Ihana viikko!

Viime viikon torstai sujui kaikin puolin hyvin, käyttessäni vapaa-ajan pitkälti kiertelyyn Albert Cuypstraatilla, ja työpäiväni kivana pienenä yksityiskohtana jäi mieleeni keskustelut huvipuistoista 5-vuotiaan kanssa uimareissulla sekä hänen vastauksensa, kun kysyin, liittyykö hän seuraani pikkuveljeä hakemaan vai jääkö hän mieluummin isoäidin luokse kotiin. Lapsi vastasi, että tulee mukaan, koska veli tykkäisi siitä. :) Illalla pääsin nauttimaan sellaisesta luonnonläheisyydestä, jota olen kaivannut oikeastaan koko Amsterdamissa oloni ajan. Se oli mahtavaa!!!

Perjantaina oli aivan mahtava sää olla ulkona, joten tulinkin viettäneeksi suuren osan päivästä raikkaasta ilmasta nauttien. Kymmenen jälkeen lähdin 3-vuotiaan kanssa Vondelparkiin ja menimme suurelle puiselle kiipeilytelineelle, jonne olin jo pitkään aatellut vieväni joskus poikia. Roolileikkimme poliiseina ja rosvoina sekä Rölli ja Metsänhenki -elokuvan hahmoina oli niin hauska, että viiden tunnin kuluttua minä totesin, että on aika mennä kotiin, koska minulle oltiin luvattu vapautus koululaisen päästyä koulusta. Kotimatkalla törmäsimmekin isään ja äitiin, jotka olivat koulun edustalla vanhempaa lasta hakemassa. Pikaisen kotona käymisen jälkeen suunnistin itsekseni Amstel Parkiin, missä lempipenkkini oli valitettavasti varattu, joten istuskelin pitkään nurmikolla piirtäen, kirjoittaen ja suurelta osin vain lämpimästä auringosta nauttien, odottaen kaverini yhteydenottoa. Noin kahden ja puolen tunnin puistoilun jälkeen lähdin viettämään iltaa puiston lähellä asuvan kaverin luokse.

3-vuotias otti kivan kuvan.

Lauantain kohokohtia olivat rannalla käynti sekä salsa party Hoofddorpissa, missä kävin myös kuukausi sitten. Pidin kylläkin partysta enemmän edellisellä kerralla, koska silloin minulla oli kaveri mukana koko ajan... Olin tälläkin kertaa sopinut näkeväni yhden kaverin/tuttavan siellä, mutta fiilis ei ollut niin huippu kuin parhaimmissa partyissani. Sunnuntaina suuntasin jälleen Vondelparkiin siellä järjestettyyn Summer Breeze -salsafestivaaliin. Alkuun osallistuin kaikkiin neljään työpajaan eri tanssilajeista, joskin vain salsa colombiana tuntui hauskalta, sillä muut tanssit olivat turhan tuttuja nauttiakseni vain perusaskeleista. Työpajojen jälkeen koko valtava festivaalin osallistujaporukka sai katsella vielä useita esityksiä, ennenkuin pääsi itse pyörähtelemään tanssilattialla. Ja tanssilattia oli aivan liian pieni! Jossakin vaiheessa vaihdoin tanssikorkkarini balleriinoihin ja tanssin kavereiden kanssa asfaltilla. Oli jälleen hauska huomata, että tunnen jo useita ihmisiä täällä. :) Illalla pääsin taas rannalle, ja jälleen on tullut talviturkki heitettyä ennen kesäkuuta, joka on vuosittainen tavoitteeni!

Eilinen arkiviikon alku oli normaali leikkimisen, aamupäivän puistoilun ja koulun pihan kera. Lämpötila oli ainakin lähellä 25 astetta, mutta niin se taisi olla Suomessakin. Koulun pihalla olin jälleen kerran iloinen, että puhumme jotakin aivan muuta kieltä poikien kanssa. Se vain jotenkin helpottaa leikkimistä kaikkien muiden pihalle jääneiden keskellä, kun he eivät ymmärrä puhettamme, vaikka emme me mitään erikoista kailottaneetkaan. Mutta täytyi sen nayttää erikoiselta, kun minä olin poliisi ja stepeillä kulkevat pojat rosvoja, joita yritin saada kiinni, ja sitten he vuoron perään käyttivät jäädytysasetta ja tuliasetta minuun. Ensin he siis huusivat "jäätä!", jolloin minä pysähdyin paikalleni ja heidän huutaessaan "tulta!" sain jatkaa jahtaamista. Pariin otteeseen he innostuivat huutamaan näitä sekunnin välein, eli minä ehdin ottaa robottimaisesti aina yhden askeleen, ennenkuin jäädyin taas.. :D Illasta kävin uimassa, joskaan en luonnossa tällä kertaa, vaan päädyin samalle uimahallille, jonne kuskaan vanhempaa hoidokkiani torstaisin, ja sen jälkeen nautin hyvästä musiikista ja tulin juosseeksi aivan täysillä jonkin matkaa ihan vain koska tuntui siltä. Teki hyvää!

Tänään otin paritkin päiväunet, ensin ulkona katolla, ja sitten siirryin sisälle, jotten palaisi kuumassa auringossa. Ainakin ennusteet olivat luvanneet tälle päivää 26 astetta, ja parissakin tunnissa sain selvästi väriä pintaan. Muutoinkin päivä meni melko rauhallisesti.

Hyvän mielen päiviä

Eipä tapahtunut mitään kovin erikoista eilen, paitsi että leivoin itsellenikin uusia suklaa-naposteltavia ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Pari kertaa piti käydä kaupassa hakemassa lisää suklaata, koska toinen valkosuklaalevy oli kadonnut yön aikana ja koska jostakin syystä tarvitsin tummaa suklaata tuplamäärän ohjeeseen verrattuna.. :D En tiedä, johtuiko leipomisesta, hyvästä säästä sadepäivien jälkeen, hyvin nukutuista öistä vai mistä, mutta olin todella hyvällä päällä. Pojat oli kiva hakea kotiin ja tanssitunnilla hymyilin aivan lakkaamatta, vaikka olinkin onnistunut menomatkalla sinne kaatumaan metroaseman liukuportaissa. Väki piti haarukkaleivistäni ja tunnin jälkeen ystäväni yllättyi todella positiivisesti saadessaan lahjan ja kolme korttia, yksi minulta ja yksi kummaltakin hoidokiltani. :)

Taidan saada uudet valkoiset shortsit...

Talojen kokoaminen oli hauskaa mutta dubloja hitaampaa.

Tänään kävin heittämässä koululaisen kouluun, ja aamupalan jälkeen leikin pikkuveljen kanssa. Puistoon lähtiessämme lapsi ei saanut takkinsa taskua kiinni (laitettuaan sinne lelun sisälle) ja alkoi vain huutamaan ja kiukuttelemaan. Ajattelin, että hän varmaan haluaa apua vetoketjun kanssa, joten kerroin hänelle, että apua pyydettäessä autan mielelläni. Vastaukseksi sain lisää huutoa. Päätin olla auttamatta, kunnes hän ilmaisee asiansa sanoin. Jossakin vaiheessa kysyin suoraan, haluaako hän apua, jolloin vastaukseksi oli riittänyt vain "joo" tai "kyllä, kiitos", kuten neuvoin. Hyvä tovi kuitenkin meni, ennenkuin sain haluamani. Tuntuu, että me aikuiset kyllästymme liian usein huutamiseen ja teemme vain kuten lapsi tahtoo. Kieltämättä se on hankalaa saada temperamenttinen lapsi toimimaan omien neuvojen mukaan, mutta ainakin tällä kertaa minulla riitti kärsivällisyyttä. Toivottavasti jatkossakin.

Puistossa saippuakuplia puhaltaessamme ja "miekoilla" leikkiessämme jossakin vaiheessa kuulimme kolme piippausta. Pojan reaktio oli hauska: "Pyykkikone!" Ääni oli todellakin hyvin samankuuloinen, kuin mitä pyykkikoneemme pitää saadessaan pesuohjelman loppuun. :) Ennen kotiin lähtöä keräsimme vielä pieniä kukkia isoäidille ja hoidokkini kertoi minulle, että "jossei aurinko paista, niin tää kukka menee kiinni". Kotiin päästyämme pakkasin isoveljen hockey-repun hollantilaiselle lastenvahdille mukaan, minkä jälkeen olin vapaa. Odotan jo innolla illan urban dance -tuntiani! Se on tällä hetkellä ainoa tanssitunti minulle viikossa, jossei zumbaa lasketa.

Kuningas bongattu!

Lauantaina löysin aasialaisen kaupan.

Yli viikon takaisen lauantain vietin aika pitkälti yhden kaverini kanssa ja teimme mm. lasagnea yhdessä. Sunnuntaina kävin keskustassa päivällisellä, sillä yksi ystäväni oli viimeistä päivää eräässä wokki-paikassa töissä ja minä olin luvannut tulla sinne syömään joku päivä, kun hän on vuorossa. Oli viimeinen mahdollisuus lunastaa lupaukseni. Matkalla sinne huomasin, etteivät ratikat kulje kuninkaanpalatsin edestä, koska sinne oli pystytetty  aidat ja aukiolla oli odottavan näköisiä ihmisiä. Kysyin sitten yhdeltä aukiota vartioivista poliiseista, mikä tapahtuma siellä oli alkaakseen. Aidan viereen kerääntyneet ihmiset odottivat sodassa kuolleiden muistotilaisuuden alkamista, vaikka sen alkuun oli vielä pari tuntia. Minä kävin juttelemassa ystäväni ja hänen työtovereidensa kanssa ja palasin takaisin Dam-aukiolle hieman ennen kahdeksaa. Kuten hieman olin uumoillut, niin paikalle oli saapunut myös Alankomaiden kuningaspari. Sain puikkelehtia väkijoukon seassa päästäkseni sellaiselle paikalle, josta oli mahdollista saada edes jonkinlainen kuva maan hallitsijasta.

Kyllä tästä jo tunnisti, keistä on kyse. Ihan eturiviin en viitsinyt änkeytyä.

Maanantaina sain aamupäivällä tunnin tauon pojista, kun he lähtivät äitinsä mukana lentokentälle isoäitiä vastaan. Lopun päivää meni suurilta osin lämpimässä (tai mustissa vaatteissa kuumassa) ulkoilmassa mennessämme Voldelparkissa järjestettyyn lastentapahtumaan, jossa oli teatteria ja musiikkia, kunnes isoäiti antoi minulle mahdollisuuden mennä zumba-tunnille korvaamaan väliin jääneitä lauantain tunteja. Illasta vielä lähdin väsymyksestä huolimatta tapaamaan nopsasti kaveriani, joka soitti ja ilmoitti lähtevänsä lomareissuun. Tiistai oli rauhallinen taas nuoremman ollessa tarhassa ja vanhemman mennessä iltapäiväkerhoonsa jo aamulla. Minä metsästin vapaa-ajallani serpentiiniä, sillä sitä ei ollut löytynyt isommastakaan Hemasta. Juhlatarvikeliike pelasti minut. Kun hain poikia kotiin, isoveli kysyi minulta: ”Miksi sä oot nyt pidempi?” Syynä olivat korolliset kenkäni, koska en ollut vähään aikaan niitä käyttänyt. Aika hyvin huomattu 5-vuotiaalta.

Uusi versio Hannu ja Kerttu -tarinasta. Pidin sekä tarinankertojasta että taustakuvittajasta.

Keskiviikkoaamuna sain perheen isältä viestin, jossa hän pyysi minua seuraamaan hieman puhelinlaskuani, koska hän oli joutunut maksamaan jonkin verran extraa viime kuusta. Olen kyllä joinakin päivinä lähetellyt melko monia tekstiviestejä sopiessani asioista useammankin kaverin kanssa. Nyt tätä helpottaa se, että sain käyttööni älypuhelimen, jota kukaan ei oikeastaan käyttänyt, joten voin käydä keskusteluja netissä tekstiviestien sijasta. Tuli hieman opeteltavaa, koska sain sellaisen käytettäväksi ensimmäistä kertaa elämässäni. Ennen hockey-tuntia menin vajaaksi tunniksi poikien kanssa skeitti-puistoon, ja täytyy myöntää, että olen ennen jättänyt väliin todella hyvän ajanviettopaikan. Hockey-reissu sujui kaikin puolin hyvin ja oman helpotuksensa toi myös se, että jätin 3-vuotiaan isoäidin luokse kotiin, jotta hän voisi vaikka ottaa pienet torkut huonosti nukutun yön jälkeen. Eipä kuulemma ottanut...  Hockeyn jälkeen oli viimein aika viettää ”toista vappuamme”. Koristelimme talon yltympäri serpeentiineilla, puhalsimme monia ilmapalloja ja maistoimme simaamme, joka oli onnistunut hyvin. :) Päiväni kruunasi urban dance –tuntini, jolla opettelimme poppingin perusteita ja minä sain kehun opettajalta tyttöjen edustajana tanssiessamme viimeviikkoista sarjaa.

Torstaina sain nauttia vain isoveljen kanssa olemisesta. Tunnin leikkituokion ja lounaan jälkeen päätimme lähteä laivamuseoon, koska en ollut ikinä käynyt siellä hänen kanssansa, vaikka pikkuveljen seurassa olen siellä piipahtanut jo kolmesti. 5-vuotiaan seurassa nautin oikeasti reissusta, koska jotenkin kaikki sujuu paljon helpommin, kuin 3-vuotiaan kanssa. Kiersimme koko museon, mutta oikeata mielenkiintoa lapsella riitti vain mennessämme valaalle, jonka sisälle pääsee kulkemaan hampaiden lomasta, sekä satamassa olevalle suurelle laivalle. Tykillä ampuminen oli ehdottomasti päivän juttu, sillä se piti tehdä ainakin 15 kertaa. :) Pudonnut huivinikin onneksi oli tuotu lipputiskin löytötavaroiden sekaan, joten kylmä tuuli ja sade olivat kestettävissä Centraal Stationille kävellessä. Ratikassa kerroin pojalle, että ystäväni oli viime sunnuntaina viimeistä päivää töissä ruokapaikassa, joka melkein näkyi ratikastakin, ja nyt hän tekee muita töitä. Tämän jälkeen hoidokkini kysyi, missä minä olen töissä. Olen oikeastaan odottanut tätä kysymystä aina silloin tällöin lasten kanssa töistä puhuessamme, mutta nyt vasta se tuli vastattavakseni. Kerroin tällä hetkellä vain olevani poikien kanssa, mutta että tulevaisuudessa minusta tulee lastentarhanopettaja.

Perjantaina perheen isä teki töitä kotoa käsin ja pojat tuntuivat pursuavan energiaa. Puistoon lähtö olisi ollut hyvä ratkaisu, mutta ilma ei ollut kovin hyvä. Museoon en todellakaan halunnut lähteä, vaikka veljekset ehdottivat innoissaan laivamuseota, joten päätin että Nemo olisi sopiva kohde. Siellä he ainakin pääsisivät touhuamaan ja aikaa saisi varmasti kulutettua. Ja aikaahan siellä meni niin, että jouduimme neljän tunnin kohdalla lähtemään sen takia, että 5-vuotiaalla oli tennistä kello neljä. Kotimatkalla ratikassa joku tervehti sisäänastuessaan suomeksi ”päivää”. Ostoksilla ollut isoäiti sattui samaan vaunuun kanssamme. Päiväksi ennustettu sade iski vasta illalla ja katselinkin keittiön ikkunasta aika myrkyä. Vesipisaroiden seassa tuli rakeita, ilma välähteli välillä salamoista ja tuuli oli niin kova, että pelkästään se olisi pitänyt minut sisällä. Riepotusta ei kestänyt puoltakaan tuntia, ja pian nautimme taas lämpimästä kevätauringosta. Sellaista se on täällä Amsterdamissa. Illalla nautin omassa huoneessani elokuvasta isoäidin leipomien uunituoreiden sämpylöiden ja siman kera.

Poikien suosikkipiste Nemossa. Tämän rakennelman vieressä istuskelin tunnin verran itsekseni katsellen alla olevaa hauskaa kangasta, joka sai kaikki muutkin iloisiksi.

Lauantaina kävin normaalisti zumbassa, enkä sitten lopulta tullut sen jälkeenkään tavanneeksi suomalaista luokkatoveriani yliopistosta, joka oli käymässä Amsterdamissa. Päätin pitkästä aikaa päivittää blogiani, koska loppupäiväksi minulla ei mitään erityisiä suunnitelmia ollut. Tietokoneeni ei kuitenkaan suostunut niin millään yhdistämään nettiin, joten vein sen alakertaan, missä perheen isä ystävällisesti otti asian hoitaakseen. Nautin vain rauhallisesta päivästä ja menin aikaisin nukkumaan. En ollut yli viikkoon käynyt salsa partyissa, ja vaikka silti illat olivat välillä venyneet, niin tuntui hyvältä ottaa vähän rauhallisemmin vaihteeksi.

Pyhänä päätin lähteä kolmatta kertaa samalla viikolla zumbaan, sillä yksi kerta oli edelleen rästissä. Pyysin mukaani erästä ystävääni, joka lähti innolla kokeilemaan vakipaikkaani. Neljän jälkeen oli tiedossa uusi salsa party, joka aloitettiin tanssikoulullani. Pääsin kokeilemaan Afro Houseakin ja se oli hauskaa! Tansseihin sattui myös kaverini, jota en ollut vähään aikaan nähnyt ollenkaan, ja juttua riitti partyn loputtuakin.

Tänään alkoi taas normaali arki kevätloman loputtua ja 5-vuotiaan mennessä kouluun. Päivä meni aika sutjakasti, kun mm. menimme aamupäivästä puhaltelemaan uusia isoja saippuakuplia puistoon, jossa olimme myös Peter Pan ja Kapteeni Koukku. Sen jälkeen aloitimme leipomaan haarukkaleipiä, joita olen päättänyt viedä huomenna tanssikoululleni, koska huomenna on luultavasti viimeinen tuntini siellä. En aio jatkaa enää salsatunteja tämän kurssin loppuessa. Jäljelle jää vain urban dance (toisessa koulussa) sekä mahdolliset tulevat work shopit, joita saatan kokeilla. Ainakin Afro Housen kohdalla.

Tänä iltana mietin taas, millaisia nykyajan lasten murheet saattavat olla... Pojat olivat saaneet äidiltään luvan pelata tänään Wiillä, ja kun nuorempi veljeksistä ei halunnutkaan katsella televisiota vaan liittyä toisen seuraan Wii Playn tankkipeliin, niin isoveljellä vierivät kyyneleet pitkin poskia. Eihän tuo 3-vuotias sitä peliä osaa pelata, ja vuoroin hän pyysi ja vuoroin kielsi minua auttamasta. (Jäin vapaaehtoisesti auttamaan pelissä hetkeksi, sillä isoäiti oli jo antanut minulle luvan lähteä.) Pelaamisen lopettaminen oli myös hankalaa ja tuntui hieman pahalta painella takaisin yläkertaan, kun olin käynyt ottamassa virrat pois pelikoneesta isoäidin jäädessä yksin kahden huutavan pojan kanssa. Onneksi kohtaus meni pian ohi, joten saatoin jäädä kirjoittamaan tätä tekstiä ulos lähtemisen sijaan, joka kävi mielessäni portaita kivutessani...

Vapputunnelmia

5-vuotias on ollut kolme viime päivää hockey-leirillä, joten vaikka koulusta on lomaa, minulla on pitkälti ollut vain 3-vuotias seurassani normaaliin tapaan. Keskiviikkona vein nuoremmankin hieman ennen viittä lähellä asuvalle toiselle suomalais-hollantilaiselle perheelle hoitoon (isoveli oli haettu hockeysta suoraan sinne) päästäkseni urban dance -tunnille. Jälleen kerran sain olla kiitollinen au pair -perheelleni, että he keksivät keinon minun saadakseni nauttia harrastuksistani. Vaikka Science Parkiin on matkaa, niin puolen tunnin pyöräily meni yllättävän nopeasti nauttiessani uusista maisemista ja japanilaisesta musiikista. Yhdeksältä illalla kävin vielä päästämässä perheen äidin juoksulenkille.

Eilen suurin työurakkani ajoittui iltaan, kun lupasin vanhemmille, että he saavat käydä keskenään ulkona syömässä. Me fiilistelimme sillä välin poikien kanssa hieman suomalaista vappua (jota täällä ei vietetä mitenkään). Olin päivän aikana käynyt kyselemässä tuoreen hiivan perään (koska viime viikolla selvisi, ettei sitä myydä normaalissa kaupassa) ja lopulta onnistuin löytämään sitä ranskalaisesta leipomosta. Pienen metsästyksen jälkeen löysin myös munkkeja. Vappuiltaamme ei siis kuulunut siman juominen, vaan sen valmistaminen, ja munkkien kaveriksi olin hommannut alkoholitonta kuplivaa sitruunajuomaa. Simastamme tulee kyllä varmasti paremman makuista. ;) Pari ilmapalloa ja perheen äidin teekkarilakki toivat oman kivan lisätunnelmansa illanviettoon.

Vondelparkissa testasimme minulle uuden leikkipuiston.

Tänään sitten puistoilun jälkeen pullotimme simat nuoremman veljeksen kanssa. Jos jokin menee juomissa vähän vikaan, sen voi laittaa onneksi poikien syyksi, koska sain olla koko ajan katsomassa siman teossa poikien touhujen perään. ;D Nopeamminhan se olisi yksin hoitunut, mutta halusin antaa pojille kivan muiston heidän ensimmäisestä vappusimastaan. Odotamme jo pullojen avaamista koko porukka!