Rattoisa ja keväinen päivä

Aamulla oli herätys viiden jälkeen, sillä perheen äiti lähti eilen viikoksi reissuun ja isä ilmoitti lähtevänsä kuudelta kotoa. Kuuden kieppeillä sitten alhaalla (poikien onneksi vielä nukkuessa) ilmenikin ongelma, jonka takia sain palata unten maille vielä vajaaksi kahdeksi tunniksi palatakseni uudestaan kahdeksalta pukemaan koululaisen. Päivä nuoremman kanssa meni mukavasti palapelin parissa, kauppareissulla, syödessä (hänen oli pariin otteeseen ihmeen kova nälkä), ritarileikeissä poikien puumiekoilla, puumiekan liimausyrityksessä sekä kotitöissä. Kauppaan lähtiessämme en voinut kuin nauraa taas lapsen päähänpistolle. Hän on viimeisen viikon aikana harrastanut samaa pariinkin otteeseen, mutta tällä kertaa oli kypäräkin päässä. Ulkoportaissa hän siis keksi joka askelmalla lyödä päänsä kaiteeseen. Hauskaa oli kummallakin! :D

Yrittäessäni saada puumiekasta käyttökelpoista innostui poika askartelulaatikosta löytämästään nitojasta.

Koululainen kun haettiin, niin jäimme koulun pihalle nauttimaan ihanasta, hyvin keväisen oloisesta säästä pilvettömältä taivaalta paistavan auringon valossa. Tuli roikuttua liukumäessä, mentyä hippaa, leikittyä kissoja (ja kaksi vauvakissaa tuppasivat "jäämään auton alle" ja joutumaan eläinlääkärille) sekä popsittua välipalaa ennenkuin 1,5 tunnin kohdalla meidät häädettin sieltä pois, jotta portit saatiin lukkoon. Jäimme toviksi vielä toiselle puolelle pihaa alueelle, jolta pääsee aina pois, mutta sitten halusi nuorempi jo kotiin. Ja hyvä että halusi, sillä isoveljelle ehti tulla jo nälkä ruokaa laittaessamme. Hän oli itse taas apuna paistamassa jauhelihaa ja vahtimassa pastan kiehumista. :) Ruoka maistuikin hänelle todella hyvin, mutta vastapainona pikkuveljeä en edes saanut ruokapöytään. Siinä syödessämme keskustelimme 5-vuotiaan kanssa mm. avaruudesta ja hän kysyi, miksi siellä leijutaan. Aloin sitten selittämään painovoimasta ja yhtäkkiä lapsi totesi pelkäävänsä, milloin me päädymme ylösalaisin, sillä maapallo pyörii kovaa vauhtia ympäri. :D Seitsemän jälkeen istuimme kaikki kolme tiiviisti olohuoneen ikkunan ääressä odottamassa isää ja isoäitiä kotiin, ja kökötimme kolmisen varttia höpötellen eri asioista ennenkuin kaivattu auto ajoi katua pitkin. Saimme siis vierashuoneeseen jälleen tutun ihmisen Suomesta. :) Pitkähkö oli päivä, mutta oli sentään hyvä.