Huippu tarhaope!

Lauantaina päätin zumban jälkeen jäädä sen perään pidettävälle dance hall -tanssitunnillekin. En ollut ikinä enenn kokeillut kyseistä lajia; oli ihan hauskaa ja välillä aika haastavaa, mutta saa nähdä, jäänkö toiste. Olin suunnitellut illasta meneväni Hoofddorpissa pidettävään Salsa Partyyn, jota olin kuullut hehkutettavan. Kukaan kavereistani ei kuitenkaan ollut lähtemässä sinne, ja yhtäkkinen väsymys sai minutkin viimein jättämään tanssit väliin, minkä seurauksena painuin nukkumaan jo yhdeksältä.

Nukuin kellon ympäri ja viimeistään seuraavana aamuna totesin olleen hyvä vaihtoehto jättää salsailut edellisenä iltana kokematta. Ehdinhän vielä kevään tai kesän aikana käydä katsastamassa sen kerran kuussa pidettävän partyn. Saarnan kuunneltuani ja hetken skypeteltyäni halusin lähteä lenkille. Edellisen päivän pomppimiset olivat kuitenkin tehneet tehtävänsä, eikä juoksemisesta tullut oikein mitään. Iltapäivällä testasin ensimmäistä kertaa käytössäni olevan Xboxin pelejä. Autopeli oli hauska, mutta pian loppui innostus, kun en pärjännyt. Ja toisessa pelissä olin vieläkin huonompi.

Koska lauantaina oli jäänyt salsa party väliin, niin olin iloinen päästessäni sunnuntaina lähtemään sellaiseen. Olimme sopineet tapaavamme siellä kaverini kanssa, ja odotellessani häntä eräs hollantilainen mies alkoi jutella minulle. Hauska tapaus, jonka kanssa lopulta tanssinkin yhden kappaleen verran, vaikka hän ei salsaa taitanutkaan. Hänen ja ystäväni lisäksi tulin tanssineeksi myös parin muun kanssa (toinen oli tuttu salsa-tunneilta), kun parini halusi tanssia muutamien muidenkin kanssa. Myöhemmin hän ilokseni kertoi minulle, että minun kanssani on kaikkein helpointa tanssia, vaikka hyvin se mielestäni sujui hänellä toistenkin kanssa. Mutta onhan hän tosiaan tullut harjoitelleeksi minun kanssani eniten, ja minunkin oli kaikkein helpointa seurata häntä, koska tiesin noin suunnilleen mitä odottaa.

Eilen leikin ensin nuoremman pojan kanssa pikkuleluilla ja sitten myöhemmin kummankin veljeksen kanssa koulun pihalla. Kotimatka oli ihan hauska myös, kun koululainen tuli reppuselässäni pikkuveljen pyöräillessä ja sitten liikennevalo-risteyksen jälkeen hoilotimme "Meillä on vihreäää, meillä on vihreääää.." Ja pian isoveli muutti laulussaan vihreän punaiseksi ja meillä oli yllättävän hauskaa. Kotiportaille päästyämme sain vielä kuskata kummatkin pojat reppuselässäni ylös. Sisällä päädyimme piirtelemään ja värittämään Angry Birds -kuvia perheen äidin lähtiessä viemään isoäitiä lentokentälle. Isoäidin makkarasoppa upposi todella hyvin kumpaankin lapseen, ja saamme kyllä vielä herkutella muutaman päivän kaikilla kaappeihin jääneillä herkkuruoilla, joita vieraamme kokkaili täällä ollessaan. Annoin ruoan yhteydessä pojille puoliksi laitetut pikkutomaatit ja sain vastaani kysymyksen, missä minun tomaattini ovat. Piankos oli isoveljen toinen puolikas päätynyt minun lautaselleni. Ei siinä muu auttanut, kuin syödä sellainen itsekin... Illalla menin vielä zumbaan, koska tällä viikolla ei ole mahdollisuutta mennä lauantaina. Sainpa taas yrittää opetella uusia koreografioita nopeasti.

Katselimme hyvän tovin koulun aidan takaa kanaalissa uiskentelevia lintuja.

Viime yön nukuin vähän huonosti ja aamlla oli nenä tukossa ja ääni painuksissa. Kuulinkin koululaista pukiessani kysymyksiä: "Miksi sulla on pojan ääni?" :D Tarhalainen päätti vaihteeksi piiloutua huoneeseensa, koska ei halunnut lähteä kotoa. Päätin säästää itseäni ja annoin lapsen syödä toisen aamupalan rauhassa ja ihmetellä omaa ja leluhiirensä isoa mahaa, enkä kiirehtinyt tarhaan lähtöä, vaikka kello oli jo yli yhdeksän. Hyvillä mielin pääsimme perille ja siellä mieliala varmasi nousi vielä kummallakin meistä. Yksi pojan ryhmässä toimivista lastentarhanopettajista on aivan huippu! Kun saavuimme tarhaan, hän lauleskeli eri äänillä lauluja kuoriessaan hedelmiä pöydän ääressä istuville lapsille. Kaikki lapset kuuntelivat häntä ja olivat innolla mukana kaikessa. Miten joku saakin pidettyä lapsilauman yksikseen niin hallinnassa ja iloisena samalla kun laittaa välipalaa?! Opettaja mm. hiljensi kaikki muut lapset minun jutellessani hoidokkini kanssa suomeksi ja sitten he ihmettelivät, mitä me puhuimme. 3-vuotias osasi kääntää hyvin hollanniksi keskutelumme siitä, että äiti hakee hänet tänään pois tarhasta. Muutenkin oli hauska seurata tätä hetkeä, sillä ymmärsin suurimman osan kaikesta hollanninkielisestäkin jutustelusta, kuten sen, kun opettaja kysyi hoidokiltani, osaanko minä tanssimisen lisäksi pelata jalkapalloa tai pyöräillä. Joskus tekisi mieleni jäädä päiväksi seuraamaan paikallista tarhaelämää. Ja ehkä vielä kysynkin asiasta.