Viime viikonloppu oli omalaatuinen. Tulin nähneeksi enemmän tuulimyllyjä kuin aikasemmin vuoteni aikana (koska kävin viimein minulle mainostetussa Zaanse Schansissa) ja tulin kävelleeksi sukkasiltani katuja pitkin. Maanantai oli täällä vapaapäivä ja minunkin työpäiväni alkoi vasta yhdeltä. Nautin alkupäivän vapaasta mm. menemällä ulos lämpimään auringonpaisteeseen aamiaista syömään. Yhdeltä otin vastaan isän kanssa bakfietsillä liikkeellä olleet pojat, tein eväät ja lähdin vuorostani bakfietsin puikkoihin. Suunnistimme Amstel Parkiin, jossa ensimmäisenä kohteena olivat kolikoilla toimivat laitteet, joihin olin viime kerralla luvannut antavani rahaa, kunhan sinne seuraavan kerran menemme. Vene- ja autoajelun sekä palomiehinä ruiskuttelun jälkeen kävimme ihmettelemässä eläimiä, kiertämässä puiston ympäri junalla, syömässä jäätelöt, seikkailemassa labyrintissa sekä hurvittelemalla erilaisissa leikkilaitteissa. Kauppareissukin sujui hyvin, kunhan molemmat pojista saivat onneksi pienen odottelun jälkeen "pikkukärryt" käyttöönsä ja lastasimme ruokatarvikkeita vuoron perään kummankin kärryyn. |
| Illalla nautin hetken luonnon rauhasta Amsterdamse Bos -puistossa. |
Tiistaina ei ollut koulua ja hain "iltapäiväkerholaisen" puoli kolmen maissa hoitopaikastaan, jottei hänellä olisin niin pitkä päivä, koska välillä tiistai-iltaisin hän tuntuu olevan huonolla päällä. Olin maanantaina luvannut viedä hänet jäätelölle joskus, kun pikkuveli ei ole mukana ja lunastin lupaukseni heti seuraavana päivänä. Kävimme hakemassa "smurffi-jätskit" läheisestä ruokapaikasta ja suuntasimme sitten suoraan kauppaan vesisateen takia. Itse asiassa pieni ripottelu ei lämpimässä säässä haitannut ollenkaan, vaan tuntui todellakin mukavalta.
Pizzataikinan teon jälkeen haimme tarhalaisen kotiin laittamaan täytteet omaan pyöryläänsä ja sitten vain pellit uuniin. Kun siivosin keittiötä odotellessa, hieman villiintyvän tuntuiset pojat leikkivät kahdestaan olohuoneessa. Kävin vähän ajan päästä kurkkaamassa, ja mitä näinkään! Kaikki tyynyjen päälliset oli revitty pois sohvatyynyiltä ja yksi höyhentyyny oli päässyt eroon sisällöstään sen vallatessa koko olohuoneen. Ei paljoa naurattanut... Komensin pojat siivoamaan sotkun ja kerroin, ettei ruokaa syödä, ennenkuin se on tehty. Pian uhkasin jäähyllä ja silloin pojat pinkaisivat ruokapöydän luokse, sillä sitä ympäri juostessa edes yksi heistä on vaikea saada kiinni. En lähtenyt mukaan jahtausleikkiin, mutta sain piakkoin 5-vuotiaan kainalooni ja kannoit hänet vierashuoneeseen viisiminuuttiseksi. Pikkuveli tuli siihen viereen pyörimään ja yritti toteuttaa isoveljensä hollanninkielisiä käskyjä lyödä minua. (Pojat siis alkoivat kommunikoimaan hollanniksi, kun tilanne alkoi.) Sain yhdellä kädellä napattua 3-vuotiaankin ja heitin hänet poikien huoneeseen ja sen jälkeen seisoinkin eteisessä pitäen kiinni kahta ovea poikien yrittäessä välillä täysin voimin avata niitä. Viiden minuutin hälytyksen soidessa avasin ovet ja kysyin, ovatko he valmiita siivoamaan. (Samalla sain tietää, että 3-vuotias oli tahaltaan pissannut housuihinsa ja 5-vuotias oli tehnyt saman lattialle.) Myöntävän vastauksen jälkeen kuljimme olohuoneeseen, missä höyhenet lentelivät uudelleen sinne tänne. Uusi viisiminuuttinen. Uusi kysymys, ollaanko valmiita siivoukseen. Uusi myöntävä vastaus. Mutta sitten kuiskaus pikkuveljen korvaan, että ei oikeasti... Laskeuduin lasten tasolle ja kerroin, että luottamusta ei kannata menettää, koska se on vaikea ansaita takaisin. Pienen juttelun jälkeen pojat vihdoin aloittivat siivouksen avustuksellani. Höyheniä oli joka puolella, sohvan alla, televisiotason alla, keittiön puolella, eteisessäkin, joten siivous kesti hyvän tovin. Kun höyhenet oli saatu suurilta osin takaisin tyynyyn sisälle, niin isoveli vastahakoisesti hoiti vierashuoneen lattian samalla kun me kaksi muuta huolehdimme lattialle ilmestyneestä vaaleanpunaisesta kynsilakan jäljestä. Tämän jälkeen 5-vuotias haki omatoimisesti imurin kaapista (ehkä koska olin kysynyt, haluavatko he imuroida vai hoidanko minä sen) ja alkoi imuroimaan pienistä haituvista koko olohuonetta alkaen sohvan takaa. Imurointi keskeytyi hetkeksi, kun vihdoin päätimme syödä pizzat puoli kahdeksan jälkeen, vaikka pizzat tulivat uunista jo kuuden jäljestä. Sen jälkeen odotimme, että isoveli imuroi loppuun ja leikimme hetken, koska olin pari tuntia sitten luvannut niin tehdä. Sänkyynmeno toteutui normaalia myöhemmin, mutta toteutui kumminkin. Minä odottelin vielä pari tuntia perheen äidin kotiintuloa itsekseni leväten saatuani kunnialla päätökseen yhden vaikeimmista työilloistani täällä. |
| Palkinto itselleni löytyi pakastimesta. ;) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti