Eipä tapahtunut eilen paljon muuta normaalista poikkeavaa kuin, että
käytimme bakfietsin läheisessä pyöräkorjaamossa, jonka pitäjä ei oikein
puhunut englantia, ja leivoimme poikien kanssa taas mustikkamuffinsseja,
koska perheen äiti pyysi tekemään jotakin koululle huomista varten ja
koululainen itse halusi viime kerralla hyväksi todettuja muffineita. Ja minä kun olin kuvitellut, että olen sellainen sotkija nykyään ruoanlaiton kanssa. Mutta hyvänen aika, millaiselta keittiö näytti poikien jäljiltä! :D "Paras" vaihe oli ehkä, kun mustikkakulho lensi lattialle kesken haarukoilla murskaamisen. ONNEKSI ne eivät olleet suomalaiseen tapaan metsämustikoita, vaan pensasmustikoita, jotka oli huomattavasti helpompi siivota pois.
Tänään
hyödynsin vapaa-aikaani käyden kidutusmuseossa, jossa jostain syystä
olin halunnut käydä. Ei se nyt niin ihmeellinen paikka ollut, enkä edes
saanut mitään alennuksia Museumcardin avulla. Yllätyksekseni kuljin
erään suomalaispariskunnan edellä koko museon läpi, mutta lopulta jäi
paljastamatta, että minäkin olen Suomesta. Ja kun kerran satuin
keskustassa olemaan, niin yritin metsästää jo jonkin aikaa kaipaamiani
asioita ja onnistuinkin löytämään uudet balleriinat ja aurinkolasit.
Vanhat kun alkavat tulla tiensä päähän. Lisäksi katselin viimeiset jaksot Au pairit Lontoossa -sarjasta. Meinaa iskeä koti-ikävä. Ja toisaalta pidän entistä enemmän Amsterdamista ja omasta au pair -perheestäni.
 |
| "Flute of shame". Kaula läpi renkaasta ja sormet varren rei'istä. |
 |
| Pidin museon alun värimaailmasta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti