Tropenmuseum

"Kato, rosvo!" kuului lapsen suusta tämän kohdalla.

Torstaina oli minulla aikainen aamu, mutta muuten päivä oli hyvin tavanomainen. Perjantaikin meni melko tavalliseen tapaan, joskin kävimme 3-vuotiaan kanssa museossa, jossa hän (tai kukaan muukaan perheestä) ei ole ikinä ennen käynyt. Aiemmin keväällä katsastamani Tropenmuseum osoittautui todellakin myös lapselle mielenkiintoiseksi paikaksi, ja oli hauska seurata, kuinka hän kulki suu ja silmät pyöreinä ympäriinsä ja halusi kiertää kaikki osiot ennen kotiinlähtöä. Mielenkiintoisimmaksi paikaksi muodostui meille kummallekin huone, jossa sai kuunnella eri soitinten ääniä sekä musiikkia ympäri maailmaa. Täytyy joskus viedä 5-vuotiaskin sinne. Hauska yksityiskohta menomatkalta museolle sattui, kun ohitimme ratikalla McDonald'sin. Sen sijaan, että poika olisi huudahtanut "mäkkäri!" hän innostuikin sanomaan "jätskikauppa!", koska ikkunassa oli myös jäätelöiden kuvia. Nämä lapset kun eivät ole ikinä tainneet käydä kyseisen ketjun ravintoloissa. :D

Erilaiset naamarit olivat myös pojan mielenkiinnon kohteena.

On mielenkiintoista ja kivaa huomata kehittyvänsä tanssimisessa. Viime päivien partyissa minua kehuivat myös jotkut oikeasti hyvät tanssijat, mikä saa minut yrittämään vielä entistä enemmän. Toivottavasti pääsen aikanaan Suomessa yhtä hyvin salsapiireihin sisälle kuin täällä, sillä enää en halua luopua tästä ihanasta tavasta, jonka olen täällä viimeisen puolen vuoden aikana oppinut. Eikä ole enää montaa kuukautta jäljellä tätä vuottani, ja viikot tuntuvat etenevän pelottavankin nopeasti. On nyt jo haikeaa ajatella, että lähtisin täältä kokonaan pois... Sanon täällä jatkuvasti ihmisille, että onhan minulla vielä aikaa miettiä, palaanko Suomeen vai jäisinkö tänne vielä pidemmäksi aikaa. Toisaalta olisi ehkä houkuttavaa olla täällä vielä ensi syksynä, ja löydänhän minä täältäkin kavereita ja niin pois päin. Mutta yksi suurimpia syitä (vai sanoisinko suurin syy) lähteä takaisin kotikonnuille on STLK. Sitä ei voi korvata täällä niin sitten mikään!