Eilen nuorempi veljeksistä oli hieman kipeän oloinen, joten oleskelimme vain sisällä, mikä tarkoitti pitkää tuokiota pikku-ukkoleikeissä aamupäivästä ja rakentelua iltapäivästä. Hoidokkini antoi minulle rauhan rakentaa auton loppuun ja halusi, että teen myös asuntovaunun sen perään. Ihan mukavaa puuhaa minullekin. :) Hain yksin isoveljeä koulusta ja jäimme koulun pihalle leikkimään liukumäkeen. Mietin siinä leikkiessä, että lapset on helppo saada kyllä nauramaan, koska 5-vuotias kihersi naurua, kun joutui kipuamaan liukumäkeä pitkin ylös ja kiertämään minut siinä samalla. Eilen paras osa koulun pihasta lukittiin jo 45 minuuttia koulun loppumisen jälkeen, joten pienen hetken toisella puolella oltuamme suunnistimme kotiin. Kotimatkalla lapsi keksi koko ajan, mistä meidän tulee kulkua: ruohikolla, tummemmilla katukivillä...
![]() |
| 3-vuotiaan ottama kuva. Jälleen kerran hän selasi kaikki kamerani kuvat varmaan kahteen kertaan läpi. |
![]() |
| Valmis tuotokseni, joka ei ollutkaan niin helppo koota. |
Kotona tarkistin Ipadilta lähiseudun elokuvavuokraamoita, joista lähdin etsimään Matrixia. Vanhempi veljeksistä halusi mieluummin tulla minun mukaani kuin jäädä isoäidin ja veljensä kanssa laittamaan ruokaa, joten otin perheen äidin pyörän, jossa on lastenistuin. Liikkeelle lähtö on edelleen hieman haastavaa minulle kyytiläisen kanssa, mutta emme kaatuneet tälläkään kertaa. Matkasta tulikin melkoisen pitkä, koska kahdessa ensimmäisessä vuokraamossa ei kyseistä levyä ollut ja kolmas paikka osottautui vanhaksi osoitteeksi. Onneksi kohdallemme sattui ystävällinen mies, joka tarkisti iphonestaan uuden paikan. Neljäs pysäkkimme pelasti leffailtani ja pääsimme lähtemään (pitkähkölle) kotimatkalle. Matkaseurani jaksoi yllättävän hyvin koko reissun, eikä ongelmia syntynyt kuin lemmikaupan luona, jonka edessä pyöri vapaana koira, jolloin sain ottaa hoidokkini reppuselkään. Hänen koirakammonsa on aika paha. Eilen illalla sitten saimme viimein katsottua Matrixin loppuun asti.
Tästä päivästä ei ole paljoa muuta sanottavaa, kuin että olen aika tyytyväinen, kuinka hyvin sain lopulta tarhalaisen perille. Hän oli hokenut jo vartin yli viidestä lähtien (herättyään siis melko aikaisin), ettei tahdo mennä tarhaan. Pukeminen sun muu kuitenkin meni helposti, kun jutteli kaiken maailman asioista samalla. :) Illalla taas tanssimaan parin välipäivän jälkeen!


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti