Puolikuntoisena

Eilen oli ollut tarkoitukseni mennä salsa-tunnin jälkeen vielä tanssimaan, mutta se lopulta peruuntui. Ja ehkä hyvä niin, sillä tänään oli muutenkin ihan tarpeeksi rankka päivä. Olo oli hieman raskas koko päivän, enkä jaksanut olla leikeissä mukana kovin suurella innolla, vaikka niissä mukana olinkin. Päivän fiksuna vetona menimme hockey-paikalle suoraan koululta ja söimme vasta siellä. Koululla meni tavallista pidempään, koska nopeimman reitin porttia ei kukaan tullut aukaisemaan lukosta, vaan jouduimme lopulta kiertämään täyden pihan läpi koulun ympäri. Siitä huolimatta olimme valmiita noin 15 minuuttia ennen harrastuksen alkamista ja osan odotteluajasta käytimme puhelimeni kellon seuraamiseen, mikä tuntui kiinnostavan kumpaakin poikaa.

Ainakin lapsi on halukas kierrättämään. Minä en saa laittaa yhtä ainutta palaa sisään.

Tästä leipäkaupan mainoskyltistä saan joka kertaa kertoa, mitä mikin teksti tarkoittaa. Ja tuo muuten on oikeasti hyvää leipää!

Onneksi tänäänkin oli aika lämmin päivä (jälleen noin +10 astetta), mutta silti minulle alkoi tunnin puistossa olemisen jälkeen tulla kylmä ja olinkin tyytyväinen, kun lapset halusivat kotiin. Hörpin kupillisen kaakaota isoveljen istuessa vieressäni teetä juomassa, laitoin keittiön siistimmäksi ja ehdin pyykkejä hoidella, kunnes perheen äiti tuli vapauttamaan minut viiden hujakkeilla. Mieleni teki siltä istumalta painua pehkuihin, mutta ajattelin sen kuitenkin olevan huono ratkaisu. Nyt vähän katselen tavaroitani kasaan, koska en ehdikään tekemään sitä huomenna, sillä sain tietää, että koulusta on lomaa jo huominen päivä. Pääsen puuhailemaan jotakin kahdestaan 5-vuotiaan kanssa.

Huippu tarhaope!

Lauantaina päätin zumban jälkeen jäädä sen perään pidettävälle dance hall -tanssitunnillekin. En ollut ikinä enenn kokeillut kyseistä lajia; oli ihan hauskaa ja välillä aika haastavaa, mutta saa nähdä, jäänkö toiste. Olin suunnitellut illasta meneväni Hoofddorpissa pidettävään Salsa Partyyn, jota olin kuullut hehkutettavan. Kukaan kavereistani ei kuitenkaan ollut lähtemässä sinne, ja yhtäkkinen väsymys sai minutkin viimein jättämään tanssit väliin, minkä seurauksena painuin nukkumaan jo yhdeksältä.

Nukuin kellon ympäri ja viimeistään seuraavana aamuna totesin olleen hyvä vaihtoehto jättää salsailut edellisenä iltana kokematta. Ehdinhän vielä kevään tai kesän aikana käydä katsastamassa sen kerran kuussa pidettävän partyn. Saarnan kuunneltuani ja hetken skypeteltyäni halusin lähteä lenkille. Edellisen päivän pomppimiset olivat kuitenkin tehneet tehtävänsä, eikä juoksemisesta tullut oikein mitään. Iltapäivällä testasin ensimmäistä kertaa käytössäni olevan Xboxin pelejä. Autopeli oli hauska, mutta pian loppui innostus, kun en pärjännyt. Ja toisessa pelissä olin vieläkin huonompi.

Koska lauantaina oli jäänyt salsa party väliin, niin olin iloinen päästessäni sunnuntaina lähtemään sellaiseen. Olimme sopineet tapaavamme siellä kaverini kanssa, ja odotellessani häntä eräs hollantilainen mies alkoi jutella minulle. Hauska tapaus, jonka kanssa lopulta tanssinkin yhden kappaleen verran, vaikka hän ei salsaa taitanutkaan. Hänen ja ystäväni lisäksi tulin tanssineeksi myös parin muun kanssa (toinen oli tuttu salsa-tunneilta), kun parini halusi tanssia muutamien muidenkin kanssa. Myöhemmin hän ilokseni kertoi minulle, että minun kanssani on kaikkein helpointa tanssia, vaikka hyvin se mielestäni sujui hänellä toistenkin kanssa. Mutta onhan hän tosiaan tullut harjoitelleeksi minun kanssani eniten, ja minunkin oli kaikkein helpointa seurata häntä, koska tiesin noin suunnilleen mitä odottaa.

Eilen leikin ensin nuoremman pojan kanssa pikkuleluilla ja sitten myöhemmin kummankin veljeksen kanssa koulun pihalla. Kotimatka oli ihan hauska myös, kun koululainen tuli reppuselässäni pikkuveljen pyöräillessä ja sitten liikennevalo-risteyksen jälkeen hoilotimme "Meillä on vihreäää, meillä on vihreääää.." Ja pian isoveli muutti laulussaan vihreän punaiseksi ja meillä oli yllättävän hauskaa. Kotiportaille päästyämme sain vielä kuskata kummatkin pojat reppuselässäni ylös. Sisällä päädyimme piirtelemään ja värittämään Angry Birds -kuvia perheen äidin lähtiessä viemään isoäitiä lentokentälle. Isoäidin makkarasoppa upposi todella hyvin kumpaankin lapseen, ja saamme kyllä vielä herkutella muutaman päivän kaikilla kaappeihin jääneillä herkkuruoilla, joita vieraamme kokkaili täällä ollessaan. Annoin ruoan yhteydessä pojille puoliksi laitetut pikkutomaatit ja sain vastaani kysymyksen, missä minun tomaattini ovat. Piankos oli isoveljen toinen puolikas päätynyt minun lautaselleni. Ei siinä muu auttanut, kuin syödä sellainen itsekin... Illalla menin vielä zumbaan, koska tällä viikolla ei ole mahdollisuutta mennä lauantaina. Sainpa taas yrittää opetella uusia koreografioita nopeasti.

Katselimme hyvän tovin koulun aidan takaa kanaalissa uiskentelevia lintuja.

Viime yön nukuin vähän huonosti ja aamlla oli nenä tukossa ja ääni painuksissa. Kuulinkin koululaista pukiessani kysymyksiä: "Miksi sulla on pojan ääni?" :D Tarhalainen päätti vaihteeksi piiloutua huoneeseensa, koska ei halunnut lähteä kotoa. Päätin säästää itseäni ja annoin lapsen syödä toisen aamupalan rauhassa ja ihmetellä omaa ja leluhiirensä isoa mahaa, enkä kiirehtinyt tarhaan lähtöä, vaikka kello oli jo yli yhdeksän. Hyvillä mielin pääsimme perille ja siellä mieliala varmasi nousi vielä kummallakin meistä. Yksi pojan ryhmässä toimivista lastentarhanopettajista on aivan huippu! Kun saavuimme tarhaan, hän lauleskeli eri äänillä lauluja kuoriessaan hedelmiä pöydän ääressä istuville lapsille. Kaikki lapset kuuntelivat häntä ja olivat innolla mukana kaikessa. Miten joku saakin pidettyä lapsilauman yksikseen niin hallinnassa ja iloisena samalla kun laittaa välipalaa?! Opettaja mm. hiljensi kaikki muut lapset minun jutellessani hoidokkini kanssa suomeksi ja sitten he ihmettelivät, mitä me puhuimme. 3-vuotias osasi kääntää hyvin hollanniksi keskutelumme siitä, että äiti hakee hänet tänään pois tarhasta. Muutenkin oli hauska seurata tätä hetkeä, sillä ymmärsin suurimman osan kaikesta hollanninkielisestäkin jutustelusta, kuten sen, kun opettaja kysyi hoidokiltani, osaanko minä tanssimisen lisäksi pelata jalkapalloa tai pyöräillä. Joskus tekisi mieleni jäädä päiväksi seuraamaan paikallista tarhaelämää. Ja ehkä vielä kysynkin asiasta.

Puiston ritarit

Pääsin eilen illalla tanssien yhteydessä maistamaan aidon italialaisen tekemää pastaa. Ihan hyvää oli, vaikka tomaattisosetta sisälsikin. :D Ilta venähti taas aika pitkäksi, mutta olin ihanasti saanut luvan nukkua tänä aamuna pari tuntia tavallista pidempään. Ehdin aamupalani jälkeen leikkiä tunnin verran pikku-ukoilla, kunnes lähdimme siivoojien tieltä pois viereiseen puistoon. Perjantain siivous-urakka kestää yleensä parisen tuntia, joten olimme hyvän aikaa ulkona ja en voi kuin ihmetellä, kuinka hoidokkini innostui leikkimään ritaria "miekkojen" kanssa todella pitkän aikaa niin, että minä sain lopulta nälkäni takia houkuteltua pojan takaisin sisälle reilun kahden tunnin jälkeen. Muuten olisimme jääneet sinne vielä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Tänään miekkaleikkiin tuli uutuutena mukaan tuppi. Lapsi laittoi sekä omansa että minun miekkani monta kertaa ympyrän muodostamien sormien läpi kuin laittaisi sen tuppeen. Kerran hän myös ojensi oman miekkansa minulle "Peter Panin tapaan" kahva edellä. :D Kotiin päästyämme äiti otti pojan hoiviinsa ja minulle koitti viikonloppu.

Sain pari päivää sitten luettua loppuun Anne Frankin päiväkirjan. Välillä tuntui uskomattomalta, miten nuoren tytön ajatuksenjuoksu voi kulkea sillä tavalla ja kuinka hyvin hän osasi kirjoittaa. Tässä on varmaan lempikohtani koko kirjasta: "I don't think Mother's advice can be right, because what are you supposed to do if you become part of the suffering? You'd be completely lost. On the contrary, beauty remains, even in misfortune. If you just look for it, you discover more and more happiness and regain your balance. A person who's happy will make others happy; a person who has courage and faith will never die in misery!"

Reipasta ulkoilua

Tiistai-iltana yllätyin poikien kanssa kotiin päästyäni, että kotimatka sujui ihan täysin ongelmitta. Ehkä ensimmäinen kerta ikinä, kun ei syntynyt yhtä ainutta pientä tilannetta! Osasyy oli varmasti se, että menimme eräässä tietyssä risteyksessä pikkuveljen suosikkipuolta, koska isoveli on omaksunut hyvin "joka toinen kerta toiselta puolen, joka toinen kerta toiselta" -periaatteen. Salsatunnilla opettaja pysähtyi kohdalleni, kun olin tanssimassa minua päätä lyhyemmän miehen kanssa ja kysyi, onko lyhyen miehen kanssa tanssiminen vaikeaa, koska tanssini kuitenkin näytti vakaalta. Vaikka usein selvästi minua lyhyempien miesten kanssa on hieman vaikeaa pyörähdellä, niin kyseinen pari tekee minulle tanssimisen helpoksi. Ilmeisesti pituuden sijasta jokin muu ominaisuus määrittää enemmän sen, kenen kanssa on mukavaa tanssia.

Keskiviikkona oli hassua seurata 3-vuotiaan "vahinkoja/sattumia". Kun aamupäivällä olimme pitkästä aikaa hiekkalaatikolla ja hän kerran oikeasti vahingossa heitti hiekkaa ämpäristään pois niin, että se jäi hänen toisen kätensä päälle, niin sen jälkeen poika yritti uudestaan ja uudestaan saada hiekan lentämään juuri samalla tavalla. Hockeyn jälkeen istuessamme puistossa syömässä eväitä hän pudotti muka vahingossa useammankin rusinan, jotta linnuille jäisi maahan naposteltavaa. Oli huvittavaa katsella, kuinka lapsi otti pussistaan rusinoita ja vaivihkaa hivutti niitä sormiensa päähän samalla kun jutteli minulle. "Oho, kun yksi putosi!" :D Kuulin tänään, että uni maittoi aikaisin kummallekin veljeksistä, enkä ihmettele, sillä olinhan minä nuoremman kanssa yhteensä neljä tuntia ulkona päivän aikana nauttimassa hyvästä säästä, joka kuitenkin illalla vaihtui sateeksi.

Tänään on aika normaali torstai. Aamun tarhamatkalla Amsterdam tuntui kotoisalta, koska tarhalle mennessä vastaamme tuli eräs bachata-kurssiltani ja vaihdoimme muutaman sanan. Kotiin palatessani ohi ajava auto tööttäsi kyydissään au pair -perheeni vanhemmat. Aika hauskaa, kun tulee tuttuja vastaan jo täälläkin. :) Tämänviikkoisen uintireissun hoiti perheen äiti yhdessä isoäidin kanssa, joten työpäiväni tulee kaikenkaikkiaankin olemaan hyvin lyhyt.

Elokuvia yksin ja kaverin kanssa

Lauantaina tuli reenailtua tanssimista ja oltua parin kaverin kanssa. Yksi kavereistani oli päättänyt sivistää minua ja päätimme lauantai-iltana katsoa Matrixin, joka on ollut jo vuosia listallani. Leffaseurani kertoi, ettei saa sanaakaan selvää suomenkielisistä teksteistä ja nauroi sille, että suomalaisilla on oma sanansa jopa maallensa, kun kaikissa muissa kielissä se on lähellä "Finland"-ääntämystä. :D Suomenkieli on kiinnostanut täällä paria muutakin ihmistä, joten katsotaan, kuinka iso Amsterdamia puhuu sitä tämän vuoteni jälkeen.. ;) Valitettavasti meidän vuokra-elokuvamme alkoi tunnin kohdalla pätkiä niin pahasti, että siirsimme lopun katsomisen maanantaille. Sunnuntaina kaipasin jotakin tekemistä sisällä istumisen lisäksi ja päädyin lopulta illalla yksin elokuviin katsomaan The Wolf of Wall Streetin. Ei ollut minun leffani.

Eilen nuorempi veljeksistä oli hieman kipeän oloinen, joten oleskelimme vain sisällä, mikä tarkoitti pitkää tuokiota pikku-ukkoleikeissä aamupäivästä ja rakentelua iltapäivästä. Hoidokkini antoi minulle rauhan rakentaa auton loppuun ja halusi, että teen myös asuntovaunun sen perään. Ihan mukavaa puuhaa minullekin. :) Hain yksin isoveljeä koulusta ja jäimme koulun pihalle leikkimään liukumäkeen. Mietin siinä leikkiessä, että lapset on helppo saada kyllä nauramaan, koska 5-vuotias kihersi naurua, kun joutui kipuamaan liukumäkeä pitkin ylös ja kiertämään minut siinä samalla. Eilen paras osa koulun pihasta lukittiin jo 45 minuuttia koulun loppumisen jälkeen, joten pienen hetken toisella puolella oltuamme suunnistimme kotiin. Kotimatkalla lapsi keksi koko ajan, mistä meidän tulee kulkua: ruohikolla, tummemmilla katukivillä...

3-vuotiaan ottama kuva. Jälleen kerran hän selasi kaikki kamerani kuvat varmaan kahteen kertaan läpi.

Valmis tuotokseni, joka ei ollutkaan niin helppo koota.

Kotona tarkistin Ipadilta lähiseudun elokuvavuokraamoita, joista lähdin etsimään Matrixia. Vanhempi veljeksistä halusi mieluummin tulla minun mukaani kuin jäädä isoäidin ja veljensä kanssa laittamaan ruokaa, joten otin perheen äidin pyörän, jossa on lastenistuin. Liikkeelle lähtö on edelleen hieman haastavaa minulle kyytiläisen kanssa, mutta emme kaatuneet tälläkään kertaa. Matkasta tulikin melkoisen pitkä, koska kahdessa ensimmäisessä vuokraamossa ei kyseistä levyä ollut ja kolmas paikka osottautui vanhaksi osoitteeksi. Onneksi kohdallemme sattui ystävällinen mies, joka tarkisti iphonestaan uuden paikan. Neljäs pysäkkimme pelasti leffailtani ja pääsimme lähtemään (pitkähkölle) kotimatkalle. Matkaseurani jaksoi yllättävän hyvin koko reissun, eikä ongelmia syntynyt kuin lemmikaupan luona, jonka edessä pyöri vapaana koira, jolloin sain ottaa hoidokkini reppuselkään. Hänen koirakammonsa on aika paha. Eilen illalla sitten saimme viimein katsottua Matrixin loppuun asti.

Tästä päivästä ei ole paljoa muuta sanottavaa, kuin että olen aika tyytyväinen, kuinka hyvin sain lopulta tarhalaisen perille. Hän oli hokenut jo vartin yli viidestä lähtien (herättyään siis melko aikaisin), ettei tahdo mennä tarhaan. Pukeminen sun muu kuitenkin meni helposti, kun jutteli kaiken maailman asioista samalla. :) Illalla taas tanssimaan parin välipäivän jälkeen!

Kizombaa ja montaa muuta kokeilemassa

Hyvin tyypilliseen keskiviikon tapaan meni toissapäiväinen työpäivä: puistoilua 3-vuotiaan kanssa, kiire hockeyhyn, puistoilua sen jälkeen... Aamupäivän puistoreissulla sain ihastella hoidokkini mielikuvituksen kehittyneisyyttä. Saippuakuplien jälkeen leikimme "miekoilla" ja mukaan leikkiimme tuli tuhma mielikuvitus-ihminen, joka meni aina ilman lupaa kotiimme. Tämä tuhma tukeutuja ampui usein poikaa, jolloin minä aina vein hänet vankilaan. Välillä roolit vaihtuivatkin niin, että joko minä tai lapsi oli kyseinen tuhma, jonka toinen sitten vei lukkojen taakse. Jossakin välissä huomasimme nurmikon sekaan hautautuneita lasipulloja ja päätin, että me viemme ne puiston vieressä olevaan lasinkeräykseen; lapsi oppi toivottavasti jotakin kierrätyksestä ja siisteydestä. ;)

Iltapäivän puistosta lähdimme, koska aurinkoinen taivas peittyi harmaisiin pilviin ja alkoi ripotella pisaroita. Kotiin päästyämme kuuro olikin ohitse, eli turhaan lähdimme. En kuitenkaan enää päätynyt lasten leikkeihin mukaan, koska etsimme isoäidin kanssa koululaisen uintikassia tätä päivää varten, eikä sitä tuntunut löytyvän mistään. Vielä ennen ruokaa laitoin pikkuveljelle pyörimään Ice Agen ja liityin isoveljen seuraan pelaamaan Wiitä. Tunnin verran yritimme päästä pidemmälle ja pidemmälle "tankki-pelissä", vaikka välillä ehdotin tuloksetta pelin vaihtoakin.

Taas unohdin ottaa pikkuautot mukaan hockeyhyn, mutta kamera pelasti jälleen.

Ruoan jälkeen oli tiedossa jotakin uutta, kun lähdin tanssikouluni ilmaiselle kizomban kokeilu-tunnille. Aluksi se tuntui yhtä oudolta kuin joskus kaverini kanssa sitä pikkuisen kokeillessani, mutta tunnin kuluttua ajattelin, että täytyy ehkä joskus löytää aikaa ottaa siitäkin kurssi. Se jää nähtäväksi. Ja pari tuttua naamaakin sinne oli sateen läpi eksynyt.

Eilen sitten oli erittäin tyypillinen kevään torstai tarhalaisen aamukiukutteluineen sekä illan tansseineen. Sain kuitenkin suorittaa itse koululaisen uintiin viennin. Poika hoki jo luokasta päästyään, ettei halua uimaan, varmaankin suurelta osin sen takia, että viime viikolla se tuntui ikävältä hänen ollessaan vielä vähän toipilas tautinsa seurauksena. Kokeilin uintimatkalla ensimmäistä kertaa elämässäni kuljettaa pyörään taakse kiinnitetyllä lastenistuimella jotakuta ja täytyy sanoa, että alkumatkasta pelkäsin, että menemme jossakin kohtaa nurin. Hengissä ja pystyssä selvittiin kuitenkin mennen tullen, ja pojan mielikin piristyi lopulta itse uimatunnin aikana. Ilta tosiaan meni tavalliseen tapaan Salsa Partyssa, joka kuitenkin oli uudessa paikassa ja kulkutapanikin oli tavallisesta poikkeava.

Tänään jäi aamupäivän puistoilu lyhyelle sateen takia ja lähdimmekin sitten sieltä pojan toiveesta eläintarhaan ("vaihteeksi"). Eipä ehkä sekään ollut paras mahdollinen ajanviettopaikka sateisella ja tuulisella säällä ja tulimmekin kiertäneeksi akvaariosta perhostalon ja ravintolan kautta ötökkätalolle. Lapsen suureksi pettymykseksti krokotiili-talo oli suljettu ja tulimme siihen tulokseen, että krokot ovat kipeitä. Kotimatkalla onnistuin kippaamaan rattaat niin, että hoidokkini pötkötti selällään, muttei onneksi pudonnut kyydistä eikä alkanut itkeä. Väsy tahtoi painaa pitkin päivää, eikä sitä helpottanut neljän jälkeen pojissakin havaittava viikon väsymys. Pikku-ukkoleikki meni pian kiistelyksi siitä, kuka saa leikkiä milläkin, joten päätin, että rakennamme majan olohuoneeseen. Nätisti lapset leikkivät kissa-/leijonaleikkiä ja se meni lopulta melkoiseksi veljesten painiksi, jossa sain minä jo miettiä välillä, miten paljon heidän pitää antaa reuhata. Yllättäen pahoja huuto-kohtauksia ei sattunut. Tämä temmeltäminen sai heidät kuitenkin kuuroiksi, sillä majanpurkamiseen, roskien vientiin ja muuhun sai kehoittaa monen monta kertaa ilman, että silti tuntui tapahtuvan mitään. Eikä muuten ole koskaan ennen roskienvienti-reissun aikana syntynyt kummempia ongelmia, mutta onpa nyt sitten sekin koettu.

Pitkän työpäivän päätteeksi pääsin herkuttelemaan isoäidin  täytetyllä porsaanleikkeellä ja lätyillä. Tänään oli kalenterissani merkintä, jonka olin laittanut sinne jo viikkoja sitten: Language Cafe. Koko syksyn aikana kun olin päässyt vain yhteen kielikahvillaan, niin olin odottanut jo tätä päivää. Raskas, uninen ja sateinen päivä oli kuitenkin saanut minut uuvuksiin, enkä kokenut olevani kovin innokas tapaamaan uusia outoja ihmisiä, joten laitoin tanssikoululleni viestin, että osallistun sittenkin illan bachata-tunnille. Jäi nyt hyvä sauma tutustua ihmisiin tanssin ulkopuoleltakin, mutta luulen, että näin jäi parempi mieli mennä nukkumaan.

Hirviöiden pelastama aamu

Johtuiko sitten isoäidin läsnäolosta, väsystä vai mistä, mutta tarhalainen sai taas tänä aamuna pahan "En halua tarhaan"-kohtauksen. Hän paitsi huusi tuota tuttua lausetta, myös kieltäytyi jyrkästi vaihtamasta pyjamaa päivävaatteisiin. Yritin ottaa häneltä paitaa pois, mutta poika pisti pahasti vastaan vetäen sen taas ylleen. Vähän tuli neuvoton olo, kun en halunnut ihan täysin väkipakolla pidellä lasta paikoillaan ja vetää ronskisti päivävaatteita päälle. Onneksi isoäiti otti hetkeksi esiin Suomesta tuomansa hirviö-laskukirjan, jolloin poika rauhottui. Hirviöistä tulikin lopun aamun puheenaihe ja vaatteiden vaihto ja tarhaan meno onnistuivat hymysuin, kun hoidokkini kertoi, että tarhassa ja illalla tanssikoulussani on paljon isoja hirviöitä. Jutut muuttuivat tarhamatkan aikana yhä hurjemmiksi, kun hän sanoi päiväkodin hirviöiden syövän siellä olevat lastentarhanopettajat appelstroopin (=omenasiirappi) kanssa ja lapset menevät kaikki nurkan taakse niitä piiloon. Uskalsin sentään hakea illalla lapsen sieltä pois...

Tänään päätin lähteä hyödyntämään vapaa-aikaani museossa. Sain viimeinkin aikaiseksi pistäytyä Tropenmuseumissa, joka esittelee erilaisia maailman kulttuureita. Olin jostakin lukenut aikaisemmin, että siellä on jotakin myös lapsille, ja uskoisin, että se nyt ainakin tylsät taulu-museot päihittää, vaikken varsinaisesti kovin paljoa kokeiltavia asioita löytänytkään. Pitänee joskus kokeilla, mitä nuoret arvioitsijani siitä tuumaavat.

Salsatunnilla meitä odotti melko haastava koreografia, sekä naisille että miehille haastava. Mutta kyllä se siitä alkoi toistojen myötä hahmottua yhä paremmin ja paremmin. Tanssiminen vain saa minut jollakin tapaa niin hyvälle mielelle, ja nykyään vielä entistä enemmän, kun olen hieman kaverustunut parin ihmisen kanssa sieltä. :)

Rattoisa ja keväinen päivä

Aamulla oli herätys viiden jälkeen, sillä perheen äiti lähti eilen viikoksi reissuun ja isä ilmoitti lähtevänsä kuudelta kotoa. Kuuden kieppeillä sitten alhaalla (poikien onneksi vielä nukkuessa) ilmenikin ongelma, jonka takia sain palata unten maille vielä vajaaksi kahdeksi tunniksi palatakseni uudestaan kahdeksalta pukemaan koululaisen. Päivä nuoremman kanssa meni mukavasti palapelin parissa, kauppareissulla, syödessä (hänen oli pariin otteeseen ihmeen kova nälkä), ritarileikeissä poikien puumiekoilla, puumiekan liimausyrityksessä sekä kotitöissä. Kauppaan lähtiessämme en voinut kuin nauraa taas lapsen päähänpistolle. Hän on viimeisen viikon aikana harrastanut samaa pariinkin otteeseen, mutta tällä kertaa oli kypäräkin päässä. Ulkoportaissa hän siis keksi joka askelmalla lyödä päänsä kaiteeseen. Hauskaa oli kummallakin! :D

Yrittäessäni saada puumiekasta käyttökelpoista innostui poika askartelulaatikosta löytämästään nitojasta.

Koululainen kun haettiin, niin jäimme koulun pihalle nauttimaan ihanasta, hyvin keväisen oloisesta säästä pilvettömältä taivaalta paistavan auringon valossa. Tuli roikuttua liukumäessä, mentyä hippaa, leikittyä kissoja (ja kaksi vauvakissaa tuppasivat "jäämään auton alle" ja joutumaan eläinlääkärille) sekä popsittua välipalaa ennenkuin 1,5 tunnin kohdalla meidät häädettin sieltä pois, jotta portit saatiin lukkoon. Jäimme toviksi vielä toiselle puolelle pihaa alueelle, jolta pääsee aina pois, mutta sitten halusi nuorempi jo kotiin. Ja hyvä että halusi, sillä isoveljelle ehti tulla jo nälkä ruokaa laittaessamme. Hän oli itse taas apuna paistamassa jauhelihaa ja vahtimassa pastan kiehumista. :) Ruoka maistuikin hänelle todella hyvin, mutta vastapainona pikkuveljeä en edes saanut ruokapöytään. Siinä syödessämme keskustelimme 5-vuotiaan kanssa mm. avaruudesta ja hän kysyi, miksi siellä leijutaan. Aloin sitten selittämään painovoimasta ja yhtäkkiä lapsi totesi pelkäävänsä, milloin me päädymme ylösalaisin, sillä maapallo pyörii kovaa vauhtia ympäri. :D Seitsemän jälkeen istuimme kaikki kolme tiiviisti olohuoneen ikkunan ääressä odottamassa isää ja isoäitiä kotiin, ja kökötimme kolmisen varttia höpötellen eri asioista ennenkuin kaivattu auto ajoi katua pitkin. Saimme siis vierashuoneeseen jälleen tutun ihmisen Suomesta. :) Pitkähkö oli päivä, mutta oli sentään hyvä.

Liikuntaa ja laiskottelua

Eilen en saanut loppupäivän aikana tehtyä oikeastaan mitään lauantaimarkkinoilla käyntiä järkevämpää. Yhtä laiskottelua odotellessani kaverilta vastausta, ehtiikö hän tapaamaan tänä viikonloppuna. Myöhään illalla sain sitten kieltävän vastauksen, joten olisin voinut vaikka lähteäkin jonnekin itsekseni päivän aikana... Tänään oli vähän samanlainen päivä: alkupäivästä tuli tehtyäkin jotakin, mutta sitten vain meni sisällä köllöttelyksi. Nukuttuani 12 tunnin yöunet päätin liittyä muiden (koko perhe + edellinen au pair) seuraan luistelemaan Museumpleinin jääkentälle, joka oli tänään viimeistä päivää auki. Matkalla sinne pääsin ensimmäistä kertaa näkemään 3-vuotiaan pyöräilemässä ilman apupyöriään ja täytyy sanoa, että hyvin menee. Liikkelle lähtö on vielä hieman hankalaa yksikseen, mutta muutoin on vauhti kova. :D

Jäällä pääsin taas ihailemaan 5-vuotiaan urheilutaitoja, sillä hän osasi jo luistella aika hyvin ilman tukeakin. Mieluiten hän silti tuntui etenevän pitäen jotakuta kädestä kiinni. Pikkuveljellä sen sijaan on vielä paljon opettelemista tuolinkin kanssa kulkiessa tai silloin kun hän otti kumpaakin au pairiaan käsistä kiinni. Seuraamme luistelemaan liittyi myös toisen suomalais-hollantilaisen perheen äiti poikineen ja se elävöitti isompaa hoidokkiani. Välillä kävimme tankkaamassa ja minä päädyin samaan kuin kaikki neljä poikaa: omenamehua ja iso lätty. Ensin pojat saivat lättynsä ja kun minun lättyni saapui, huomasin yllätyksekseni, että siinä oli karkkeja päällä. Äkkiä lettu rullalle, etteivät pojat huomaa, sillä heille oli ilmeisesti tarkoituksella tilattu ilman niitä! ;) Välipalan jälkeen vielä hetkeksi takaisin luistimille ennen kotiin lähtöä. Kotimatka menikin puoliksi hippa-leikissä, johon oli monta osallistujaa, vaikka ystäväperhe jäikin vielä meidän jälkeemme toviksi jäälle, ennenkuin tulivat meille kylään leikkimään.

Kotona minä sanoin heipat viime vuoden au pairille (koska hän lähti tänään takaisin Suomeen) ja siirryin yläkertaan omaan rauhaan, kunhan pojat olivat kerran saaneet laitettua minulle käsiraudat ja raahattua yhteisvoimin minut huoneeseensa.

Lyhyitä yöunia tanssin takia

Sain torstaiaamuna taas kantaa tarhalaisen perille hoitopaikkaansa "En halua tarhaan"-kohtauksen jälkeen. Iltapäivällä liityin koululaisen ja hollantilaisen lastenvahdin seuraan uintireissulle. Normaalisti siis tämä paikallinen nuori nainen hoitaa pojan uintikäynnit, mutta hänellä alkaa työharjoittelu ensi viikolla, joten minä saan hoitaa ainakin ensi torstaina kyseisen reissun. Nyt ainakin tiedän paikan ja käytännöt. Uintiopettaja oli aivan huippu; osasi totisesti olla lasten kanssa! Ruoanlaiton jälkeen olin vapaa ja illalla lähdin Salsa Partyyn pyörähtelemään. Viihdyimme kaverin kanssa salsailemassa aivan loppuun saakka ja sen jälkeen juutuimme vielä hyväksi toviksi rupattelemaan. Yöunet jäivät aika vähälle...

Perjantain työpäivä sujui kuitenkin sutjakasti. Siivoojat tulivat jo yhdeksältä, joten lähdimme heti ulos 3-vuotiaan kanssa, vaikka hän olisi halunnut olla koko päivän kotona ja yöpuvussa. Mieliala ehti kuitenkin nousta jo ennen ovesta ulos lähtöä. Poika itse ehdotti, että menisimme läheiseen puistoon saippuakuplia puhaltamaan, joten lähdimme Hemaan ostamaan tarvittavat putelit. Yllätyin oikeastaan, kuinka hyvin hän jaksoi mennä kävellen kumpaankin suuntaan ilman mitään valitusta; normaalisti kun otetaan pyörä tai steppi mukaan. Mailat ja pallot jäivät kassiin, kun puhaltelimme ainakin puoli tuntia kuplia, minkä jälkeen poika totesi olevansa hieman nälissään. Olin onneksi pakannut eväitä mukaan, joten ehdotin, että heitämme ulkolelut kotiin, otamme rattaat ja lähdemme museoon, missä on lämmintä napostella. Itselläni oli mielessä Rijksmuseum, josta jäi viime kerralla kiertämättä osa, mutta hoidokkini kertoi haluavansa "laivamuseoon". Eipä se minua haitannut, olihan sinne pidempi matkakin, joten aikaa sai kulutettua enemmän. ;D

Viimeksi, kun lokakuussa poikkesin saman lapsen (ja silloisen Suomen vieraani) kanssa kyseisessä museossa, hän ei jaksanut innostua oikein mistään. Tälläkin kertaa sain pitää sisällä museossa reippan tahdin yllä, mutta ulkona satamassa seisova laiva sentään jaksoi olla kiinnostava. Tykit olivat päivän puheenaihe. :D Kotiin päästyämme olin varma, että saisin vaihtaa puhtaat housut pojalle, sillä hän ei ollut käynyt koko päivänä vessassa (ja kello oli siis yli 2). Hämmästyin, kuinka hän oli jaksanut pidätellä ja kävi vasta kotona asioillaan saaden vetää samat housut takaisin jalkaan. Kaupassakin olimme jo olleet menossa henkilökunnan tiloihin pojan kerrottua pissahädästä, mutta sitten iski kai ujous-puuska ja lapsi halusi mennä kotiin vessaan.

En ollut viimeksi kiertänyt museossa "lastenosastoa". Siellä oli hieno meri-leikkihuone.

"Valaan tarina"-osastossa oli suuri valas.

Ja tältä näytti valaan suussa hampaiden takana. :D

Perjantai-iltana saimme yllätysvieraan (josta olimme kyllä perheen isän kanssa tietoisia etukäteen), kun perheessä minua ennen työskennellyt au pair piipahti viikonloppu-visiitille Amsterdamiin. Minä en ehtinyt jäädä kovinkaan paljoa juttelemaan, sillä bachata-tunti kutsui. Tällä viikolla olin päättänyt jäädä tunnin jälkeen paikan päällä pidettävään Salsa Partyyn ja täytyy sanoa, että illan (yön) edetessä alkoivat jalkani turtua tanssikenkiin ja tanssimiseen. En kyllä jää toiste kyseisten pippaloiden loppuun saakka, sillä takkeja sai jonottaa lähes tunnin. Hieman olisi järjestelyissä petrattavaa tanssikoululla... Onneksi sentään sade ei kotimatkalla osoittautunut niin suureksi haitaksi, kuin olin aluksi luullut.

Yöunet jäivät taas liian lyhyiksi, koska olihan se pakko tänään herätä zumbaa varten. En haluaisi jättää mistään hinnasta sitä väliin, ainakaa nyt kun kaveri on palannut lomiltaan sitä taas itse vetämään. Jäinkin vielä zumban jälkeen hetkeksi harjoittelemaan hänen kanssansa salsaa, minkä jälkeen päätin, etten tanssi enää loppuviikon aikana, vaikka minua kysyttäisiinkin jonnekin. Hieman lepoa päkiöille. Tullessani kotiin vastaani tuli perheen isä 3-vuotiaan kanssa. Lähtivät sitten harjoittelemaan pyöräilyä ilman apupyöriä. :)