Kizombaa ja montaa muuta kokeilemassa

Hyvin tyypilliseen keskiviikon tapaan meni toissapäiväinen työpäivä: puistoilua 3-vuotiaan kanssa, kiire hockeyhyn, puistoilua sen jälkeen... Aamupäivän puistoreissulla sain ihastella hoidokkini mielikuvituksen kehittyneisyyttä. Saippuakuplien jälkeen leikimme "miekoilla" ja mukaan leikkiimme tuli tuhma mielikuvitus-ihminen, joka meni aina ilman lupaa kotiimme. Tämä tuhma tukeutuja ampui usein poikaa, jolloin minä aina vein hänet vankilaan. Välillä roolit vaihtuivatkin niin, että joko minä tai lapsi oli kyseinen tuhma, jonka toinen sitten vei lukkojen taakse. Jossakin välissä huomasimme nurmikon sekaan hautautuneita lasipulloja ja päätin, että me viemme ne puiston vieressä olevaan lasinkeräykseen; lapsi oppi toivottavasti jotakin kierrätyksestä ja siisteydestä. ;)

Iltapäivän puistosta lähdimme, koska aurinkoinen taivas peittyi harmaisiin pilviin ja alkoi ripotella pisaroita. Kotiin päästyämme kuuro olikin ohitse, eli turhaan lähdimme. En kuitenkaan enää päätynyt lasten leikkeihin mukaan, koska etsimme isoäidin kanssa koululaisen uintikassia tätä päivää varten, eikä sitä tuntunut löytyvän mistään. Vielä ennen ruokaa laitoin pikkuveljelle pyörimään Ice Agen ja liityin isoveljen seuraan pelaamaan Wiitä. Tunnin verran yritimme päästä pidemmälle ja pidemmälle "tankki-pelissä", vaikka välillä ehdotin tuloksetta pelin vaihtoakin.

Taas unohdin ottaa pikkuautot mukaan hockeyhyn, mutta kamera pelasti jälleen.

Ruoan jälkeen oli tiedossa jotakin uutta, kun lähdin tanssikouluni ilmaiselle kizomban kokeilu-tunnille. Aluksi se tuntui yhtä oudolta kuin joskus kaverini kanssa sitä pikkuisen kokeillessani, mutta tunnin kuluttua ajattelin, että täytyy ehkä joskus löytää aikaa ottaa siitäkin kurssi. Se jää nähtäväksi. Ja pari tuttua naamaakin sinne oli sateen läpi eksynyt.

Eilen sitten oli erittäin tyypillinen kevään torstai tarhalaisen aamukiukutteluineen sekä illan tansseineen. Sain kuitenkin suorittaa itse koululaisen uintiin viennin. Poika hoki jo luokasta päästyään, ettei halua uimaan, varmaankin suurelta osin sen takia, että viime viikolla se tuntui ikävältä hänen ollessaan vielä vähän toipilas tautinsa seurauksena. Kokeilin uintimatkalla ensimmäistä kertaa elämässäni kuljettaa pyörään taakse kiinnitetyllä lastenistuimella jotakuta ja täytyy sanoa, että alkumatkasta pelkäsin, että menemme jossakin kohtaa nurin. Hengissä ja pystyssä selvittiin kuitenkin mennen tullen, ja pojan mielikin piristyi lopulta itse uimatunnin aikana. Ilta tosiaan meni tavalliseen tapaan Salsa Partyssa, joka kuitenkin oli uudessa paikassa ja kulkutapanikin oli tavallisesta poikkeava.

Tänään jäi aamupäivän puistoilu lyhyelle sateen takia ja lähdimmekin sitten sieltä pojan toiveesta eläintarhaan ("vaihteeksi"). Eipä ehkä sekään ollut paras mahdollinen ajanviettopaikka sateisella ja tuulisella säällä ja tulimmekin kiertäneeksi akvaariosta perhostalon ja ravintolan kautta ötökkätalolle. Lapsen suureksi pettymykseksti krokotiili-talo oli suljettu ja tulimme siihen tulokseen, että krokot ovat kipeitä. Kotimatkalla onnistuin kippaamaan rattaat niin, että hoidokkini pötkötti selällään, muttei onneksi pudonnut kyydistä eikä alkanut itkeä. Väsy tahtoi painaa pitkin päivää, eikä sitä helpottanut neljän jälkeen pojissakin havaittava viikon väsymys. Pikku-ukkoleikki meni pian kiistelyksi siitä, kuka saa leikkiä milläkin, joten päätin, että rakennamme majan olohuoneeseen. Nätisti lapset leikkivät kissa-/leijonaleikkiä ja se meni lopulta melkoiseksi veljesten painiksi, jossa sain minä jo miettiä välillä, miten paljon heidän pitää antaa reuhata. Yllättäen pahoja huuto-kohtauksia ei sattunut. Tämä temmeltäminen sai heidät kuitenkin kuuroiksi, sillä majanpurkamiseen, roskien vientiin ja muuhun sai kehoittaa monen monta kertaa ilman, että silti tuntui tapahtuvan mitään. Eikä muuten ole koskaan ennen roskienvienti-reissun aikana syntynyt kummempia ongelmia, mutta onpa nyt sitten sekin koettu.

Pitkän työpäivän päätteeksi pääsin herkuttelemaan isoäidin  täytetyllä porsaanleikkeellä ja lätyillä. Tänään oli kalenterissani merkintä, jonka olin laittanut sinne jo viikkoja sitten: Language Cafe. Koko syksyn aikana kun olin päässyt vain yhteen kielikahvillaan, niin olin odottanut jo tätä päivää. Raskas, uninen ja sateinen päivä oli kuitenkin saanut minut uuvuksiin, enkä kokenut olevani kovin innokas tapaamaan uusia outoja ihmisiä, joten laitoin tanssikoululleni viestin, että osallistun sittenkin illan bachata-tunnille. Jäi nyt hyvä sauma tutustua ihmisiin tanssin ulkopuoleltakin, mutta luulen, että näin jäi parempi mieli mennä nukkumaan.