Lauantaina tuli käytyä rajan takana, kun suuntasin erään ystävän kanssa Belgiaan, Antwerpeniin. Lähtiessämme Amsterdamista ilma oli kuuma, mutta perille päästyämme piti vetää sukkahousut shortsien alle ja kulkea huppari päällä pienessä tihkusateessa vähän aikaa. Oli jotenkin erikoista mennä toiseen valtioon, mutta silti kaikkialla ympärilläni näin ja kuulin hollanninkieltä. Harhailimme kaduilla ihmetellen paikallisia katuja, kirkkoja ja kauppakeskittymiä, kunnes osuimme vanhan kaupungin isolle toriaukiolle, missä pidimme evästaukoa. Mieleni teki ostaa jotakin jälkiruokaa torin kojuista, joissa myytiin ihanan näköisiä herkkuja, mutta se unohtui kun satuimme kulkemaan katumuusikkojen ohi. Torin laidalla soitti kolmen valkovenäläisen ryhmä ja erityisen mielenkiintoisen ja yleisöä houkuttavan esityksestä teki naisen soittama soitin, jonka nimestä en ole aivan varma. Jos joku tietää, niin saa kertoa. Siinä oli aivan huisi ääni, erityisesti taitavan soittajan käsissä! Jäimme seuraamaan soittajia muutamien kappaleiden ajaksi, minkä jälkeen väsynyt mieleni oli tipotiessään. Ja lisää piristyin, kun jäimme vanhan kaupungin katujen keskellä vohvelikioskille syömään aivan mahtavan makuiset suoraan paistosta tulevat vohvelit. :) Ennen kotiinlähtöä jäimme vielä nauttimaan pienestä viheralueesta ja suihkulähteistä kaupungin melskeen jälkeen.
Sunnuntaina aamupäivällä lähdin ystäväni kanssa hänen läheisen ystävänsä purjeveneelle. Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa sellaisen kyytiin ja vaikken purjeita hoidellut, niin ainakin sain muutamaan otteeseen olla vastuussa kurssin pitämisestä. Amsterdamin keskusaseman takaa ajaessamme meinasi sade iskeä, mutta heti päästyämme avarammille vesille aurinko paistoi täydeltä terältä ja me saimme nauttia ihanasta luonnonrauhasta, jota ainakin minä olin kaivannut. Muutamia ylitse lentäviä lentokoneita lukuunottamatta ainoa ääni oli veden loiske ympärillämme ja tunnit kuluivat rattoisasti, vaikken tehnyt lähestulkoon mitään. Kuuden maissa rantauduimme Markeniin, viehättävään turistikylään, joka oli kuitenkin rauhallinen. Siellä söimme päivällisen, minkä jälkeen veneen omistaja palasi "lomakotiinsa" ja me jäimme odottamaan Amsterdamiin vievää bussia. Jälleen yksi ihana viikonloppu takana! |
| Sain Markenissa yhden elämäni kivoimmista kaakaoista. :) |
Maanantaiaamuna mennessäni alas oli kuin olisin astunut sisään johonkin eri taloon. Olohuone ja vierashuone olivat tyhjiä lukuunottamatta joitakin isompia huonekaluja, jotka olivat suojien alla, ja poikienkin huone oli hyvin tyhjä. Keittiössäkin oli pöytä siirretty seinän viereen, vaikka se puoli talosta hoidellaan ikkunoiden osalta vasta ehkä ensi viikolla. Aamutelevisio oli pojilla vaihtunut ipadeihin, koska olohuone oli remonttimiesten hallinnassa. Aamiaiseni jälkeen katselimme hetken välioven ikkunoiden läpi työmiesten puuhailua ja sitten pelasimme Lasten Monopolya. 3-vuotias lopetti pelaamisen pariinkin otteeseen, mutta isoveli jaksoi pelata loppuun asti, mistä olin yllättynyt, koska minä voitin sen. Aina aiemmin hän on alkanut kiukutella, jos ei näytä itse voittavan. Pelin jälkeen viikonloppuna kylään tullut entinen au pair liittyi hetkeksi seuraamme, kunnes lähdin poikien kanssa puistoon. Hoidokkini eivät vielä oikein osaa itse ottaa keinuissa vauhtia, joten sain olla työntämässä heitä ja jossakin vaiheessa 5-vuotias halusi vauhtia ensin 100 kertaa, sitten 20 kertaa ja lopulta 100 kertaa. Noh, hyvää numeroharjoitustahan se oli ja aikaakin sai kulumaan. ;) 200 vauhdinantoa en enää lähtenyt toteuttamaan, vaan siirryimme hiekkalaatikolle kaivamaan tunnelia traktoreille. Sain huhkia kymmenen minuuttia putkeen ahkerasti ja tunnelin valmistuttua kesti kaksi minuuttia ennen kuin vanhempi hoidokkini päätti romauttaa sillan... Toisen tunnelin kaivuu jäi kesken, kun pojat halusivat, että hautaan heitä hiekkaan. Parin tunnin kohdalla veljekset halusivat siirtyä puiston toiseen osaan leikkimään palloilla, joten veimme hiekkalaatikkolelut kotiin ja minä kysyin toiselta au pairilta, josko hän jaksaisi ottaa pojat haltuunsa. (Hän siis oli tullut tänne kylään näiksi pariksi viikoksi myös auttamaan minua.) Minä sain kahden jälkeen painella päiväunille, joilta heräsin vain syömään ja tanssitunnilleni. Hieman harmitti, etten vieläkään viitsinyt olla täysillä mukana tunnilla, koska opettaja oli päättänyt tällä viikkoa toteuttaa minun toiveeni harjoitella lockingia. Aina siitä lähtien, kun sain tietää kyseisestä lajista, olen halunnut kokeilla sitä, ja vihdoin minulle on koittanut mahdollisuus testata sitä edes parin tunnin verran! ^_^Tänään perheen isä vei 5-vuotiaan kerhoonsa ja minä hoidin nuoremman tarhaan. Isä hakee kummatkin pojat kotiin suhteellisen aikaisin, mutta minä menen vahtimaan heitä vasta neljältä. Oli siis sopivasti aikaa päivitellä kuulumisia ja ehdin ottamaan vielä päivänokoset, joita kaipaan pari tuntia liian lyhyiden yöunien jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti