Jalkapallofanitusta ja visiitti Amsterdam Dungeoniin

Juhannusta tuli vietettyä vain perinteisen kukankeruun kautta.

Hoofddorpin party oli jälleen kerran menemisen arvoinen! Tuli oltua tappiin saakka, osittain ehkä johtuen siitä, etten päässyt sinne ihan niin aikaisin, kuin olin etukäteen ajatellut. Muutoin viikonloppuna tuli käytyä läpi Haarlemin ostoskatuja, mutta shoppailut jäivät aika minimiin, koska liikkeelle tuli lähdettyä turhan myöhään ja kaupat menivät viiden-kuuden maissa kiinni. Mutta oli kiva hieman kulkea pitkin katuja, koska Haarlemista minulle oli entuudestaan tuttuja vain rautatieasema salsan takia sekä yhden kaverini koti. Sunnuntai-iltana pidimme viimeinkin pienen juttutuokion vanhempien kanssa yritettyämme löytää sopivaa saumaa jo parin viikon ajan. Olin pyytänyt tätä keskustelua, jotta voisimme käydä läpi hieman poikien kanssa toimimista, erityisesti käytöksen ja rangaistuksien osalta, jotta toimisimme kaikki kolme samalla tavalla. Erityisesti koululaisen käyttäytyminen kun on muuttunut haasteellisemmaksi tässä loppukeväästä. Lieneekö kevätväsymystä, iän tuomaa testailua vai jotakin muuta, sitä en tiedä...

"Piu piu! .. Nyt ne on kuolenu ja sinä itket." Kiva leikki...

Viikko alkoi jälleen pitkällä päivällä vanhempien lähtiessä reissuu hieman ennen kuutta aamulla. Sain onneksi itsekin vielä ummistaa silmäni kolmeksi vartiksi poikien noustessa seitsämän aikoihin, ennen kuin hoidin aamupalan, pukemiset ja kouluunviennin. Päivä nuoremman kanssa meni aika jouhevasti, vaikka Playmobile-leikki ei enää oikein jaksakaan innostaa. Pelasimme myös lasten Aliasta, jossa 3-vuotias pärjää yllättävän hyvin. Hän osaa jopa selittää kuvista ilman apua: "Piraatti asuu siellä." Arvasin heti, että saari. :)  Iltapäivällä jäimme tunniksi koulun pihalle, missä suurin osa ajasta meni taas poliisi ja rosvo -leikkiin. Minä en lähtenyt siihen juosten mukaan, koska flunssa sai vieläkin kurkkuni tuntumaan ikävältä, jos hengästyin. (Ja itse asiassa se tekee sitä vielä tänäänkin.) Kotona oli edessä kotityöt, ruoanlaitto ja aikainen syöminen, koska kuudelta alkoi Hollanti-Chile -ottelu jalkapallon MM-kisoissa. Olin iloinen, kun pojat istuivat sohvalla sitä katsomassa, eikä minun tarvinnut sen kummemmin heidän peräänsä katsoa tai heidän kanssaan enempää touhuta. Itse asiassa oloni oli oikein mukava lasten istuessa kummallakin puolella minua kyljessä kiinni. :) Pelin aluksi nautimme veljesten toivomuksesta omenaa kanelilla ja väliajalla kävin laittamassa popcornit mikroon. Hieman ennen taukoa seuraamme liittyi perheen suomalainen isoäiti, joka tuli taas kylään kolmeksi viikoksi. Pelin toisen puoliskon aikana 3-vuotian nukahti sohvatuoliin käsi popcorn-kulhossaan. Miten lapsi voi nukahtaa syödessään popcornia?! :D Isoveli kävi pari kertaa häiritsemässä pikkuveljensä unta, jolloin hän avasi silmänsä, laittoi yhden popcornin suuhunsa ja ummisti taas silmänsä. Niin suloinen! Toivoin, että minulla olisi ollut kamera kädessä, jotta olisin saanut sen videolle. Pelin jälkeen sain isoäidiltä luvan painella itsekin iltatoimiin ja aikaisin sänkyyn. Iosäiti myös kehui kovasti kalakeittoani. Tuntui kivalta, sillä olin oppinut reseptin häneltä ja hänen omalta tyttäreltään. :)

Albert Heijnista saa pikkuisia hamstereita jalkapallon takia ja niitä alkaa olla meillä paikat pullollaan.

Tiistai oli odottamattomien tapauksien päivä. Kalenterissamme oli merkintä, että 5-vuotiaalla oli vapaata koulusta, mikä tarkoitti, että hänet voi viedä heti aamusta iltapäiväkerhoon. Koska sinne ei ollut niin kiire, niin olin sopinut isoäidin kanssa tulevani vasta vähän kahdeksan jälkeen aamulla alas. Yhdeksältä lähdin poikien kanssa ulos ovesta suunnaten ensin isoveljen hoitopaikalle. Normaali kerhohuone oli tyhjä, joten etsimme henkilökunnan ihmisen ja kysyimme asiasta. Paikalle tuli yksi hoidokkini ohjaajista ja hän kertoi, että he olivat myös kuvitelleet koulusta olevan vapaata, mutta että sitten olikin selvinnyt, ettei vapaata olisikaan. Varmistaakseen hän soitti vielä jollekin toiselle ihmiselle, joka kertoi, että oli normaali koulupäivä. Ja koululle päästyämme se osoittautui todeksi. Miten ihmeessä täällä ollaan epätietoisia, onko koulua vai ei?! Tunnin verran myöhässä koululta, melkein saman verran tarhalta ja sitten vielä uusi käynti koululle eväitä viemään, koska eihän niitä ollut mukana kotoa lähtiessämme. Sitten vihdoin omaa aikaani ja lähdinkin heti keskustaan, sillä olin sopinut tapaavani ystävän yhdeltätoista mennäksemme Amsterdam Dungeoniin. Jonotimme yllättävän kauan, vaikka paikka oli vasta auennut ja kassalle päästyämme kerroin, että olin ostanut liput netistä (koska sain ne sieltä 12 eurolla 22 euron sijaan) ja näytin älypuhelimeen tallentamaani tilauksen vahvistusta. Saimme kuulla, että meillä pitäisi olla tulostetut paperiset liput päästäksemme sisälle ja meitä neuvottiin menemään lähellä sijaitsevaan McDonald'siin lähettämään liput sähköpostilla Dungeonille. Miten niin niitä ei muka voinut saada tulostettua varausnumeron perusteella paikan päällä?? Ei muuta kuin poikkeaminen mäkkärille ja takaisin jonoon! Onneksi toinen jonotuskerta sujui nopeammin ja pääsimme pian sisälle. Emme oikein tienneet, mitä odottaa, eikä alun kummitus ollut kovin vakuuttava, mutta tunnin mittainen kierros osoittautui paikoitellen hyvinkin jännäksi ja hetkittäin oikeasti sykettä nostavaksi. Kuten paikan nettisivuilla lukee, niin se ei ole kaikkia varten, ja lapsi en sinne ikinä ottaisi mukaan. (Alle 16-vuotiaat eivät pääsekään sisälle ilman aikuista.)

Kotona söin lounaan ja juttelin hetken isoäidin kanssa, kunnes puoli neljän hujakkeilla lähdin hakemaan iltapäiväkerholle koulusta mennyttä poikaa. Minä ehdotin piirtämistä ja lapsen toivomuksesta piirsimme yhteistyöllä kalan, jonka isoäiti oli kertonut saaneensa Suomessa. Lopputuloksesta tuli mielestäni hieno! Viideltä kävimme kahdestaan hakemassa isän puvun vaatepesulasta sekä pikkuveljen tarhasta. Ruoan jälkeen suuntasin tanssikoululle Science Parkiin, koska illlalla oli tiedossa näytöksen kaltainen. Alkulämmittelyn ja pienen kertailun jälkeen koulun eri tanssiryhmät näyttivät toisilleen ja muutamille muille katsojille, mitä olivat oppineet kursseillaan. Myös tämä tilaisuus oli vähän odottamaton minulle, joka oli sen unohtanut ja suunnitellut jo tapaavansa samana iltana toisen ystävän. Tanssinopettaja onneksi laittoi Facebookista viestiä ja kysyi, ketkä kaikki ovat tulossa mukaan esitykseen. Onneksi on ymmärtävä ystävä, joka tyytyi pikaisempaan näkemiseen tämän esiintymisen jälkeen. :)

Eilen hoidin koululaisen kouluun perheen isän ja äidin ollessa edelleen matkoillaan, minkä jälkeen sain nauttia aivan kaikessa rauhassa aamupalastani hoidokkini leikkiessä itsekseen edes kysymättä minua mukaan. Puoli 11 lähdimme ulos ja lapsen toiveesta "Traktoripuistoon", missä olimme Kapteeni Koukku ja Pater Pan tai joku muu hahmo heidän uudestan Pater Pan -elokuvastaan, jonka juonen 3-vuotias tuntui muistavan hyvin pienine yksityiskohtineen. Uutta leikissämme oli se, että lapsi kiinnitti huomiota pariin pörriäiseen, jotka kiertelivät kukasta kukkaan mettä etsien. Lähdin mukaan ideaan ja pian olin kapteenin apuna häätämässä "näitä kummallisia otuksia" pois saippuakuplilla tai niiden pakkauksilla. :) Sisällä menin mukaan pikku-ukkoleikkiin, koska tiesin, etten joutuisi olemaan siinä mukana puolta tuntia kauempaa, ennenkuin lastenhoitaja vapauttaisi minut. Sitten oli edessä pitkät makoisat unet, joilta heräsin virkeämpänä kuin miesmuistiin herätykseni soidessa. Illalla liityin ystäväni seuraan hänen jooga-tunnilleen ja tulin testanneeksi hollantilaisen saunankin. Kiva käydä pitkästä aikaa saunassa, vaikka suomalainen puulämmitteinen sauna on vielä omaa luokkaansa sähkösaunaan verrattuna!

Tänään onkin helppo päivä, koska eilen illalla kotiin palanneet vanhemmat eivät lähteneetkään heti tänään uudestaan reissuun, vaan jäivät täksi päiväksi kotikaupunkiin ja he hoitavat poikien kotiin hakemiset. Minä olin siis aamutoimien, tarhaanviennin, kauppareissun ja pyykkien lajittelun jälkeen vapaa. Kävin kastelemassa naapurin rouvan kasvit hänen ollessaan matkoilla ja jäin soittelemaan hetkeksi pianoa, kuten olin tehnyt myös viime viikolla, vaikka siitä unohdinkin aiemmin mainita. Ihanaa päästä välillä pianon ääreen täälläkin!

The most beautiful thing in life is the love of God which you can see in so many things and which people try to reflect back to God and towards other people.