Draamaa hockeyssa

Tiistain salsatunnin jälkeen jäin taas hieman höpöttelemään kaverin kanssa ja otimme vähän syötävääkin. En ole ikinä ennen syönyt keittoa, joka pitää sisällään "miniranskalaisia" ja kananmunan. Keskiviikkona päätin tehdä marjasoppaa, jota 3-vuotias oli pari päivää tahtonut. Kun iltapäivällä tulimme hockeyn jälkeen kotiin, niin koululainenkin huomasi jääkaappiin ilmestyneen keitoksen. Oli mieltä lämmittävää kuulla spontaani kiitollisuus pojan suusta: "Kiitos, Anne, kun teit marjasoppaa." :)

Tällainen tuli vastaan keskiviikkona...

Mutta hockey-reissu ei ollut paras mahdollinen. Käytettyäni pikkuveljen kesken tunnin vessassa ja palatessamme takaisin saliin meitä vastaan tuli eräs hockeylainen tyttö äitinsä kanssa kovasti itkien. Astuessamme sisälle saliin huomaan hoidokkini hyvin itsepäinen ilme kasvoillaan pakenemassa ohjaajaa suuntaan ja toiseen. Onneksi silloin juuri alkoi tauko ja opettaja selitti minulle, että poika oli heittänyt mailansa ja se oli osunut itkevää tyttöä päähän. Tarkempaa taustaa en tiedä, mutta lupasin jutella pojan kanssa. Pukuhuoneessa sain monta kertaa kehoittaa lasta pyytämään anteeksi, ennenkuin hän sen väkipakolla sanoi. Joskus näiden poikien temperamenttisuus on totisesti raskasta kestettävää. Puistossa seuraamme liittyi hollantilainen lastenhoitaja, joka päästi minut vapaalle. Illalla kävin pitkästä aikaa Rembrandtpleinin De Kroon -kahvilassa salsailemassa, mutta tanssilattia oli liian täysi puolen tunnin pyörähtelyn jälkeen.

Nappuloiden painelu on hauskaa!

Torstaina sain viettää laatuaikaa koululaisen kanssa vietyäni pikkuveljen tarhaan, koska koulun pääsiäisloma oli jo alkanut. Perheen isä teki töitä kotona, joten meillä oli hyvää syy lähteä liikkeelle pienen leikkituokion jälkeen. Kerrottuani, että kävin uudessa museossa 3-vuotiaan kanssa, tahtoi poika käyttää päivän Tropenmuseum-visiittiin. Veljensä tavoin hänkin piti siitä ja olisimme varmasti viettäneet siellä hieman enemmänkin aikaa, mutta parin tunnin jälkeen täytyi suunnata kotiin, koska isä vei hänet uimaan ja minun pääsiäislomani alkoi. Haarlemin party oli taas aivan mahtava! Tulin kotiin viimeisen bussin sijasta junalla, jotta saatoin olla loppuun asti. Kiirehtiessäni lippua ostamaan tajusin, että olin jättänyt kaikki maksukortit kotiin, eikä käteisellä oikein pysty ostamaan keskellä yötä lippua mistään. Juoksin sitten junaan (johon ehdin vain, koska se oli myöhässä) ilman lippua ja toivoin, ettei tälläkään kertaa tule tarkastajaa. Vain pari kertaa ikinä on konduktööri tullut kysymään lippuja kulkiessani junilla Alankomaissa. Selvisin pummilla matkustamisesta ja ehdin juuri sopivasti vielä keskusasemalta lähtevään yöbussiinkin.

Poika halusi käytellä kameraani. Mielelläni annan hänen ottaa kuvan Jeesus-patsaista ja enkelistä. :)

Museossa sai tehtailla omanlaisen Zwarte Pietin.