Ukkosmyrsky

Tiistain ratikkamatkalta jäi vielä mainitsematta, että 5-vuotias hoidokkini kysyi minulta aivan yllättäen: "Mistä ihmiset tuli, kun niitä ei vielä ollut?" Aluksi en edes käsittänyt, mistä hän puhuu, mutta tajuttuani kysymyksen vastasin, että Jumala on luonut ensimmäiset ihmiset. Sitten lapsi kysyi, mikä on Jumala. Se oli jo hieman haastavampi kysymys yks kaks vastattavaksi...

Keskiviikon työpäivä meni enemmän tai vähemmän hyvin päivän ollessa sateinen. Kävimme ulkona vain hakemassa suutarilta laukkuni hihnan ja jäimme vähäksi aikaa skeittipuistoon. Syvät lätäköt olivat pyörillä kulkevien poikien mieleen ja vesi roiskui joka suuntaan! Kummankin hurjastelijan kaaduttua kahdesti lähdimmekin kotiin vaihtamaan kuivat vaatteet päälle. Iltapäivällä kävin pitkäkseni olohuoneen sohvalle isoäidin leipoessa karjalanpiirakoita lasten kanssa, mutten ehtinyt nukahtaa, kun kuuntelin heidän keskustelujansa ja jossakin vaiheessa kuulin, kuinka isoäiti oli todella vihainen. Nousin ylös katsastamaan tilanteen ja kohtaamaan pääkokkimme vihaisempana kuin koskaan ennen minun nähteni sekä pojat, jotka juoksivat häntä pakoon itkien. Ilmeisesti tiskaamisesta innostuneet muksut olivat laittaneet märkiä astioita pellillä uuniin menoa odottavien piirakoiden päälle, mikä oli ollut viimeinen pisara jo märästä lattiasta valittaneelle isoäidille. Minä päädyin rauhoittelemaan 3-vuotiasta ja ehdotin veljeksille, että jos he käyvät kuivaamassa lattian, me voimme ottaa viimein esille pienet kumilenkit, joista olin puhunut jo pari päivää. Halusin antaa isoäidillekin hieman omaa rauhaa ja otin pojat omaan seuraani keittiön kautta olohuoneeseen. Pikkuisista kumilenkeistä tehtävät korut osoittautuivatkin poikien (ja minun) mielestä erittäin kivoiksi ja sovimme jatkavamme niitä vielä seuraavinakin päivinä, koska iltaruoka keskeytti puuhastelumme.

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin viimein jättää urban dance -tuntini väliin, koska yskäni oli sen verran paha ja olo heikko, etten olisi mennyt tunnille muutenkaan kuin vain katselemaan. Halusin ottaa 1,5 tunnin unet ennen kuin pitäisi valmistautua illan Hollanti-Argentiina -otteluun, mutten nukahtanut tunnin aikana ja viimeinen puolituntinen meni television katseluun. Mielenkiintoisin löytämäni ohjelma oli hollanninkielinen Paavo Pesusieni. Illan matsi tuli katsottua jälleen kahvilassa, mutta tällä kertaa hyvin rauhallisessa sellaisessa yhteensä noin kymmenen hengen voimin. Ja hyvä niin, sillä edellisten otteluiden kaltainen meno olisi ollut liikaa minulle sinä iltana. Harmikseni peli venyi taas rangaistuspotkuihin asti ja kaiken kukkuraksi kannustamani joukkuen koki kisojen ensimmäisen tappionsa ja päätyy taistelemaan pronssimitalista huomisessa ottelussa. Voipi olla, että jää peli minulta katsomatta, koska vakiseurani ei sitä ainakaan meinaa seurata. Pitäisi kysellä muita ja pitäisi jälleen kerran valvoa, sillä se alkaa vasta iltakymmeneltä.

Lajittelimme poikien eurokolikot maittan.

Torstaina tarhalainen lähti hyvin hoitopaikkaansa, kunhan isoveli suostui lähtemään lopulta mukaan saattamaan (mikä tapahtui vain, koska minä sanoin, että muuten täytyy tulla illalla minun mukaani hakemaan veljeä kotiin). Me kaksi muuta jäimme kotimatkalla taas hetkeksi skeittipuistoon, missä katselimme radio-ohjattavaa autoa, jota ohjasi pieni poika, mutta kymmenen minuttin jälkeen sain seurata 5-vuotiasta ulos portista. Minä vaadin ulos jäämistä, joten kävimme kotona vain hakemassa eväitä ja tavaroita ja suuntasimme "traktori-puistoon" pelaamaan tennistä, leikkimään Peter Pania ja Kapteeni Koukkua, syöttelemään jalkapalloa ja tekemään kumilenkki-koruja. Jalkapalloilu sai yskäni palaamaan, joten yritin ottaa lopun päivää vieläkin rauhallisemmin. Liikuntaa päädyin kuitenkin vielä harrastamaan, kun kävimme bakfietsin kanssa uimahallilla kysymässä, onko uimatunteja vielä ja saatuamme kieltävän vastauksen kävimme vaihtamassa bakfietsin omiin pyöriimme ja poljimme Vondelparkiin. Kun lapsi kysyi kolikoita laitteisiin, keksin sanoa, että hän voi kyllä käyttää omia rahojaan jos haluaa. Ja hänhän halusi. :) Hyvä, että edes nyt keksi tämän uuden idea, että pojat voivat halutessaan laittaa omia rahojaan menemään, jos minä en anna. Lainata kyllä voin.

Viime yönä heräsin kolmen aikaan kamalaan ukkosmyräkkään. Valehtelematta verhojen välistä välähteli 1-2 sekunnin välein jatkuvalla syötöllä ja jyrinän säestyksellä, ja vaikka tykkäänkin ukkosesta (ainakin salamoiden katselemisesta), niin se oli jo hieman pelottavaa. En pystynyt nukahtamaan ukkosen takia uudelleen, joten nousin, kävin vessassa ja katselin hieman jo laantuvaa ukonilmaa takaisin ylös palatessani. Sitten vasta keksin, että voisin yrittää ottaa siitä videota ja hain älypuhelimeni. Jossakin vaiheessa koetin ottaa kuvia ja painoin välillä summamutikassa laukaisunappia monta kertaa peräkkäin saadakseni kivan kuvan. Jälkeenpäin sain poistella parisataa turhaa otosta, mutta seassa oli muutama mainio kuva! Tunnin verran hereillä oltuani pääsin viimein takaisin unten maille..

Tänään aamulla siivoojien saapuessa lähdimme poikien kanssa viemään bakfietsia korjattavaksi, koska sen kumi oli puhki. Kysyin perheen isältä, tietääkö hän, moneltako vakikorjaa saapuu työpaikalleen ja sain vastaukseksi, että luultavasti aikaisin (eli ennen lähtöaikaamme, yhdeksää). Lyhyellä matkallamme 3-vuotiaan pyörän takarengaspuhkesi myös ja siitä alkoi epäonnemme... Korjaamolle päästyämme luin ovesta, että se aukeaa vasta kymmeneltä, joten jätimme kaikki kolme pyörää sen edustalle ja päätimme käydä nostamassa Albert Heijnista rahaa maksamista varten. Kaupan ovessa oli puolestaan lappu, että se on kiinni vesivahingon takia, joten jouduimme etsimään toisen ottomaatin. Kysyin kukkakauppiaalta lähintä ja hän kertoi tien päässä olevan pankin, jonka seinästä saa käteistä. Tämä ottomaatti oli kuitenkin pois käytöstä ja jatkoimme koulun viereiselle pankille. Pojat jaksoivat onneksi hyvin kävellenkin, kun saivat keräillä isoja keppejä matkan varrella. Kuljimme rahojen kanssa takaisin korjaamolle, joka ei ollut vieläkään auki, vaikka kello oli jo puoli 11. Sitten luin tarkemmin ovessa olevan alemman lapun, jossa kerrottiin, että lomien aikana se on auki vain lauantaisin. Viesteilin perheen isän kanssa ja hän kertoi viereisellä kadulla olevasta toisesta korjaamosta, missä onneksi saimme viimein pyörät korjausmiesten käsiin. Ja englantia puhuvien sellaisten! Vakikorjaajamme kun ei sitä oikein puhu... Pidimme piknikin läheisellä nurmikolla ja jatkoimme traktoripuistoon. Pyörityslaite oli päivän juttu ja erityisen kiva siitä tuli kuran takia. Laite ja sen alusta olivat yöllisen sateen jäljiltä yhtä kuravelliä ja pian olivat pojat juuri sen näköisiä kuin sanoivat olevansa: kuramonstereita! Annoin heidän jatkaa leikkiään, koska he olivat jo superlikaisia ja heillä oli superkivaa. Kotona mentiin sitten suoraan kylpyyn ja suihkuun ja minun aikani kului rattoisasti vaatteita, kenkiä ja lattioita puhdistaessa, ennenkuin isoäiti palasi kauppareissultaan sopivasti kaiken ollessa taas puhdasta. Iltapäivällä olin enemmän tai vähemmän poikien kanssa heidän leikkiessään enemmän keskenään ja isoäidin puuttuessa heidän kinasteluihinsa yhtä paljon kuin minä. Mutta melko kiltisti he ovat olleet normaaliin nähden koko viikon.