Tiistaina kävin koululla kolmen aikaan, mutta takapihalla odottikin perheen äiti, joka sanoi, että hän ottaa pojat ja että minua tarvitaan vasta varttia vaille neljä. Panin pitkäkseni puoleksi tunniksi, minkä jälkeen lähdin poikien kanssa heidän toiveestaan jalkapalloa pelaamaan. Koska kenttä oli varattu, niin aluksi seurasimme isompien poikien peliä, johon 5-vuotiaskin lopulta liittyi hetkeksi, ja sitten saimmekin pian maalit omaan käyttöömme kolminpeliä varten. Menimme peliä, jota näin vanhemman hoidokkini pelaavan maanantaina koulun pihalla kavereidensa kanssa: yksi on maalivahtina ja kaksi muuta yrittää saada maalin päästäkseen olemaan vuorostaan torjujan asemassa. Aika kivasti meni puolentoista tunnin ulkonaoleilu, vaikka välillä meinasi vähän porua syntyä, kun ei nuorempi saanut tehtyä maalia tai kun hän ei onnistunut torjumaan palloa maalissa ollessaan. Sitten olinkin vapaa ja pikaisen iltaruoan jälkeen suunnistin American Book Centeriin, jonne saapui puoli seitsemältä kirjailija, jonka kirjan ostin viime viikolla. Olin kuvitellut, että hän pitää jonkin puheenkin, mutta tapahtuma oli vain kirjojen signeerausta, joten jäin vielä kiertelemään suurta kauppaa ystäväni kanssa, jonka kanssa olimme sopineet tapaavamme paikan päällä.
Jatkoimme kirjakaupasta ystäväni amerikkalaiselle ystävälle kylään, jota hän ei ollut nähnyt vähään aikaan ja joka sattui asumaan lähistöllä. Tämä ystävä, hänen poikansa sekä kylässä oleva ystävänsä olivat todella mahtavaa seuraa! Minusta oli kivaa sekin, että vihdoinkin saatoin kommunikoida jonkun kotini ulkopuolisen lapsen kanssa täällä enemmänkin, kun tiesin hänen puhuvan englantia. Vaikka noin 9-vuotias (?) poika oli hieman ujo, niin hän oli silti halukas opettamaan minua tekemään pienistä kumilenkeistä sormuksen, näyttämään meille tanssivideoitaan ja sauvasirkkansa (jonka minäkin uskaltauduin ottamaan kädelleni kävelemään) ja halasi niin täysillä meitä meidän lähtiessämme. Kaikki kolme uutta tuttavaani olivat lämpimiä ja rentoja ihmisiä ja toivon vielä näkeväni heidät tämän kesän aikana. Ennen lähtöämme saimme yllätyksenä ystäväni ystävän pojalta lahjaksi kaksi hain hammasta kumpikin. Huisia!| Hitusen oli puistattavaa pidellä sitä omalla kädellä... (kuva on netistä) |
Eilinen pikku-ukkoleikki jäi onneksi lyhyeen, koska koululainen pääsi jo puoli yksi keskiviikon takia. Ihmettelin, kun luokka tyhjeni, mutta minun hoidokkini ei ollut tullut ovesta ulos. Hän oli jäänyt (villiluonteisen) kaverinsa kanssa kokoomaan palapelit kasaan ja ihmettelin hieman, kun nämä normaalisti niin liikkuvat pojat tekivät keskittyneinä hämmentävän samankaltaisia palapelejä. Ne olivat oikeasti haasteellisia koota oikeisiin alustoihin! Koulun pihalla kivoimmaksi leikiksi muodostui piste, jonka säännöt ovat osittain vielä hieman hämärät nuoremmalle hoidokilleni, vaikka hän sitä innolla leikkiikin mukana. Loppuvaiheessa 3-vuotias etsi monta kertaa peräkkäin omasta tahdostaan, vaikka olisikin saanut meidän pisteemme, mutta sehän passasi meille kahdelle muulle! :) Kotona kahden jälkeen oli edessä leipomista, koska minua oli pyydetty leipomaan keksejä kouluun lahjaksi opettajille. Shakkiruuduista tuli omatekoisen näköisiä mutta hyvänmakuisia. Leikkiä en ehtinytkään enää ennen iltaruokaa ja ruoan jälkeen isoäiti antoi minulle luvan mennä yläkertaan. Nukkumaan pääsin jo vähän yhdeksän jäljestä.
Eilinen oli myös melkoinen uutispäivä! Aamulla lukiessani Aamulehden nettisivuja silmiini sattui ilmoitus, että pääsykokeista on tullut tuloksia ja kävin heti tarkistamassa, löytyykö sieltä tuttu nimi. Ja ilokseni pikkuveljen nimi komeili sisäänpäässeiden joukossa. Aamupäivällä otin pitkästä aikaa yhteyttä myös Suomen kämppikseeni ja kyselin hänen kuulumisiaan. Ilmeni, että hänkin oli saanut opiskelupaikan alalta, josta on haaveillut useamman vuoden, ja sain samalla tietää, että yhteinen ystävämme on alkanut seurustella. Kun otin yhteyttä tähän toiseen ystävään, niin hän kertoi minulle, että tämä uusi poikaystävä on tanssinut samassa tanssikoulussa kuin minä tanssin viime vuonna Suomessa ollessani ja naama oli tuttu, vaikka nimeä en olisi muistanut. Samoillakin tunneilla olemme olleet. Olin hieman yllättänyt, kuinka paljon uutisia sattuu samalle päivälle ja ihmettelin sitä ääneen myös perheen isoäidille. Ei mennyt kauaa tämän jälkeen, kun äitini laittoi viestiä, että serkkuni oli juuri saanut toisen lapsensa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti