Tuleva au pair tutustumassa

Viikko sitten keskiviikko-aamupäivänä suunnistimme 3-vuotiaan kanssa bakfietsilla Amsterdam Zuid -asemalle, mistä otimme junan lentokentälle. Ensimmäistä kertaa käytin junaa hoidokkini seurassa, mutta se meni kaikin puolin hyvin. Kentällä nappasimme valkoisen ruusun mukaan ja suuntasimme portille, josta oli tarkoitus tulla ulos tämän perheen syksyllä aloittava uusi au pair. Olin lähettänyt viestillä tiedon, mitä minulla on päällä, ja ensimmäistä kertaa Amsterdamissa vieraileva tyttö löysi sen perusteella meidät. Noh, ei siellä kyllä montaa 3-vuotiaan pojan kanssa leikkivää nuorta naista olisi ollutkaan vastaanottopaikalla...

Oli jotenkin erikoista olla siinä roolissa, jossa minua edellinen au pair oli minun käydessäni täällä vuosi sitten visiitillä, ja olla se, joka esittelee kaikki paikat ja tavat. Tuli huomattua, kuinka paljon sitä onkaan itse näiden kymmenen kuukauden aikana oppinut. Haimme porukalla koululaisen ja veimme hänet hockey-tunnille, missä uusi au pair sai huomata poikien eloisuuden ja myös temperamenttisuuden. Vaikka 5-vuotias välillä hieman jumpitteleekin harrastuksessaan, niin viime viikko oli ehdottomasti yksi haastavimmista kerroista olla siellä hänen kanssansa. Tunnin jälkeen puistossa leikimme poikien kanssa hippaa sekä kalastusta (=pojat olivat kaloja, jotka minä sain hiekkalaatikon päällä olevaan verkkoon kiinni) ja sitten kotiin leipomon ja Heman kautta, koska olin luvannut ostaa höyheniä, joilla on luvallista leikkiä. En halunnut edellisillan höyhen-katastrofin toistuvan. Kotona lasten väsymys ilmeni kiukutteluna ja nuorimmainen nukahtikin jo vartin yli seitsemän isoveljen sinnitellessä isän tuloon asti, mikä tapahtui varttia vaille yhdeksän. Tanssitunti jäi minulla väliin, mutta perheellä on rankat kaksi viikkoa vanhempien matkustaessa nyt enemmän kuin vielä kertaakaan vuoteni aikana.

Torstaina heitettyämme pikkumiehen tarhalle näytin vieraallemme lähikaupan ja sitten otimme pyörät ja suuntasimme Dam-aukiolle, mistä kuljimme ostoskatujen ja Vondelparkin läpi takaisin kotikadulle. Minun painellessani päiväunille (univajeen ja sinnikkäästi minua kiusaavan taudin takia) seikkailijahenkinen uusi tuttavani lähti ostamaan kartan ja jatkoi Amsterdamin valloittamista. Työpäiväämme kuului vielä koululaisen uintireissu, joka sujui leppoisasti. Pukuhuoneessa hoidokkimme ujosteli vielä uutta naamaa, eikä halunnut hänen olevan kopissa vaatteita vaihtaessa. Kotiinpäästyämme laitoin iltaruoan ja odotimme isää ja pikkuveljeä kotiin. Illasta lähdin pitkästä aikaa salsa partyyn, koska olin halunnut käydä Westerparkin partyssa niin, että siellä soitetaan musiikkia ulkonakin, koska ensimmäistä kertaa siellä käydessäni vain sisätilat olivat käytössä. Sain vieraammekin liittymään minun ja ystäväni seuraan ja pienen kannustamisen jälkeen saimme hänet myös tanssilattialle. :) Pettymyksekseni lämpimästä säästä huolimatta salsa soi jälleen vain talon seinien sisäpuolella, joten pitänee käydä ainakin vielä kolmannen kerran katsastamassa Westergasfabriek.

Viikon viimeisenä työpäivänä päästettyämme siivoojat sisälle otimme kotona töitä tekevän isän sylissä roikkuvan 3-vuotiaan puolipakolla mukaamme ja lähdimme kolmistaan eläintarhaan. Ensimmäistä kertaa sain jonottaa lippujonossa, enkä vain mennyt sisään kausikortilla. Viiden tunnin kuluttua palattuamme kotiin minä sain hetken istahtaa rauhassa tulevan au pairin leipoessa porkkanakakkua lapsukaisen kanssa. Hollantilainen lastenvahti liittyi seuraamme viideltä ja pian minä lähdin hakemaan ruokaa indonesialaisesta ravintolasta, koska se oli lähellä ja kumpikaan toiosista tytöistä ei ollut sellaista ikinä syönyt. Pyysin ravintolan työntekijää suosittelemaan jotakin 3 aikuiselle ja 2 lapselle, mutta kotona huomasimme, että ruoasta olisi riittänyt tuplamäärälle ihmisiä. Hyvää oli kuitenkin!

Pikkupingviinit olivat yksi kaikkien suosikeista.

Hollantilaisen lastenvahdin jäädessä poikia katsomaan me au pairit laittauduimme valmiiksi Language Cafeeta varten. Mikä sattuma, että 6-7 viikon välein järjestettävä kielikahvila pidettiin juuri uuden tulokkaamme tutustumisviikolla! Aivan kuten vuosi sitten sattui tuuri minunkin osalleni. :) Kahvilaan pyöräillessämme ihmettelimme sitä oranssin ja Hollannin lippujen määrää, ja minusta tuntui, että oli tullut uusi kuninkaanpäivä. Mutta ei. Kaikki se ilmensi vain hollantilaisten jalkapallo-fanitusta, kun illalla oli luvassa mm-kisojen ensimmäinen Alakomaiden peli. Language Cafeessakin teema oli illan peli ja meillä oli mahdollisuus seurata sitä. Jossakin toisessa kahvilassa tai baarissa olisi varmasti ollut jännempi ja tiiviimpi tunnelma katsella ottelua, sillä kielikahvilassa ihmiset keskittyivät juttelemaan toistensa kanssa, huomasivat maalin pari sekuntia myöhässä sellaisen satuttua ja syventyivät taas muutaman sekunnin päästä keskusteluihinsa. Minä lähinnä katselin peliä ja juttelin yhden kaverini kanssa. Japania ei tällä kertaa tullut puhuttua, vaikka olinkin taas kirjoittanut sen nimilappuuni kieleksi, jota haluan harjoitella. Kotimatkalla sain katsella Espanjan jalkapallossa voittaneen hollantilaisen kansan voitonjuhlia itsekseni, koska lähdin matsin jälkeen kielikahvilasta tulevan au pairin jäädessä vielä sosialisoitumaan.

Vaikka lauantainakin herätessäni olo oli raskas, nousin normaalia lauantaita aikaisemmin ylös. Olin luvannut viedä vieraamme salille, jossa käyn zumbaamassa, koska ennen zumbaani ystäväni vetää body pump -tunnin ja sattumoisin "seuraajani" on myös itse vetänyt pumppia Suomessa. Tulin itsekin viimein kokeilleeksi tämän body pumpin täällä ja jäimme vielä yhdessä nauttimaan zumban riemuista toiseksi tunniksi, minkä jälkeen jäimme juttelemaan ystäväni kanssa. Nämä kaksi pumpin vetäjää sopivat vetävänsä syksyllä tunnin yhdessä jahka uusi au pair palaa tänne takaisin. Ihanaa, että saatan auttaa tällä tavalla "seuraajaani" löytämään paikkansa täältä! Lopun viikonloppua otin rauhallisesti ja pysyttelin enimmäkseen sisätiloissa, mitä nyt poikkesin ulkona nauttimassa ison puiston rauhallisuudesta ystävän kanssa. Kun ei ollut todistajia paikalla, niin "näyttelimme" myös kuninkaallisia. Pitäähän sitä joskus päästä hassuttelemaan vanhemmalla iällä ilman lasten läsnäoloakin. :D

Erikoisin näkemäni kello. 2:40.

Tämän viikon maanantai oli pitkä työpäivä. Perheen äiti oli lähtenyt työmatkalle jo sunnuntaina ja isä lähti aamulla kuudelta, joten minä tallustelin alas siihen aikaan. 3-vuotias heräsi vähän ennen isän ovesta lähtöä ja isovelikin 6:20, joten aamu lähti aikaisin liikkeelle. Koulusta oli vapaata, joten lähdimme nelistään ennen yhdeksää käymään kaupassa, minkä jälkeen suuntana oli tieteiskeskus Nemo, koska siellä pojat viihtyisivät pitkään ja saisivat kulutettua energiaa sisätiloissa, sillä sää oli hieman epävakainen. Ja nelisen tuntiahan me siellä olimmekin, kunnes suuntasimme kotiin, missä minä istahdin taas huilimaan muiden ryhtyessä leipomispuuhiin. Minähän olin oikeastaan ensimmäinen, joka tässä talossa on leiponut (jossei isoäidin leipiä yms. lasketa), mutta näyttää siltä, etten ole kuitenkaan viimeinen, mikä on kiva. ;) Ilta kulki eteenpäin ilman kummempia kommelluksia tai kiukuttelua Nukkumatin saarille saakka, mistä olimme uupuneina lastenhoitajina iloisia. Poikien nukahdettua minä hain hammasharjani sun muut tarvikkeet alas, jotten jättäisi uutta tyttöä yksin lasten kanssa yöksi, sillä vanhemmat eivät tulleet kotiin.

Eilen aamulla heräsin kuudelta, kun 5-vuotias kävi vessassa, mutta ilokseni hän paineli takaisin omaan sänkyynsä. Ei kuitenkaan mennyt kuin vartin verran ja hän nousi ylös ja pian seurasi pikkuveli perässä. No, pitäisi kai olla iloinen, etteivät he tunkeneet minun viereeni keskellä yötä, niinkuin he joskus tekevät vanhemmilleen... Hoidimme yhdessä pojat kouluun ja tarhaan ja kymmenen maissa lähdin saattamaan ihanaa seuraani rautatieasemalle hänen palatessaan Suomeen. Oli totisesti kivaa, että minulla oli seuraa raskaan työviikon aikana niin, että saatoin jutella oman ikäiseni tytön kanssa ja jakaa hieman vastuuta pojista. Kaiken lisäksi tulimme todella hyvin juttuun keskenämme, ja minusta ainakin tuntui, että olisin vain viettänyt kaverini kanssa aikaa. Vähän oli haikeaa päästää hänet lentokentälle vievään junaan, mutta onneksi me vielä näemme elokuussa kesälomani jälkeen.

Siivoojien tultua yhdentoista jälkeen minä painelin nukkumaan, kunnes heräsin puoli kolmen aikaan, jotta hakisin koululaisen iltapäiväkerhostaan melkein heti pois, kuten olin aamulla hänelle luvannut. Päästyäni kerholle hoidokkini tuli minua vastaan yhden opettajistaan kanssa. Poika suuntasi nopeasti alakertaan ulko-ovelle opettajan kertoessa minulle, että hän oli viemässä lapsen pois muiden luota, koska tämä oli vihaisena potkinut ja heitellyt tavaroita. He eivät olleet saaneet vihan syytä selville, enkä minäkään saanut muuta vastausta, kuin että hän ei tykkää olla iltapäiväkerhossa ja (miten tämä sitten liittyykään mihinkään..) että hän haluaa saada enemmän rahaa kuin kukaan muu, jotta voi ostaa mitä haluaa. Kotona poika kyseli välipalan jälkeen toistuvasti, mitä tekisi, sillä minä puuhastelin koneellani asioita, joita en ollut viikkoon ehtinyt paljoa tekemään. Näytti, ettei lapsi keksi itse tekemistä, vaikka leluja, pelejä ja askarteluvälineitä täällä riittää. Tai sitten hän vain halusi leikkiä minun kanssani, mutta siihen en tällä kertaa lähtenyt mukaan, koska olin ainoastaan luvannut hakea hänet kotiin aikaisin, enkä että ehtisin käyttämään aikaani vain hänen kanssaan touhuamiseen. Viiden jälkeen haimme pikkuveljenkin kotiin ja ruoan jälkeen tyhjensimme ja täytimme tiskikoneen ja sen jälkeen olin luvannut, että voimme katsoa jonkun lyhyen filmin, koska en halunnut eteeni vaikeita ja villejä tilanteita raskaan oloni takia. Annoin luvan katsoa Kaunotar ja Kulkuri 2:n, koska se ei ollut niin pitkä kuin muut elokuvat ja televisiota katsellessa sai kätevästi vaidettua yöpuvutkin ylle. Pienen iltapalan jälkeen hampaiden pesu ja sitten luin kolme kertomusta Tatu ja Patu -kirjasta luvattuani edellisenä iltana niin tehdä, jos pääsemme hieman aikaisemmin petiin. Ilta sujui onnekseni hyvin ja varttia vailla yhdeksän lastenhuoneessa oli kaksi tuhisijaa. Minä vielä sain odotella puolitoista tuntia, minkä jälkeen perheen isä vapautti minut. Olivatpahan kaksi päivää! Pojat näkivät aamusta iltaan kotona vain minua ja tulevaa au pairiansa.

Parin rankemman päivän jälkeen saan tänään nauttia enemmästä vapaasta. Aamulla menin alas 7:40 pukemaan pojat ja auttamaan lähdössä, kun isä lähti kummankin pojan kanssa koulun liikuntapäivään. Aamupalan jälkeen odottelin Albert Heijnin isoa ruokalähetystä ja sitten kävin vielä leipomossa (koska AH:ssa ei myydä mitään oikeasti hyvää leipää). Sitten takaisin nukkumaan! Loppupäivän ohjelma heräämiseni jälkeen oli vain kirjoittaa blogitekstini valmiiksi ja illalla on edessä urban dance -tunti, jolla saan ottaa rauhallisesti, jotta tämä flunssa voisi viimein kadota lähipäivinä.