Reilun viikon takainen viikonloppu alkoi normaaliin tapaan zumballa, mutta se siitä normaaliudesta sen jälkeen. Loppu lauantai ja sunnuntai menivät aivan upeissa maisemissa Belgian puolella Ardennien vuoristoalueella. Paikka oli kuin elokuvista yöpymispaikan takapihan soliseva joki mukaan lukien. Voisin kuvailla metsäisiä kumpareita, tähtitaivasta (jota Amsterdamissa ei oikeastaan kunnolla näe), ulkoilmauima-allasta, vanhalta näyttävää kylää, ihania vesiputouksia sekä kaikenlaisia köysiratoja (joista en päässyt testaamaan kuin yhtä) ja kaikkea muutakin vaikka kuinka paljon, mutta ehkä on parempi olla käyttämättä koko loppuiltaa siihen....
 |
| Takapihan joki |
Maanantaina rakensin 3-vuotiaalle majan, jossa pojat leikkivät yhdessä koulun jälkeen minun hoitaessani kotiaskareita, jotka ovat taas enemmän vain minun vastuullani isoäidin lähdettyä kolmen viikon visiittinsä loputtua takaisin Suomeen. (Ihmettelimmekin yhdessä, kuinka aika kuluu nopeasti, ja 5-vuotiaskin totesi, että tuntui kuin hän olisi tullut Amsterdamiin "kuusi yötä sitten".) Majassa leikkiessä alkoi pikkuveli itkeä ja totesin pariin otteeseen isoveikalle, että hänen on parempi lopettaa kiusaaminen. Päätin ottaa käyttöön "time outin" eli viiden minuutin rauhottumistuokion, jonka poika saa viettää yksinään huoneessaan, ja veinkin hänet lopulta sinne, kun olin antanut viimeisen varoituksen, joka kaikui kuitenkin tyhjille korville. Lapsi karkaili tämän tästä suljetusta huoneestaan ja sain viedä hänet sinne uudestaan ja uudestaan käynnistäen viisi minuttia aina alusta. Vaihdoin huoneen jossakin välissä vierashuoneeksi, jotta pikkuveli pääsisi poikien huoneeseen niin halutessaan, koska hän seurasi tilannetta pyörien lähettyvilläni. Lopulta kyllästyin karkailuun ja päätin, että on parempi vain pitää ovesta kiinni, eikä antaa pojan avata sitä ennenkuin aika on ummessa. Voi veljet, mikä ääni huoneesta lähti! Tajutessaan, ettei pääse enää karkaamaan, 5-vuotias kirkui ja alkoi heittämään ovea tavaroilla. Pariin otteeseen astuin huoneeseen sisälle ottamaan tavaroita pois, jolloin hän yritti taas karata ja löi minua leluhiirellään. Näin muuttui viisi minuuttinen rangaistus tuplamittaiseksi. Voin sanoa, että onneksi minulla oli nuorempi hoidokkinikin siinä vieressä, sillä saatoin välillä keskittyä vain juttelemaan normaalin rauhallisella äänellä hänen kanssaan...
 |
| Pyysin perheen äidiltä pari rasiaa Läkeroleja Suomen tuliaisina ja sain vähän enemmän.. |
Lopulta kymmenminuuttinen time out oli ohi ja päästin pojan ulos huoneesta suunnistaen itse lämmittämään iltaruokaa. Yhä testailevalla päällä oleva lapsi tuli häiritsemään ja yritti viedä makaroonit, jolloin uhkasin uudella viisiminuuttisella. Pieni käsi kävi aina lähellä pastoja liueten kuitenkin pois ennen koskettamista, kunnes lopulta poika tarttui niihin kiinni testailun kiilto silmissään. Eipä siinä muuta sitten kuin uudestaan vierashuoneen ovenkahvaa pitelemään ja kuuntelemaan, kuinka lapsi huusi olevansa nälkäinen... Iltaruoan jälkeen tilanne oli kokonaan rauhoittunut. Illasta perheen äidin tullessa kotiin minä lähdin yläkertaan valmistautumaan, sillä kaverini oli pyytänyt minua olemaan valmis lähtöön puoli kahdeksan. Tiedossa oli yllätys. Olin joskus maininnut tälle ystävälle, etten ollut vielä koskaan ollut Museumpleinin konserttitalossa ja että haluaisin siellä kuitenkin käydä, joten minua odotti rauhallinen parituntinen pianomusiikin parissa kuunnellessani nuoren Jan Lisieckin soittamia ja Chopinin säveltämiä kappaleita. Konsertin jälkeen pääsin vielä maistelemaan italialaista jäätelöä, noms~
Tiistaina illalla minun hommani oli vain laittaa iltaruoka valmiiksi hollantilaisen lastenvahdin hakiessa pojat kotiin. 5-vuotias ei osannut käyttäytyä ruokapöydässä ja pääsin harjoittelemaan time outia peräkkäisinä päivinä. Tällä kertaa minulla oli onneksi apua lastenvahdista ja saimme pyödän ympäri juoksevan lapset nopeammin kiinni. Syötyäni kävin kahvilassa nauttimassa tuoreesta minttuteestä, josta myös olen täällä innostunut, ja kävimme keskustelun vakavasta aiheesta erään ystäväni kanssa. En varsinaisesti nauttinut tilanteesta, mutta jälkeenpäin tunsin ystävyytemme syventyneen sen seurauksena.
Pienet lapset iloitsevat pienistäkin asioista ja sellaisista, joihin me aikuiset olemme tottuneet ehkä liikaakin. Tämän huomasin lajitellessani pyykkiä 3-vuotiaan kanssa. Hän otti kuivurista vaatteita pois ojentaen ne minulle laitettaviksi oikeisiin pinoihin ja sukista muodostui oikea ilon lähde. Aina sattuessaan ottamaan koneesta pois sukan, jonka pari oli jo pöydällä hän hihkaisi: "Joo, jee! Mä löydän kaikille parit." :D Illan tanssitunti oli jälleen antoisa päästessäni paremmin perille nykytanssinomaisen koreografiamme rytmityksestä ja liikkeistä.
Viime torstai oli helatorstai, joka on täälläkin vapaapäivä, kuten ilokseni oli myös perjantai. Minulla oli siis perheen vanhempien tapaan neljän päivän mittainen viikonloppu, jonka sitten tulinkin käyttäneeksi hyvin hyödyksi, sillä suuntasin ystäväni kanssa paikkaan, joka on ollut listallani, nimittäin Pariisiin. Jo noin viiden tunnin mittainen menomatka sujui hauskoissa tunnelmissa ja yksi erikoisimmista asioista oli se, kuinka ystäväni tykkää yhdestä minun Suomesta mukanani tuomasta cd:stä ja erityisesti yhdestä suomenkielisestä kappaleesta sillä levyllä. Hän ei siis itse ole suomalainen, kuten ei kukaan muukaan kavereistani täällä.
Kuten Beligian reissusta, voisin kirjoittaa tästä Pariisin matkastakin novellin... Nautimme kumpikin rauhallisuudesta ja hetkessä elämisestä, joten kovin suuria valmiita suunntelmia meillä ei sen tarkemmin ollut, vaan kuljeskelimme ympäriinsä ja käytimme aikaa siihen, mikä tuntui sillä hetkellä hyvältä. Perjantaina piipahdimme Napoleonin rakennuttamassa palatsissa, joka oli tehty sodassa loukkaantuneille, ja pääsimme todistamaan jotakin hautaussaattueen kaltaista siellä. Meinasimme käydä myös Eiffel-tornissa, mutta pitkät jonot eivät sillä hetkellä houkutelleet, ja päädyimme istuskelemaan tornin lähettyvillä olevalla penkillä. Opetin matkaseuralleni Sinikello nurmikolla -laulun sävelmän ja teimme siihen rytmitksiä suullamme ajaen penkillä istuneen vanhahkon miehen viereiselle penkille ilmeisesti hyräilyllämme... :D Kulkiessamme joen vartta meidät pysäytti tumma mies lankojensa kera. Tiesin, että hän pyytäisi rahaa saadessaan valmiiksi rannekorumme, mutta hän sattui olemaan hauska persoona, joten kuuntelimme "gulu gulu, bunga bunga, hakunamatata"-juttuja ja saimme kivat muistot. :)
 |
| Kivat ikkunat Invalides-palatsissa. |
Seuraavana Pariisi-päivänä oli tarkoitus mennä heti aamusta Eiffel-tornille jo hieman ennen sen aukeamista, mutta kaipasimmekin enemmän unta, joten päivän ainoaksi suunnitelluksi paikaksi jäi Sacré Cœurin kirkko. Kun saavuimme paikan portaikolle, kuulimme kizomba-, salsa ja bachata-musiikkia. Kävimme kysymässä Punaisen Ristin pisteeltä, miksi siellä soi latinomusiikki ja meille kerrottiin 150-vuotispäivästä ja tunnin kuluttua alkavasta "salsa partysta". Palasimmekin kirkossa käynnin ja piirtelytuokion jälkeen kyseiselle paikalle ja liityimme muutamien muiden tanssijoiden sekaan. Mikä kokemus päästä tanssimaan salsaa, bachataa ja merenguee keskellä Parisiia Sacré Cœurin upea kirkko taustalla!! Illalla kävimme vielä testaamassa viihtyisän mutta kiireisen ravintolan, jossa hinta-laatu-annoskoko-suhde oli kaikki mahtavasti. |
| Välillä tunnelma oli niin pariisimainen, kuin suoraan elokuvista. |
Sunnuntaina pääsin viimein toivomaani kohteeseen suunnistaessamme jälleen kerran Eiffelin juurelle. Jonottaa saimme monet kerrat, mutta oli huisia käydä taas astelemassa 279 metrin korkeudessa! Poislähtiessämme pääsin kummastelemaan, kuinka ihmiset selvittävät tilanteen, jossa eivät löydä parkkipaikkaa. Moisia pysäköimisiä ei Suomessa näe...Matka Pariisiin tuli hieman yllättäen vastaani, mutta se oli ehdottomasti yksi vuoteni kohokohdista ja olen varma, etten olisi voinut käyttää näitä neljää vapaapäivää paremmin! Melkein kaikki paras on aina lähes suunnittelematonta.. ;)
 |
| Parkkeeraus hienosti keskellä risteystä kahden suojatien välissä... |
 |
| Parkkeeraus yksinkertaisesti keskelle toista kaistaa. Mahtuuhan siitä ohitse... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti