Pitkä ja kuuma viikonloppu sekä loman alku

Viime viikolla keskiviikon aamu oli vähän kankea, vaikka olin saanut edelliseltä au pairilta luvan tulla töihin tuntia myöhemmin (hän siis vietti yön lasten kanssa alakerrassa), koska edellinen ilta rannalla oli venähtänyt suunniteltua pidemmäksi. Päivästä kuitenkin muodostui oikein mukava, kunhan se pääsi vauhtiin. Kymmenen aikaan otin eväät ja pojat bakfietsin kyytiin ja suuntasin Amstelparkiin, jonne olin luvannut viedä hoidokkini jo edellisellä viikolla. Bakfietsin rikkinäinen rengas vain oli siirtänyt suunnitelmaamme muutamalla päivällä.

Puistossa pojat halusivat ensin käydä ostamassa kolikoita, joita he juoksivat tunkemassa sisälle ajettaviin kilpa-autoihin, kauko-ohjattaviin rekkoihin, palomies-ruiskuihin, kaivinkoneeseen ja veneisiin. Minäkin pääsin veneeseen, koska 3-vuotias ei sellaisella vielä saanut yksin mennä. Kummankin käytettyä kaikki kolikkonsa siirryimme liukumäelle, mistä kuitenkin palasimme piakkoin vielä ostamaan muutamat lisäkolikot, jotta junaratakin tulisi testattua.

Laitteiden jälkeen leikimme hippaa isolla telineellä, ruokimme sorsia, kävimme pensaslabyrintissa, söimme jäätelöt ja kiersimme puistoa sekä kävellen että junalla. Kotiin piti lähteä, kun kummallekin iski vessahätä, eivätkä puiston vessat kelvanneet. Mutta kello oli kuitenkin vartin yli kolme, kun saimme bakfietsin kodin pyörätelineeseen. Sen jälkeen minä sainkin painella unille ja pojat jäivät vieraamme hoiviin. Myöhästyin urban dance –tunniltani hieman, koska missasin ensimmäisen bussin ja ottaessani vasta seuraavan, missasin myös vaihtobussini muutamalla minuutilla. Seuraava vaihtobussi olisi tullut vasta puolen tunnin kuluttua, joten pohdin, pitäisikö kävellä perille. Lopulta päädyin menemään jollakin bussilla puoleen väliin matkaa ja kävelin perille myöhästyen vartin verran. Tunti kuitenkin oli hauska, kun jatkoimme locking-koreografiaa.

Torstaina hoidin 5-vuotiaan kanssa pikkuveljen tarhalle ja kävimme kaupoilla, minkä jälkeen minä jätin pojan toiselle au pairille ja kävin pitkästä aikaa harjoittelemassa salsaa kaverini kanssa. En ollut tanssinut salsaa ollenkaan moneen viikkoon, joten oli kiva päästä vetämään tanssikengät jalkaan. Iltapäivällä minä jäin lomalaisen kanssa kotiin leikkimään ja pelaamaan. Kun hän ehdotti Playmobileilla leikkimistä, niin minä sanoin, että se alkaa jo hieman kyllästyttämään, kun on aina sama leikki. Tunnin verran me kuitenkin touhusimme kilteillä ja tuhmilla pikku-ukoilla, kunnes vaihdoimme Lasten Monopolyyn. 5-vuotias on hyvin hyvin kilpailuhenkinen ja huono häviämään, mutta hän pysyi pelissä ja suhteellisen hyvällä mielelläkin, vaikka minä aloin olla rikkaampi ja omistamaan suurimman osan paikoista. Oikea suhtautuminen on kaiken a ja o. Kun hän päätyi ”välipala”-ruutuun ja joutui maksamaan, niin minä aina laukaisin jotakin kuten ”hei, ihan kohta on ruoka, ei enää kannata välipalaa ottaa”. Tai kun minä sain kaikista maksuista kertyneen ison rahapotin itselleni ja huomasin tuskastuneet kasvot, niin pohdin ääneen: ”Kuinkahan paljon tässä oikein on?” ja ”Kuka nämä kaikki rahat tänne on laittanut?” Tai kun poika osui kerta toisensa jälkeen minun minigolf-ruutuuni, niin totesin: ”Sinä et sitten jaksa odottaa ensi viikkoa, kun lupasin silloin mennä Amstelparkiin minigolfaamaan.” Ja lapsi vain nauroi kerta toisensa jälkeen. :) Peli piti keskeyttää siksi aikaa, että haen pikkuveljen kotiin ja söimme iltaruoan. 3-vuotiaskin olisi halunnut liittyä peliin, mutta kehoitin olemaan tulematta enää niin loppuvaiheessa. Illalla pääsin vielä toista kertaa saman päivän aikana salsaamaan, kun kävin Westergasfabriekin Summer Breeze –partyssa. Kolmas kerta toden sanoo, sillä pääsin vihdoin näkemään ulkolattiankin, joka oli kyllä turhan täynnä väkeä mahtavan sään takia. Viime partystani oli kulunut varmaan lähemmäs neljä viikkoa. Ja oli jälleen kerran hauska huomata, kuinka paljon tanssin lomassa näin tuttuja naamoja.

Perjantaina vietin jo viikonloppuani, koska myös perheen isä ja äiti ottivat sen vapaaksi ja koko perhe pakeni ikkunaremonttia suunnaten rannalle viikonlopuksi nauttimaan 30 asteen keleistä. Minä kävin ulkona aamupäivällä, mutta puistoilu jäi lyhyeen kuumaan paahteen takia. Tulin kuitenkin pitkästä aikaa poimineeksi kimpun luonnonkukkia pöydälle koristeeksi. :) Päivällä ystävällinen naapurin rouva kutsui minut jääteelle ja rupattelemaan hetkeksi, ja lopun päivää nautin lomafiiliksestäni, joka minulla oli ollut aamusta asti.

Yli 30 asteen lauantai kului suurilta osin sisätiloissa ja illemmalla pääsin pyörähtämään Haarlemin Ikeassa. On se aina hauskaa ja inspiroivaa kulkea Ikean käytäviä pitkin! Sunnuntainakin tuli oltua pitkälti laiskasti sisällä, kunnes iltapuolesta pääsin uimarannalle. Olin kaivannut sitä koko viikonlopun, mutta vasta lauhempana ja sateisempana sunnuntaina toteutin tämän toiveeni.

Maanantaina aloittaessani työt pojat olivat kiukkupeikkojen vallassa, mutta puolen tunnin jälkeen he onneksi olivat iloisia ja helppoja. Lähdimme pian aamiaisen jälkeen ulos, jotta keittiö saatiin raivattua uusien ikkunalasien laittoa varten ja kävelimme aluksi ranskalaiseen leipomoon hakemaan vähän syötävää, sillä kotona oli kaikki lopussa. Jatkoimme matkaa Tropenmuseumille, missä eniten intoa herättivät televisiot, nappulat sekä erityisesti laivapeli. Musiikkihuoneeseen emme tällä kertaa ehtineet, koska perheen isä tuli puoli kaksi hakemaan 3-vuotiaan rokotettavaksi ja isoveli liittyi heidän seuraansa. Minä sain rauhan kauppareissulleni ja odottelin miesväkeä kotiin parin tunnin ajan viihtyen suuren osan ajasta netissä surffaillen, kunnes nettiyhteys katosi täysin. Muuntajamme oli mennyt rikki, joten en päässyt blogianikaan vielä päivittämään.

Puoli viideltä katsoin taas lasten perään katsellen heidän leikkiänsä ja mennessäni hippaa (mistä veljekset alkoivat villiintyä), kunnes perheen isä pyysi, että lopetamme sen. Ehdotin puoliksi leikilläni, että kun kerran sadekin oli vähän hellittänyt, voimme vaikka juosta korttelin ympäri. Ja tämähän sitten toteutettiin! Ihmiset katsoivat meitä vähän hämillään, kun juoksimme kosteassa säässä hippaa leikkien koko korttelin ympäri. :D Keittiö kun kerran oli kaaoksen vallassa, niin tilasimme pizzaa iltaruoaksi ja söimme sen poikien huoneen lattialla, minkä jälkeen jätin vessajutuille nauravat ja villiintyvät pojat toisen au pairin hoitoon lähtiessäni itse valmistautumaan illan tanssitunnille. Opettaja innostui vatsalihasliikkeiden tekemisestä ja muutenkin tunti sai minut hikoamaan aiempaa enemmän. Osittain ehkä johtuen siitä, että pitkästä aikaa saatoin olla aivan täysillä mukana päästyäni viimeinkin tautini ylitse. Erityisen dance hall - tunnistamme teki myös se, että meillä oli katsoja, jonka minäkin tunsin.

Tiistai oli jälleen leppoisa päivä hoidokkini ollessa tarhassa ja iltapäiväkerhossaan. Minä saatoin nauttia päivänokosista ja kuumasta auringosta katolla, ennen kuin hain 5-vuotiaan pois puoli neljän aikaan, sillä hän kyseli kovasti aamusta, milloin tulen hakemaan. Hän kun ei olisi halunnut mennä sinne ollenkaan. Onneksi he olivat melkein koko päivän Olympiastadionilla urheilemassa ja hän oli hyvällä tuulella mennessämme puistoon jonglööripallojani heittelemään sekä kumilenkki-koruja tekemään. Tarhalta poikkesimme indonesialaisessa ravintolassa hakemassa ruokaa, jonka menimme kotiin syömään, koska puistoon olisi pitänyt ottaa niin monet lautaset sun muut mukaan. Koska keittiö, olohuone, vierashuone ja lastenhuone olivat remontin alla, meidän oli pakko syödä vanhempien makuuhuoneessa. Illalla autoin vielä perheen äitiä siivoamaan poikien- ja vierashuoneet nukkumakuntoon ja aamulla verhosin makkarin sängyn ja lipaston.

Keskiviikkona painelin aamulla ennen kuutta alas jatkamaan uniani ja sainkin nukahdettua, ennenkuin pojat heräsivät vasta vartin yli seitsemän. Aamupäivästä otimme suunnan Amstelparkiin, missä kävimme ensimmäistä kertaa minigolfaamassa. Olin etukäteen miettinyt, haluanko mennä sinne kummankin pojan kanssa, koska se saattaisi olla 3-vuotiaalle vielä vähän hankalaa, mutta yllätyin, kuinka hyvin ja iloisesti kummatkin hoidokkini löivät palloa tuskastumatta kertaakaan vaikeammillakaan radoilla. Välillä pojat pistivät kummatkin minua paremmaksi, ja nuorimmainen sai pariinkin otteeseen hole-in-one’in! Jätskien, labyrintin ja kiikkulaitteiden jälkeen yhden maissa meidän oli pakko lähteä kotiin, kun auringossa oli niin hirveän kuuma. Kotona keskityin korujen tekoon poikien leikkiessä autoillaan, kunnes nappasin heidätkin mukaan yhteisen leikin käydessä turhan vaikeaksi. Neljän jälkeen olin vapaa ja illalla suuntasin taas Science Parkiin tanssimaan. Netinkin saimme takaisin loppupäivän aikana.

Eilen minua odottivat alhaalla valmiit pojat, jotka toinen au pair oli laittanut kuntoon, joten aamupalani jälkeen heitin 3-vuotiaan tarhaan edellisen au pairin lähtiessä vanhemman lapsen kanssa omille teilleen. Minä suuntasin viimeinkin kaverini vetämälle spinning-tunnille, jolle olin halunnut mennä jo pitkän pitkän aikaa. Vaihdettuani ratikkaa Amsterdam Centraalilla huomasin Ijburgiin vievässä raitiovaunussa, että au pair –kännykkäni ei enää ollut missään lähettyvilläni. Hyppäsin pois heti ensimmäisellä pysäkillä ja palasin keskusasemalle ottaen ensimmäisen ratikkalinjani seuraavan paikalle saapuvan vuoron. Kysyin kuskilta, pystyykö hän ottamaan yhteyden edelliseen vaunuun, jonne puhelimeni luultavasti oli jäänyt, mutta sain kieltävän vastauksen. Kuljettaja antoi minulle kaksi vaihtoehtoa: joko tulen sillä ratikalla linjan toiseen päähän ja käyn tarkistamassa edellisen vuoron, tai sitten voin parin päivän päästä käydä kyselemässä löytötavaratoimistosta. Vaikka spinning jäikin sen takia väliin, niin päätin hypätä ratikan kyytiin. Matkan aikana pyysin eräältä mieheltä hänen puhelintansa lainaksi testatakseni soittaa omaani, mutta kukaan ei vastannut siihen. Jäin paria pysäkkiä ennen pääteasemaan pois ja odotin takaisin keskustan suuntaan kääntynyttä edellistä raitiovaunua. Vaikka olinkin pahimmasta jännittyneisyydestä päässyt eroon, niin oli totinen helpotus, kun kuski ojensi minulle tutun kapulan. Kävin sitten vain vähän harjottelemassa salsaa ystäväni kanssa, koska koko kuntopyöräilytunti oli jo ohi, kun pääsin salille. Iltapäivällä palasin töihin korttia pelaamaan, illalla uudestaan poikien pariin tunnin tauon jälkeen ja päivän päätteeksi lähdin salsailemaan lisää. Haarlemin party oli yllätykseksemme siirretty Zandvoortin rannalle, mutta jatkoimme matkaa sinne asti, koska tanssijalka vipatti ja minä en ollut vielä koskaan päässyt tanssimaan rannalla. Se oli huippua, vaikka ulkolattia oli aivan liian pieni!

Tänään oli viimeinen työpäiväni ennen kesäloman alkua ja se alkoi poikien kiukuttelulla. Pääsimme kuitenkin yhdeksältä ulos ovesta ja menimme ”hiekkalaatikkopuistoon”, missä oli edessä 110 vauhdinantoa keinussa, hippaleikkiä liukumäkitelineellä, saippuakuplia sekä isossa roolissa tänään pulujen jahtausta. Kaupan kautta kotiin sanomaan heipat pariviikkoiselle vieraallemme ja hetken hengähdystauon jälkeen lähdimme taas ulos uhmaten sade-ennusteita. Koska pojat villiintyivät ennen lähtöä, sanoin, että menemme ensin Vondelparkiin energiaa purkamaan, koska Amsterdam Expon lego-näyttelyssä ei voi riehua. Pojat lupasivat olla kiltisti, joten vein heidät suoraan näyttelyyn sillä ehdolla, että lähdemme heti, jos he eivät käyttäydy. Kierros meni hyvin, vaikkakaan pikkuveli ei jaksanut kuunnella kuulokkeittensa selostusta teoksista. Isoveli sen sijaan oli enemmän kuin innokas valitsemaan aina oikein numeron. Paras osa odotti meitä kuitenkin lopussa, missä sai rakennella itse legoilla ja pelata lego-pelejä. ;) Sitten vain tihkusateen läpi kaupan ja vaatepesulan kautta kotiin ja lomalle! Lomalle! Miten niin tämä vuosi on vähän niinkuin ohi!? Noh, onhan tässä vielä lomani ja reilun viikon verran töitä vielä loman jälkeen, ennenkuin Suomeen palaan.