Rauhallista flunssasta toipumista

Tämän viikon maanantaina perheen äiti soitti koko päivän työpuheluita kotona, koska oli kipeänä. Minullakin alkoi pieni nuha Pariisin reissullani ja tällä viikolla se on päivä päivältä tuntunut kasvavan hieman. Äidin ehdotuksesta lähdin käymään 3-vuotiaan kanssa Vondelparkin lastenkahvilassa, missä päädyin pieniin croissantteihin. Ja pieniä olivatkin! Sen kummemmin lapsella ei riittänyt intoa jäädä sinne, eritoten kun takapihan leikkialue oli siivouksen takia suljettuna. Kotimatkalla stepillänsä liikkeellä ollut lapsi otti minua kädestä kiinni ja nosti kummatkin jalat kulkupelinsä kyytiin. Kummastelin, mistä hän on oppinut moisen sanana, kun kutsui sitä "vetovaunuksi". Erityisen hauskaa tuntui hoidokillani olevan, kun hän nojasi hieman taaksepäin ja heilutti steppiä, minkä seurauksena se usein kaatui. Voi lasten riemuja..! :)

Tämä purettava talo sai pikkumiehen ihmettelemään mennen tullen.

Samana päivänä sain tuntea hieman ylpeyttä, kun iltapäivällä kesken kotitöiden kuulin 3-vuotiaan huutavan ja selvisi, että isoveli oli kiusannut. Kehoitin koululaista pyytämään anteeksi, mutta ilkeästi huudettu "anteeksi" uuden satuttamisen saattamana ei ollut se, mitä kaipasin. Totesin, että hänen täytyy pyytää kiltisti anteeksi tai edessä on viiden minuutin jäähy vierashuoneessa. Vaikkei se kaikkein nätein anteeksipyyntö ollutkaan, niin ääni oli aiempaa hiljaisempi, eikä siihen sisältynyt mitään kiusaamiseksi laskettavaa. Ei siis tarvinnut muuta kuin mainita jäähystä, niin lapsi totteli. :)

Tiistaina meille tuli kylään perheen isän vanhemmat, koska sekä isä että äiti olivat lähteneet työreissuun palaten vasta torstaina kotiin. Sen takia hainkin poikkeuksellisesti koululaisen suoraan koulusta ja poikkesimme iltapäiväkerhossa vain hakemassa sinne viime viikolla unohtuneen repun. "Oma" ja "opa" huolehtivat pojista aika pitkälle, joten minun osani oli vain iltaruoan laitto ja varmistaminen, että nukkumaanmeno sujuisi hyvin. Nuorempi hoidokki ei tykännyt ajatuksesta mennä nukkumaan ja alkoi huutamaan minua isoäidin viedessä hänet sänkyyn. Lopulta päädyin lukemaan Piraatti-kirjan sekä hänelle että toisellekin pojalle ja sen jälkeen päätin alkaa laulamaan iltalauluja saattaakseni heidät rauhallisesti uneen. Saatuani toisen laulun loppuun isoveli kurkisti yläsängystään ja sanoi: "Voitko laulaa ton laulun, mutta vähän hiljempää, että mä voin nukahtaa siihen?" Olin iloinen. Lauloin saman laulun vielä kolmeen kertaan läpi ja jossakin vaiheessa aloin myös silittämään pikkuveljeä, minkä seurauksena hän sammahti hyvin nopeasti. Ja poistuessani huoneesta olin varma, ettei menisi kuin pari minuuttia niin toinenkin poika nukahtaisi.

Eilen aamulla huomasin, kuinka nuha sai oloni tuntumaan raskaalta ja olinkin iloinen, kun 5-vuotiaan kouluun viennin jälkeen sain olla pitkään itsekseni 3-vuotiaan leikkiessä lähinnä isovanhempiensa kanssa. Saadakseni hänet hetkeksi ulos otin lapsen mukaan kauppareissulle, minne hän lähti kuultuaan, ettei sen jälkeen ole pakko tulla mukaan hockeyhyn, jonne kuljinkin kahdestaan isoveljen kanssa. Illan tanssituntia en halunnut jättää väliin, vaikken päivällä ehtinyt edes nokosia ottamaan, mutta siellä oli tavallista vaikeampi keskittyä. Kivaa kuitenkin oli, kuten aina.

Tarhassa autoin tekemään mastollisen laivan.

Tänään työpäiväni oli myös lyhyt ja helppo hoitaessani pojat valmiiksi ja vieden heidät hoitopaikkoihinsa. Kotiin päästyäni oli edessä melkein kolmen tunnin päiväunet, joiden jälkeen pakkasin hollantilaiselle lastenvahdille koululaisen uimakassin valmiiksi ja sen jälkeen valmistin enää vain iltaruoan. Syötyämme tuntui, että olin jo melkein valmis yöpuulle, vaikka kello oli vasta vähän yli kuusi ja olin sentään nukkunut pitkät unoset päivälläkin. Varmasti menenkin normaalia aiempaa tänään petiin, jotta pääsen tästä taudinpoikasesta kokonaan eroon...

Juuri tällä hetkellä perheen äiti juttelee hollantilaisen lastenhoitajan kanssa perheen seuraavan au pairin tulemisesta tutustumaan paikkaan ja perheeseen. On se niin erikoista miettiä, että minä oikeasti lähden täältä takaisin Suomeen ja tänne tulee joku toinen hoitamaan tätä työtä ja nauttimaan Amsterdamista. Mutta olen kuitenkin päättänyt olla ajattelematta sitä vielä, onhan tässä vielä monen monta viikkoa lähtööni nyt, kun olen päättänyt viettää kesälomanikin Euroopassa. Jännä juttu! Kun vuosi sitten olin suunnittelemassa tänne lähtöä, en halunnut miettiä Suomesta lähtemistä ja kaiken tutun ja rakkaan taaksejättämistä; nyt en halua miettiä tämän paikan jättämistä ja Suomeen palaamista.. :D