Ensimmäinen kuninkaanpäivä

Viime torstai taisi olla aika tavallinen vielä, mutta perjantai-iltana alkoi kuninkaanpäivän juhlinta. Kuninkaanpäivä oli ensimmäinen sekä minulle että koko maalle, vaikkakin muut olivat kokeneet vastaavan tapahtuman kuningattarenpäivän nimellä. Tanssituntini jälkeen kysyin kaveriltani, missä hän kulkee porukkansa kanssa ja mitä he tekevät, koska olin suunnitellut liittyväni heidän seuraanasa. Vastaukseksi sain "tanssimme kadulla". Suuntasin keskustaan ja minulle selvisi, että he eivät todellakaan olleet ainoat kadulla tanssijat. Sain välillä taluttaa pyörääni puikkelehtiessani autojen ja kadut vallanneiden ihmisten ohi päästäkseni aina Prinsengrachtille asti.

Perjantain työpäivä ja 3-vuotiaan touhut.

Perjantain työpäivä ja minun touhuni...

Paikat olivat täynnä oranssia ja maan lipun värejä.

Seuraava päivä oli varsinainen kuninkaanpäivä ja vielä erikoisempi kuin edellinen ilta. Monien katujen varret olivat täynnä vieri vieressä tavaroitaan myyviä kaupungin asukkaita ja kaikki loput ihmiset tuntuivat kiertelevän myyntipisteitä tai nauttivan muuten vain hyväksi sattuneesta säästä ulkona, monien ollessa puettuina ainakin osittain oranssiin. Itsekin vedin päälleni aamulla oranssihkon t-paidan ja shortsit ollakseni enemmän osallinen juhlaan. ;) Pienen kiertelyn jälkeen suuntasin ystäväni kanssa Westerparkiin (jossa en ollut ikinä ennen käynyt) grillaamaan porukassa, joka tuntui kasvavan jatkuvasti. Aluksi meitä oli 10 ja lähtiessämme ystäväni kanssa eteenpäin muutaman tunnin jälkeen tuttuja tai tuttujen tuttuja oli ympärillämme yli 20. Iltapäivän kääntyessä alkuillaksi keskustan kadut alkoivat olla täynnä enemmän tai vähemmän humalassa olevia ihmisiä, joten herkullisten vohvelien syömisen jälkeen olin iloinen päästessäni sieltä pois ennen kuin suurimmat illan juhlinnat alkoivat. Oli varmasti paljon parempi vaihtoehto katsella Amélie-elokuva.

Sunnuntaina oli tarkoitus suunnata Haarlemiin tanssimaan, mutta olin unohtanut, että siellä laitetaan uudet lattiat ja sen päivän party oli peruttu. Kävin sitten pienellä välipalalla tanssikaverin kanssa ja poikkesin toisella kaverilla (mm. syömässä sekä mangokakkua että crème brûléen) ennen kuin liityin edellisen seuraan De Krooniin, jossa yllätyksekseni oli tällä kertaa tilaakin tanssia. Kotimatkalla ystäväni kysyi, mitä minä haluan ja vastasin huvittuneena että jätskin. No, ei mennyt kauaa, ennen kuin meillä oli kädessä jäätelöt keskellä yötä. :D

Eilen heräsin koti-ikävän kanssa ja se kesti melkein koko päivän. Tätä harvemmin tapahtuu... Olin koko päivän kummankin pojan kanssa, koska koulusta on nyt parin viikon kevätloma. Pelasimme aamulla heidän kuninkaanpäivänä ostamaansa lasten monopolya, joka osoittautui hauskaksi peliksi, vaikkakaan nuorempi ei sitä vielä oikein kaikin osin ymmärtänyt ja isoveli tuntui tuskastuvan, kun ei pärjännyt yhtä hyvin kuin minä. Lopulta peli jäi kesken, ja suuntasimme Amstelparkiin, missä kävimme ensin puiston kiertävän junan kyydissä ja menimme sitten pensas-labyrinttiin, jossa pojat eivät olleet ennen käyneet. Oli ehkä virhe lähteä sokkelossa ei suuntaain kuin pojat, koska jossakin vaiheessa nauru muuttui itkuksi, kun he eivät löytäneet reittiä minun luokseni. Sykksi selvisi lopulta se, että he olivat päätyneet labyrintin ulkopuolelle lapsenmentävästä raosta... Kävimme myös leikkipuiston puolella, missä pojat innostuivat menemään uudestaan ja uudestaan isohkosta liukumäestä. Kotiin lähdimme 3,5 tunnin jälkeen ehtiäksemme katsomaan kuuteen asti vuokrattuna olleen Frozen-elokuvan (joka oli valitettavasti hollanniksi) ja tekemään pizzaa. Loppuillasta pojat alkoivat olla väsyneitä ja 3-vuotian nukahtikin aika tehokkaasti malttaessaan maata sängyssään, eikä isovelikään paljoa pidempään valvonut. Yhdeksän jälkeen pääsin itsekin iltahommiin ja unten maille.

Pojatkin saivat kameran hetkeksi käsiinsä ja tässä tulos: kenkäkuva. :)

Aluksi pojista oli hauskaa nähdä minut vain pensaan toisella puolen pienistä raoista.

Tänään 5-vuotias meni heti aamusta iltapäiväkerhoonsa ja viettää siellä koko päivän, joten olen vapaalla tavallisen tiistain tapaan, mitä nyt haen pojat kotiin lastenvahdin vahdittaviksi ennen tanssituntiani.

Rotterdam ja urban dancea

Onpas nyt tullut tanssittua! Perjantaina jaksoin vielä bachatan jälkeen jäädä Copa Cabanaan ja lauantai-iltana menin kaverin kanssa Hoofddorpin kehuttuun partyyn, jossa olin käynyt vain kerran aiemmin joskus marraskuussa. Paikka totisesti on mentävän arvoinen, vaikka hieman enemmän matkaa onkin. Siellä on paljon (tuttujakin) ihmisiä, mutta kuitenkin melko hyvin tilaa tanssia vähän isomminkin. Lauantaina tulin tehneeksi parin tunnin verran töitäkin, kun vanhemmat käyttivät kuopustansa sairaalassa tutkimuksissa jo pitempään jatkuneen taudin takia.

Dam-aukio oli illalla vielä vakuuttavampi kuin reissuun lähtiessäni.

Sunnuntai oli välipäivä tanssimisesta, kun kävin katsastamassa Rotterdamin. Aamulla mennessäni Amsterdam Centraalille ajattelin, kuinka hassua on se, että yleensä kaupungin keskustassa joutuu metsästämään vapaata parkkipaikkaa, mutta minä jouduin metsästämään vapaata pyöräparkkia jättää kulkuneuvoni. Sitä se on Amsterdamissa... :D Pääsin päivän aikana tutustumaan paremmin yhteen suhteellisen uusista kavereistani vieraillessani hänen kanssaan eläintarhassa, Suomen merimieskirkossa ja kävellen ympäri kaupunkia mm. kuuluistaa Erasmus Bridgeä pitkin. Merimieskirkossa tuntui aluksi todella erikoiselta puhua suomea, sillä vaikka sitä täällä käytänkin vähintään yhtä paljon kuin englantia, niin en oikeastaan ikinä puhu sitä kodin ulkopuolella. Nyt tiedän paikan, minne mennä, jos tulee ikävä suomalaista purkkaa, karkkia, karjalanpiirakkaa tai vaikka Jalostajan hernekeittoa. :) Kotimatkalla törmäsin vielä sattumalta uuteen tuttavuuteen, jonka kanssa jäin juttelemaan yllättävän pitkäksi aikaa väsystäni huolimatta, koska meillä tuntui olevan yhteisiä mielenkiinnon kohteita.

"Varo!! Piraijat purevat."

Erasmus Bridge, jonka toisella puolella mielenkiintoisia rakennuksia.

Vanha satama ja jännää arkkitehtuuria.

Maanantai meni nukkumiseen ja elämäni ensimmäisiin iltapäivätansseihin, jonne nappasin mukaan uuden ystäväni, joka sattumoisin on aloittanut hiljattain myös salsan. Päivä kului rattoisasti hänen seurassaan, enkä tullut oikein viettäneeksi kunnolla pääsiäistä toisenakaan pääsiäispäivänä. Maanantaina ei tullut siis tehtyä yhtään töitä, mutta vastapainona normaalisti helppo tiistai menikin 3-vuotiaan kanssa tämän ollessa edelleen kipeänä. Melko helppo minun päiväni oli siitä huolimatta. :) Poika sai vaatepesulasta tikkarin, jonka hän avasi sitten kotona. Jossakin vaiheessa puoliksi syöty tikkari oli kadonnut, eikä lapsi tahtonut löytää sitä mistään. Sanoin sitten, että kotitonttu varmaan vei sen, eikä mennyt aikaakaan kun hoidokkini pyöri ympäri taloa etsien kotitontun piilopaikkaa. :D

Leikimme muovailuvahalla ja sammakot olivat päivän aihe. Voitte arvata, kumpi sammakko oli kumman käsittelyssä...

Minulla on tällä viikolla viimeinen bachata-tuntini ehkä ikinä, mutta onneksi pääsin aloittamaan tänään uuden lajin kaveriksi salsalle: urban dancen. Opettaja oli rento ja hauska ja koko puolitoistatuntinen sessio oli todellakin jotakin, jota kannatti odottaa viime syksystä saakka! Tämä laji helpottaa hieman ikävääni street dancen tunteja kohtaan, mutta lisäksi siinä on elementtejä monesta kivasta tanssista. :)

Draamaa hockeyssa

Tiistain salsatunnin jälkeen jäin taas hieman höpöttelemään kaverin kanssa ja otimme vähän syötävääkin. En ole ikinä ennen syönyt keittoa, joka pitää sisällään "miniranskalaisia" ja kananmunan. Keskiviikkona päätin tehdä marjasoppaa, jota 3-vuotias oli pari päivää tahtonut. Kun iltapäivällä tulimme hockeyn jälkeen kotiin, niin koululainenkin huomasi jääkaappiin ilmestyneen keitoksen. Oli mieltä lämmittävää kuulla spontaani kiitollisuus pojan suusta: "Kiitos, Anne, kun teit marjasoppaa." :)

Tällainen tuli vastaan keskiviikkona...

Mutta hockey-reissu ei ollut paras mahdollinen. Käytettyäni pikkuveljen kesken tunnin vessassa ja palatessamme takaisin saliin meitä vastaan tuli eräs hockeylainen tyttö äitinsä kanssa kovasti itkien. Astuessamme sisälle saliin huomaan hoidokkini hyvin itsepäinen ilme kasvoillaan pakenemassa ohjaajaa suuntaan ja toiseen. Onneksi silloin juuri alkoi tauko ja opettaja selitti minulle, että poika oli heittänyt mailansa ja se oli osunut itkevää tyttöä päähän. Tarkempaa taustaa en tiedä, mutta lupasin jutella pojan kanssa. Pukuhuoneessa sain monta kertaa kehoittaa lasta pyytämään anteeksi, ennenkuin hän sen väkipakolla sanoi. Joskus näiden poikien temperamenttisuus on totisesti raskasta kestettävää. Puistossa seuraamme liittyi hollantilainen lastenhoitaja, joka päästi minut vapaalle. Illalla kävin pitkästä aikaa Rembrandtpleinin De Kroon -kahvilassa salsailemassa, mutta tanssilattia oli liian täysi puolen tunnin pyörähtelyn jälkeen.

Nappuloiden painelu on hauskaa!

Torstaina sain viettää laatuaikaa koululaisen kanssa vietyäni pikkuveljen tarhaan, koska koulun pääsiäisloma oli jo alkanut. Perheen isä teki töitä kotona, joten meillä oli hyvää syy lähteä liikkeelle pienen leikkituokion jälkeen. Kerrottuani, että kävin uudessa museossa 3-vuotiaan kanssa, tahtoi poika käyttää päivän Tropenmuseum-visiittiin. Veljensä tavoin hänkin piti siitä ja olisimme varmasti viettäneet siellä hieman enemmänkin aikaa, mutta parin tunnin jälkeen täytyi suunnata kotiin, koska isä vei hänet uimaan ja minun pääsiäislomani alkoi. Haarlemin party oli taas aivan mahtava! Tulin kotiin viimeisen bussin sijasta junalla, jotta saatoin olla loppuun asti. Kiirehtiessäni lippua ostamaan tajusin, että olin jättänyt kaikki maksukortit kotiin, eikä käteisellä oikein pysty ostamaan keskellä yötä lippua mistään. Juoksin sitten junaan (johon ehdin vain, koska se oli myöhässä) ilman lippua ja toivoin, ettei tälläkään kertaa tule tarkastajaa. Vain pari kertaa ikinä on konduktööri tullut kysymään lippuja kulkiessani junilla Alankomaissa. Selvisin pummilla matkustamisesta ja ehdin juuri sopivasti vielä keskusasemalta lähtevään yöbussiinkin.

Poika halusi käytellä kameraani. Mielelläni annan hänen ottaa kuvan Jeesus-patsaista ja enkelistä. :)

Museossa sai tehtailla omanlaisen Zwarte Pietin.

Torture Museum

Eipä tapahtunut eilen paljon muuta normaalista poikkeavaa kuin, että käytimme bakfietsin läheisessä pyöräkorjaamossa, jonka pitäjä ei oikein puhunut englantia, ja leivoimme poikien kanssa taas mustikkamuffinsseja, koska perheen äiti pyysi tekemään jotakin koululle huomista varten ja koululainen itse halusi viime kerralla hyväksi todettuja muffineita. Ja minä kun olin kuvitellut, että olen sellainen sotkija nykyään ruoanlaiton kanssa. Mutta hyvänen aika, millaiselta keittiö näytti poikien jäljiltä! :D "Paras" vaihe oli ehkä, kun mustikkakulho lensi lattialle kesken haarukoilla murskaamisen. ONNEKSI ne eivät olleet suomalaiseen tapaan metsämustikoita, vaan pensasmustikoita, jotka oli huomattavasti helpompi siivota pois.

Tänään hyödynsin vapaa-aikaani käyden kidutusmuseossa, jossa jostain syystä olin halunnut käydä. Ei se nyt niin ihmeellinen paikka ollut, enkä edes saanut mitään alennuksia Museumcardin avulla. Yllätyksekseni kuljin erään suomalaispariskunnan edellä koko museon läpi, mutta lopulta jäi paljastamatta, että minäkin olen Suomesta. Ja kun kerran satuin keskustassa olemaan, niin yritin metsästää jo jonkin aikaa kaipaamiani asioita ja onnistuinkin löytämään uudet balleriinat ja aurinkolasit. Vanhat kun alkavat tulla tiensä päähän. Lisäksi katselin viimeiset jaksot Au pairit Lontoossa -sarjasta. Meinaa iskeä koti-ikävä. Ja toisaalta pidän entistä enemmän Amsterdamista ja omasta au pair -perheestäni.

"Flute of shame". Kaula läpi renkaasta ja sormet varren rei'istä.

Pidin museon alun värimaailmasta.

Keukenhof

Perjantain synttärijuhlat olivat aika tavalliset salsa partyt, vaikkakin siellä laulettiin päivänsankarille ja nähtiin muutama tanssiesitys. Olin sopinut näkeväni siellä sen kaverini, jonka kanssa tanssin ihan ensimmäisessä partyssani, ja oli mukava päästä tanssimaan hänen kanssaan niin, että osaan oikeasti tanssia miehen kanssa. Ensimmäinen salsa partyni yhden ainokaisen salsatunnin jälkeen oli aikanaan aikamoista yrittämistä... Tutustuin illan aikana myös erääseen lontoolaiseen, joka kertoi myös kiinnostuksestaan animea kohtaan. Oli hauskaa törmätä toiseen japanilais-henkiseen ihmiseen ja sovimmekin tapaavamme pikaisesti myös lauantaina, ennenkuin hänen täytyi lähteä Amsterdamista.

Zumba-tunnin jälkeen lauantaina uusi tuttavani tuli minua vastaan ystävänsä kanssa ja myöhemmin minulle selvisi, että he olivat vasta tavanneet samana aamuna hotellin aamupalalla ensimmäistä kertaa. Ja ystäväni kertoi olevansa seuraavaksi matkalla Eindhoveniin kizomba partyyn, jonne hänet kutsui porukka, jonka hän oli tavannut viikko sitten Istanbulissa. Melkoisen yltiö-sosiaalinen tapaus totisesti! Ehti hän perjantai-illan aikana saamaan syntymäpäiväsankaristakin läheisen tuttavuuden... Mutta oli kiva itsekin tutustua häneen, koska nyt minulla on tiedossa opas toivottavasti jossakin vaiheessa toteutuvalle Lontoon visiitilleni. :)

Tälle päivää olin suunnitellut reissun Lisseen Keukenhofin tulppaanimaailmaan, jonne lähdin erään ystäväni kanssa. Olipa ihana kävellä suuressa puistossa, joka on täynnä erivärisiä kukkia! Erilaiset talot ja pienet yllätykset pitivät mielenkiinnon yllä, vaikka muuten alkuhuuma katosi tuntien saatossa vähitellen. Lolita-henkiset vaatteeni taisivat pistää muutamalla ihmisellä sieläl silmään ja kerran eräs muotikuvaaja pyysi saada ottaa minusta kuvankin. Minä puolestani otin kuvia varmaan enemmän kuin yhtenäkään edellisenä päivänä tällä Keukenhofin vierailulla. Karsinnan jälkeenkin niitä jäi kameraan vielä turhankin paljon...

Mikä ettei lähtisi New Yoirkiin, kun ei kerran tuon enempää ole matkaa? :D

Yksi suosikkejani.

"Albert Heijn"? Mistä nämä nimet oikein tulevat? :D

Olivatpa aikanaan arvokasta tavaraa nuo tulppaanit!

Tulppaanien nimien kirjasta löytyi tuttujakin nimiä... :)

Kehittymistä salsassa

Tiistain tanssitunnilla ei ollut ollenkaan naisopettajaa, vaan miesopettaja tanssi vuorotellen kaikkien kanssa. Kerran opettajan näyttäessä jotakin pätkää harjoittelemastamme koreografiasta minun kanssani hän pyöritti minua normaalia pidempään, ja kun pystyin hyvin seuraamaan pyörityksiä, kehoitti hän koko porukkaa antamaan minulle aplodit. Aloittaessani salsan syyskuussa se tuntui hyvin haastavalta, enkä tuntenut olevani muiden veroinen, mutta nykyään tunnen olevani ihan oikeassa ryhmässä. Olen oppinut paljon, osittain varmasti sen takia, että haastetta on riittänyt! :) Salsan jälkeen sain nauttia vielä herkullisesta italialaisesta pastasta.

Museumpleinin kasvillisuutta matkallani Albert Cuypstraatille.

Keskiviikkona eivät pojat halunneet yllätyksekseni mennä Vondelparkiin, vaan päädyimme pitkästä aikaa kummankin kanssa hiekkalaatikkopuistoon heittelemään frisbiitä, keinumaan ja puhaltelemaan saippuakuplia, joita muut puiston lapset alkoivat poksautella. Illallla minut vapautti se hollantilainen lastenhoitaja, joka ei työharjottelunsa takia ole pitkään aikaan paljoa käynyt. Kun nyt katson seinällä roikkuvaa kalenteria, johon on merkattu ensi viikosta eteenpäin päivät, jolloin hän tulee, niin tuntuu uskomattomalta, kuinka paljon yhtäkkiä saan taas vapautuksia hänen osaltaan! Hän tuntuu tulevan joka toinen päivä. Mutta viime viikkoina olenkin tehnyt hieman normaalia enemmän työtunteja... Mainitsin illalla perheen äidille halustani jäädä myös mahdollisesti kesälomakseni tänne Amsterdamiin. Kun sain vihdoin kerrottua hänelle tästä jonkin aikaa mielessäni pyörineestä ajatuksesta ja saatuani melko positiivisen vastauksen, tunsin oloni paljon iloisemmaksi. Silloin viimeistään tiesin, että haluan oikeasti viettää täällä nyt niin paljon aikaa kuin mahdollista, ennenkuin palaan takaisin Suomeen.

Eilen minun ei tarvinnut uimareissun jälkeen hakea 5-vuotiaan kanssa pikkuveljeä kotiin, koska tarhalta oltiin soitettu äidille, että lapsi on kipeä, ja he odottivat meitä yhdessä kotona. Perheen äiti kuitenkin teki vielä jonkin aikaa töitä, joten leikin hetken pikku-ukoilla ja tein iltaruoan yhdessä isoveljen kanssa. Illan salsa party oli taas yksi parhaimpia ikinä, vaikka (koska?) menin sinne yksin. Eräs todella hyvä tanssija, jonka kanssa olen siellä pari kertaa aiemminkin tanssinut, kehui taas, että olen melko hyvä. Nämä kehut saivat eilen vielä uuden ulottuvuuden, kun selvisi, että kyseinen mies on toiminut itse salsaopettajana. Itse kyllä tiedostan niin monia kehitettäviä asioita tanssissani, että on välillä vaikea ottaa todesta kaikkia kehuja... Erityistä hämmästystä monissa on herättänyt se, kun kerron harrastaneeni salsaa vasta puoli vuotta. :D

Tänään tuli kierrettyä monet liikkeet nuoremman hoidokkini kanssa (joka ei siis loppujen lopuksi oikeastaan kovin kipeä ole) ja matkalla jäimme skeittipuistoon, vaikkei meillä mitään välineitä ollut. Rampit kuitenkin toimivat pojalle mitä parhaimpina liukumäkinä ja itsekin tykkäsin niitä lasketella seisovilteen alas. Tänäänkin on tarkoitus lähteä tanssimaan, mutta party on hieman normaalista poikkeava, sillä tanssikoulullani pidetään illalla erään opettajan (sen, joka opetti minua salsan aloittaessani) syntymäpäiväjuhlat.

Kokkausta, kaatuilua ja kaahailua

Viikonlopun iltoina tapasin pari kaveria ja tuli katsottua viimeinkin elokuva The Green Mile; muuten meni aika lailla kotosalla aika. Joku viikonloppu vielä lähden valloittamaan Alankomaita, koska olen reissannut erittäin vähän Amsterdamin ulkopuolelle, vaikka olenkin täällä jo yli puoli vuotta ollut.

Tämänpäiväinen työpäivä meni aika leppoisasti, vaikka kiire meinasi tulla aamulla, kun kahdeksalta sain tietää, että minä vien koululaisen kouluun ja otan toistaiseksi aamuleipäänsä normaalin hitaaseen tahtiin syövän pikkuveljenkin mukaani. Suu lopettaa vähän väliä pureskelun, kun aamulastenohjelmat käyvät mielenkiintoisiksi. :D Päivä meni kuitenkin aika lailla kaikilta osilta hyvin. Pitkästä aikaa päädyin sisäleikkeihinkin mukaan, mikä ei haitannut niinkään, koska leikimme kauppa- ja kokkailuleikkejä ensin 3-vuotiaan kanssa ja sitten parin tunnin koulun pihalla viihtymisen jälkeen (missä leikkeihimme halusi taas osallistua muutama ylimääräinenkin lapsi) molempien poikien seurassa. Tai oikeastaan jälkimmäinen osuus meni pian siihen, että minä olin kauppias, jolla oli kaksi kissaa, joille minä heittelin hiirileluja haettavaksi...

Kotimatkalla veljekset innostuivat tahalteen kaatuilemaan ja törmäilemään kaikkeen mahdolliseen stepeillänsä. Mistä kaikesta lapset voivatkaan saada hauskuutta elämäänsä!

Vähän ennen ruokaa pojat halusivat kaapin ylähyllyllä lojuvat radio-ohjattavat autot, joihin vaihdoin paristot. Mietin, että ne ovat nostetut perheen isän kaapin ylätasolle varmasti jostakin tietystä syystä, ja luultavasti tajusin sen syyn noin 10 sekuntia sen jälkeen, kun lapset pääsivät käyttämään autoja. Voi kamala, millainen ääni voi lähteä leikistä, kun autot hurisevat yllättävän lujaa, peruuttaessa ne piippaavat kuin roska-auto, töötit toimivat vähän liiankin tehokkaasti, ja kaiken lisäksi pojista itsestäänkin lähti entistä enemmän ääntä kaiken seurauksena!

Sääennusteet lupailivat huononevaa säätä tälle päivää ja nyt illalla se sade tuntuu iskeneen oikein kunnolla ja hieman jyrähteleekin. Näkemisiin ihanat t-paitakelit...

Tropenmuseum

"Kato, rosvo!" kuului lapsen suusta tämän kohdalla.

Torstaina oli minulla aikainen aamu, mutta muuten päivä oli hyvin tavanomainen. Perjantaikin meni melko tavalliseen tapaan, joskin kävimme 3-vuotiaan kanssa museossa, jossa hän (tai kukaan muukaan perheestä) ei ole ikinä ennen käynyt. Aiemmin keväällä katsastamani Tropenmuseum osoittautui todellakin myös lapselle mielenkiintoiseksi paikaksi, ja oli hauska seurata, kuinka hän kulki suu ja silmät pyöreinä ympäriinsä ja halusi kiertää kaikki osiot ennen kotiinlähtöä. Mielenkiintoisimmaksi paikaksi muodostui meille kummallekin huone, jossa sai kuunnella eri soitinten ääniä sekä musiikkia ympäri maailmaa. Täytyy joskus viedä 5-vuotiaskin sinne. Hauska yksityiskohta menomatkalta museolle sattui, kun ohitimme ratikalla McDonald'sin. Sen sijaan, että poika olisi huudahtanut "mäkkäri!" hän innostuikin sanomaan "jätskikauppa!", koska ikkunassa oli myös jäätelöiden kuvia. Nämä lapset kun eivät ole ikinä tainneet käydä kyseisen ketjun ravintoloissa. :D

Erilaiset naamarit olivat myös pojan mielenkiinnon kohteena.

On mielenkiintoista ja kivaa huomata kehittyvänsä tanssimisessa. Viime päivien partyissa minua kehuivat myös jotkut oikeasti hyvät tanssijat, mikä saa minut yrittämään vielä entistä enemmän. Toivottavasti pääsen aikanaan Suomessa yhtä hyvin salsapiireihin sisälle kuin täällä, sillä enää en halua luopua tästä ihanasta tavasta, jonka olen täällä viimeisen puolen vuoden aikana oppinut. Eikä ole enää montaa kuukautta jäljellä tätä vuottani, ja viikot tuntuvat etenevän pelottavankin nopeasti. On nyt jo haikeaa ajatella, että lähtisin täältä kokonaan pois... Sanon täällä jatkuvasti ihmisille, että onhan minulla vielä aikaa miettiä, palaanko Suomeen vai jäisinkö tänne vielä pidemmäksi aikaa. Toisaalta olisi ehkä houkuttavaa olla täällä vielä ensi syksynä, ja löydänhän minä täältäkin kavereita ja niin pois päin. Mutta yksi suurimpia syitä (vai sanoisinko suurin syy) lähteä takaisin kotikonnuille on STLK. Sitä ei voi korvata täällä niin sitten mikään!

16 tunnin työpäivä ilman normaalia leikkimistä

Yllättävästi selvisin tästä päivästä, vaikka yöunet jäivät (taas) vähäisiksi ja aamun herätys puoli kuuden maissa tuntui haastavalta. Kuudelta perheen äidin lähtiessä miehensä tapaan myös reissuun minä painelin vielä vierashuoneeseen ummistamaan silmäni, vaikken nukahtaa enää osannutkaan, kunnes 5-vuotias nousi puoli seitsemän jälkeen. Aamutoimet ja kouluunvienti onnistuivat ilman kummempaa häslinkiä ja sen jälkeen kotonaolo jäi lyhyeksi, koska koulussa oli jokin askartelupäivä ja vanhemmat sun muut olivat tervetulleita auttamaan kello 11. Tottakai halusin hyödyntää tämän tilaisuuden päästä katsastamaan myös hollantilaisen koulun elämää! Vähän hölmöltä taas tuntui auttaa lapsia, kun en oikein osannut puhua heidän kanssaan mitään; mitä nyt saatoin pyytää heitä kirjottamaan nimensä tuotoksiinsa ja kertomaan, mitä viivaa pitkin pitää leikata...

Koulun aitaan ilmestyi perhosia tänään.

Hockey meni hyvin ja sieltä jatkoimme maanantaisen sopimuksen mukaisesti jälleen Vondelparkiin pomppulinnalle sekä laitteille, joihin lupasin antaa kummallekin kaksi kolikkoa käytettäväksi tällä kertaa. Pomppulinnalla olimme kaikki kolme t-paidoilla ja kotimatkallakin vain kahdella meistä oli pitkähihaiset päällä. Ja kotimatka tapahtui puoli kuuden aikaan, kunhan olimme kiertäneet keinut, kiikkulaudat sun muut ja jääneet puiston portin viereisen ison puun juurelle miekkailemaan kepeillä. (Oikeastaan vain pojat osallistuivat tähän viimeksi mainittuun minun seuratessa vierestä suomesta hollanninkieliseksi vähitellen muuttuvaa leikkiä.) Kotia lähestyessä alkoi huomata pikkuveljen väsyneisyyden ja kylvyn ja iltasadun jälkeen hän putosikin aika tehokkaasti sänkyynsä puoli yhdeksän. Eikä mennyt kuin viisi minuuttia, niin isoveli seurasi häntä unten saarille. Tavallista pikku-ukkoleikkiä tai roolileikkiä en siis harrastanut tänään pitkästä päivästä ja poikien viime hetken ehdotuksesta huolimatta ollenkaan, mikä oli helpottavaa uupuneesta olosta johtuen. Nyt vain vielä jonkin aikaa odottelen, että perheen äiti saapuu kotiin ja pääsen yläkertaan omaan sänkyyn nukkumaan, ennenkuin saan herätä taas aikaisin ahkeran työläisen joutuessa lähtemään toista päivää peräkkäin ennen auringonnousua.

Keväästä kesää kohti

Juu, eipä tätä voi ainakaan suomalaisena sanoa kohta enää kevääksi, kesäsääthän täällä melkein ovat! Sunnuntainakin lähdin ulos nauttimaan auringosta, joka kuitenkin jäi välillä piiloon pilvien taakse niin, että Vondelparkin nurmikolla makoillessa meinasi tulla vähän kylmä vain ohuella hupparilla. Mutta lenkille kun lähdin sinne, niin totesin pitkähihaisen paidan aivan liian kuumaksi. Vondelpark oli joka puolella niin täynnä ihmisiä, että vaikutti siltä kuin siellä olisi jotkin festivaalit. En ole ikinä ennen nähnyt sitä niin ruuhkaisena! Sunnuntai-iltanakin tuli poikettua elokuvateatteriin, kun menin katsomaan kaverin kanssa Need for Speedin, minkä jälkeen seurani ehdotti viereistä cocktail-baaria. Tilasin "jotakin makeaa, jossa ei maistu alkoholi" ja lopputulos todellakin oli hyvänmakuinen hedelmäjuoma. :)

Eilinen työpäivä meni pitkälti ulkona, kun aamupäivästä suuntasin 3-vuotiaan kanssa Vondelparkin hyvään leikkipuistoon, missä kävimme läpi lähes kaikki laitteet karusellista ja liukuradasta aina kolikoilla toimiviin helikoptereihin ja muihin vempaimiin. Kolikoita en sisään laittanut, mutta poika viihtyi niissä muutenkin. ;) Kun sinne jossakin välissä pystytettiin pomppulinna, kysyin haluaisiko lapsi mennä sinne. Vastaukseksi sain, että haluaa mennä sitten isoveljensä kanssa yhdessä kunhan tämä pääsee koulusta. Kysyin, mihin asti sitä pidetään auki ja totesin, että voimmehan me koululta palata takaisinkin Vondelparkiin. Olipa ainakin vaihtelua tavalliseen koulun pihalle jäämiseen. Veljekset hyppivät innoissaan vartin verran, minkä jälkeen olivat kyllä hikisiä. Ei mikään ihme, kun kollarit päällä pomppivat, koska minäkin otin omani pois päästyämme uudelleen Vondelparkiin. T-paidalla kulkevia ihmisiä taitaa nähdä nyt vielä pari päivää ainakin, kun lämpöennusteet ovat parinkymmenen puolin ja toisin. Kävin eilen illalla vielä bachata-tunnilla korvaamassa viime perjantain tunnin, joka jäi väliin Pal Mundon takia, ja tanssikoululla sain kuulla, että oli aika moni muukin siellä ollut. :) Ja tunnilla kävi ensimmäistä kertaa tämän vuoteni aikana niin, että kamerani muistikortti tuli täyteen. Jäipä sitten osa opettajien tanssista kuvaamatta, mutta onneksi minulle luvattiin lähettää täysmittainen video.