Eipä tapahtunut mitään kovin erikoista eilen, paitsi että leivoin itsellenikin uusia suklaa-naposteltavia ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Pari kertaa piti käydä kaupassa hakemassa lisää suklaata, koska toinen valkosuklaalevy oli kadonnut yön aikana ja koska jostakin syystä tarvitsin tummaa suklaata tuplamäärän ohjeeseen verrattuna.. :D En tiedä, johtuiko leipomisesta, hyvästä säästä sadepäivien jälkeen, hyvin nukutuista öistä vai mistä, mutta olin todella hyvällä päällä. Pojat oli kiva hakea kotiin ja tanssitunnilla hymyilin aivan lakkaamatta, vaikka olinkin onnistunut menomatkalla sinne kaatumaan metroaseman liukuportaissa. Väki piti haarukkaleivistäni ja tunnin jälkeen ystäväni yllättyi todella positiivisesti saadessaan lahjan ja kolme korttia, yksi minulta ja yksi kummaltakin hoidokiltani. :)
 |
| Taidan saada uudet valkoiset shortsit... |
 |
| Talojen kokoaminen oli hauskaa mutta dubloja hitaampaa. |
Tänään kävin heittämässä koululaisen kouluun, ja aamupalan jälkeen leikin pikkuveljen kanssa. Puistoon lähtiessämme lapsi ei saanut takkinsa taskua kiinni (laitettuaan sinne lelun sisälle) ja alkoi vain huutamaan ja kiukuttelemaan. Ajattelin, että hän varmaan haluaa apua vetoketjun kanssa, joten kerroin hänelle, että apua pyydettäessä autan mielelläni. Vastaukseksi sain lisää huutoa. Päätin olla auttamatta, kunnes hän ilmaisee asiansa sanoin. Jossakin vaiheessa kysyin suoraan, haluaako hän apua, jolloin vastaukseksi oli riittänyt vain "joo" tai "kyllä, kiitos", kuten neuvoin. Hyvä tovi kuitenkin meni, ennenkuin sain haluamani. Tuntuu, että me aikuiset kyllästymme liian usein huutamiseen ja teemme vain kuten lapsi tahtoo. Kieltämättä se on hankalaa saada temperamenttinen lapsi toimimaan omien neuvojen mukaan, mutta ainakin tällä kertaa minulla riitti kärsivällisyyttä. Toivottavasti jatkossakin.
Puistossa saippuakuplia puhaltaessamme ja "miekoilla" leikkiessämme jossakin vaiheessa kuulimme kolme piippausta. Pojan reaktio oli hauska: "Pyykkikone!" Ääni oli todellakin hyvin samankuuloinen, kuin mitä pyykkikoneemme pitää saadessaan pesuohjelman loppuun. :) Ennen kotiin lähtöä keräsimme vielä pieniä kukkia isoäidille ja hoidokkini kertoi minulle, että "jossei aurinko paista, niin tää kukka menee kiinni". Kotiin päästyämme pakkasin isoveljen hockey-repun hollantilaiselle lastenvahdille mukaan, minkä jälkeen olin vapaa. Odotan jo innolla illan urban dance -tuntiani! Se on tällä hetkellä ainoa tanssitunti minulle viikossa, jossei zumbaa lasketa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti