Oleskelua

Tuntuu, että päivä vain meni. Aamupäivällä leikin nuoremman kanssa, kunnes laitoin hänet nukkumaan yhdentoista maissa. Sen jälkeen työpäivääni kuului enää herättäminen, ja autoin hänen pukemisessaan. Sitten äiti otti pojan haltuunsa ja minulle koitti viikonloppu!

Koska jostain syystä täällä minulle tulee nälkä aina hyvin pian syömisen jälkeen, niin päätin lämmittää kunnon lounaan (täällä normaalisti syötävän välipalan sijasta), eli eilistä nuudelia ja kanaa. Sitten olenkin vain oleskellut. Järkevimmät asiat ovat olleet kaupassa käynti ja japanin kertaus auringon lämmittäessä kuumasti aina pilvien takaa tullessaan.

Pientä väsymystä

Tänään iltapäivällä lähdin hieman epämukavammin mielin kohti koulua hakemaan toista pojista vapaa-aikani jälkeen. Aamulla olin joutunut heräämään tuntia aiemmin kuin olin alun perin ajatellut, mutta se osoittautuikin vielä turhaksi, enkä edes saanut enää unta. Väsy vaivasi hieman pitkin päivää, kun ei päivälläkään saanut unenpäästä kiinni. Lyhyt kotimatkakin koululta pojan kanssa osoittautui normaalia vaikeammaksi ja kesti melkein puoli tuntia, kun hoidokkini kinasi reppunsa kantamisesta. (Itse en jaksanut viivyttelystä suivaantua, vaan odottelin paikoillani, kunnes hän sai aina minut kiinni.) Puolivälissä matkaa pääsimme sopimukseen, jonka toisen puoliskon toivon lapsen osaavan pitää. Sen näkee sitten joskus...

Päiväni kuitenkin onneksi parani, kun sain keskittyä ruoanlaittoon ja kun leikimme hetken salapoliiseja majassa. Meinasi jäädä leikki vähän kesken, sillä pian pitikin jo hakea tarhalainen kotiin. Sen jälkeen laitoin ruoan valmiiksi poikien leikkiessä keskenään yllättävän nätisti; jouduin vain pari kertaa puuttumaan siihen. Nyt kello lähentelee yhdeksää ja tulin juuri alas päästämään perheen äidin lenkille. Siinäpä se meni ajatus yhdeksän maissa nukkumaan menemisestäkin... No, mutta on kiva auttaa ja tehdä toisten elämää helpommaksi.

Vuoroin leikkien kummankin kanssa

Eiliseltä jäi mainitsematta iltapäiväkerhon uusi tuttavuus. Kun mentiin hakemaan vanhempaa veljeksistä sieltä, niin eräs minulle ennalta tuntematon poika kysyi jotakin hollanniksi. Kun hänelle selvisi, etten ymmärrä sitä, niin vaihtoi sujuvasti englantiin ja kysyi, pääseekö reppuselkään. Eipä siinä kummempaa kuin poika selkään siksi aikaa kun kysyy kerhotädiltä kuulumiset! :D Ja illalla sain vielä yllättävän soiton sunnuntaina tutuksi tulleelta au pairilta. Hänen kaverinsa oli perunut tapaamisen, joten lähdin seuraksi keskustaan etsimään syötävää ja katselemaan Amsterdamin iltaelämää. Ilmankos on tuntunut ennen niin hiljaiselta ilta-aikaan; kaikki ovat keskustan kaduilla!

Aamupäivästä menin nuoremman pojan kanssa leikkipuistoon, missä hän sai olla hiekkalaatikon yksinvaltiaana reilu puoli tuntia. Minä sain kunnian puhaltaa kakkuun asetetut kynttilät. :) Ja tulipa siellä frisbiitäkin heiteltyä. Kotiin palattua tein hieman kotiaskareita ennenkuin päädyin jälleen kerran leikkimään autoilla, Puuha-Pete -hahmoilla, eläimillä yms. Sitten hakemaan lyhyen koulupäivän jäljiltä seuraksi myös toinen lapsista.

Välipalaksi tekemäni lämpimät pizza-voileivät maittoivat hyvin ja maidonkin juomisesta tuli hauskaa, kun he sanoivat juovansa kahvia ja hakivat lusikatkin mukeihin. :) Nuoremman mentyä päiväunille pyysi toinen minua leikkimään kauppaa. Eipä se kauan ostosleikkiä ollut, kun mukaan tuli meitä ampuvat rosvot ja leikki kehittyi ihan toiseksi. Kolmen jälkeen minut tultiin vapauttamaan ja lähdin "torikadulle" hieman ostamaan ruokaa ja katselemaan kauppoja. Ja olipa siellä näköjään luntakin.. :D

Pyykkiä ja omaa aikaa

Aamulla oli aikainen herätys, kun piti olla alhaalla jo kello 7 isän lähtiessä työmatkalle ja äidin ollessa omalla työmatkallaan. Onnistuin ilman ongelmia saamaan kummankin pojan liikeelle valmiina ja ajoissa koulua ja tarhaa varten. Sen jälkeen olikin tiedossa omaa aikaa, joten laitettuani pyykkikoneen pyörimään (pääsin pesemään peitonkin, kun nuoremmalle oli sattunut vahinko) lähdin lenkille. Suihkun jälkeen menin alas tekemään ruokaa ja päästämään siivoojat sisälle. Ruoan kanssa halusin katsoa jotakin kevyttä, ja sitähän täällä riittää, kun menee lasten dvd:iden hyllylle! Kaiketi innostuin perjantaisesta elokuvasta jonkin verran, koska päädyin valitsemaan taas Madagaskaria. :D

Ruoan jälkeen otin päiväunet, pesin lisää pyykkiä ja lähdin käymään kaupassa. Pian olikin jo aika hakea pojat kotiin. Katselin hymyillen, kuinka nuorempi pojista taiteli steppilaudallaan (eli potkulaudalla, jossa on kaksi eturengasta) mm. kyykyssä. Ja jälleen kerran viime viikon tapaan pojilla meinasi tulla yhden talon kohdalla kinaa, kummalta puolelta mennään. Onneksi he innostuivat ajatuksesta, että mennään vuoroviikoin kummaltakin puolelta. :)

Äiti tuli kotiin pian meidän jälkeemme, ja yllättäen kotiin päästyä hyvällä tuulella haetut pojat pistivät pystyyn kunnon huutokonsertin. Mikään ei tuntunut kelpaavan. En voi kuin nostaa hattua näille vanhemmille, jotka pitkien työpäiviensä jälkeen saavat vastaansa väsystä ja huomionhakuisuudesta kitisevät lapset.

Hyvä päivä, parempi mieli

Tänään oli melkoisen hyvä päivä! Aamuinen kiukuttelukin siitä, ettei tahdo mennä kouluun, hoitui vanhempien taholta. Itse jäin yhdeksän maissa kahdestaan nuoremman pojan kanssa. Hän olikin oikein reippaalla päällä, kun totesin voivani leikkiä, kunhan on saatu astiat laitettua ja hän on tehnyt aamutoimet loppuun. Päivävaatteet ja harjatut hampaat ilmestyivät pikapikaa, ja sain apulaisen sekä tiskikoneen tyhjennykseen ja täyttöön että pöydän pyyhkimiseen. :) Sitten olikin tiedossa kaksi tuntia leikkimistä. Suuri osa ajasta tuli käytettyä ikkunalaudan autoleikkiin, joka on yksi poikien suosikeista. (Itse meinasin välillä jo kyllästyä kokonaan...)

Päiväunille laittokin hoitui näpsäkästi, kun kysyin, lupaako poika mennä kiltisti unille, jos leikimme hetken hänen toivomaansa "kissaleikkiä". Hän itse käpertyi ykskaks kesken leikin sänkyynsä kissana. :) Hiljainen tunti meni nopeasti, ja sen jälkeen lähdimme kaupan ja postin kautta puistoon, jossa harjoittelimme pesäpalloa ja tennistä sekä leikimme poliiseja. Lisäksi hoidokkini jaksoi hetken pyöräillä. On muuten paljon kätevämpi tapa opetella pyöräilyä täällä näkyvillä polkimettomilla pyörillä kuin kolmipyörillä; tasapaino kehittyy! Puistosta sitten jatkoimme tunnin kuluttua matkaa koululle hakemaan vanhempaa veljeksistä. Tämän jälkeen ei minun tarvinnutkaan kuin lähinnä antaa pojille välipalaa, ja minut tuli vapauttamaan päivän urakasta eräs hollantilainen tyttö, jota perhe käyttää myös melko usein.

Lähdin itsekseni selvittämään reittiä, jota eilen pyöräilimme yhdessä toisen au pairin kanssa. Nyt löydän tarvittaessa suurelle kahvila-aukiolle ja aasialaisten ravintoloiden kadulle. Päädyin pyörälenkin loppupuolella Dam-aukiolle, jonka laidalla komeilee kuninkaan palatsi. Siellä minut pysäytti parikin feissaria, joista toinen luovutti heti, kun sanoin, etten puhu hollantia, mutta toinen yritti englanniksi saada minusta tukijaa eläinaktivisteille. Eipä saanut.

Grachtenfestival

Vaikka pojat aiheuttavatkin välillä hieman päänvaivaa, niin pidetään täällä minusta huolta. Eilen illalla perheen äiti näytti pakastimesta Ben&Jerry'sin Chocolate Fudge Brownies -jäätelöpakkauksen, jonka olin kertonut olevan lempimakuni. :)

Tänään oli Grachtenfestivalin viimeinen päivä, ja koska kuulin koko tapahtumasta vasta eilen, niin päätin tänään hyödyntää tilaisuuden mennä katsomaan jotakin erilaista. Muu perhe lähti isää kannustamaan uintikisoihin, ja lapset askartelivat äidin kanssa kannustuskyltitkin. :)

Itse lähdin pyörällä katsomaan tarinankertoja-tätiä puistoon, jossa en ole ennen käynyt. Harmikseni satua lohikäärmeestä kerrottiin hollanniksi (olipa yllättävää!), mutta eläytyminen, innostus ja laulutaito saivat minutkin jäämään esityksen loppuun saakka paikan päälle. Myös yleisön lapsiin otettiin ihanasti kontaktia ja kokonaisuus muodostui vuorovaikutuksen tuloksena mahtavaksi show'ksi, vaikka sitä piti yksi ainoa henkilö, joka kaiken lisäksi oli paikoillaan suuren osan esityksestä.

Esityksen tutut ja mahtipontiset musiikit sekä kertojanaisen taitava esiintyminen saivat minutkin hyvälle mielelle. Kotimatkalle osunut sadekuuro sai valitettavasti tunteen haihtumaan. Kävin juomassa kotona lämpimän kaakaomukillisen ja lähdin uudestaan liikkeelle. Tällä kertaa oli tiedossa musiikkiesitys, jossa viulisti ja sellisti olivat valloittaneet yhden veneen katon, ja yleisö parveili kummankin puolen kanaalia. Esityksen jälkeen törmäsin lelukauppaan, jonka oven pielessä oli alla olevan videon ihastuttava laite. ^_^

Illalla vielä tapasin lähellä asuvien toisten suomalais-hollantilaisten poikien uuden au pairin. Harhailimme yhdessä pyörillä Amsterdamin keskustassa ja löysimme mm. kiinalaisiin / aasialaisiin paikkoihin keskittyneen kadun. Lopuksi löydettyämme itsemme tutusta ympäristöstä poikkesimme Pancake Corneriin. Oli nannaa!

Kaupunkiin tutustumassa

Tänään päätin lähteä "lauantai-markkinoille", joista olin kuullut. Sattumalta perheen isoäiti oli lähdössä sinne samaan aikaan, joten jätinkin vielä pyörän telineeseen ja kävelimme sinne yhdessä. Perillä totesin aukion olevan kuin pienen kyläyhteisön markkinapaikka: reilu kymmenkunta erilaista kojua ympyrän muodossa on kätevä paikka tulla ostamaan lauantaisin läheltä esimerkiksi lihaa tai kuivahedelmiä.

Torilta tulimme erinäisten kauppojen kanssa takaisin ostettuamme mm. ruokaa ja vaippoja. Mielestäni on mukavaa, kun monet kaupat ovat täällä erikoistuneet myymään vain jotakin tiettyä; on oma tunnelmansa mennä ostamaan esimerkiksi leipää leipomosta tai vaippoja ja shampoota omasta kaupastaan. :) Nopean kotona käynnin jälkeen lähdin liikkeelle pyörälläni, ja aikaa kuluikin yllättävästi käydessäni parissa kaupassa, isoäidin suosittelemassa jäätelökojussa kokeilemassa lemon pie -makua ja etsiessäni kielikeskuksen paikkaa, jossa kävin kesäkuussa tutustumisviikollani Language Cafessa. Taisin kyllä hieman ajaa ohi viimeksi mainitusta, koska pyöräilin aina satamaan asti. Siellä näin myös kerrostalo-alueita, jotka eivät olleet mielestäni erityisen kutsuvia. Pidän paljon enemmän hollantilaisista taloista, kun ne vieri viereenkin rakennettuina ovat kauniita ja hauskasti hieman erivärisiä. :) Viereinen talo kerrostalo-alueen alkupäässä oli kyllä kieltämättä myös hauskannäköinen.

Illalla kotiin päästyä pöydällä odotti paketti minulle. Ihana siskoni lähetti uikkarini, jotka jäivät pitemmän tarinan seurauksena Suomeen. Nyt voin mennä tarvittaessa myös uimaan! (Jätin tahaltaan käyttämättä mahdollisuuden ostaan uudet, koska olen todennut hyvien uikkareiden etsinnän olevan turhan vaikeaa.) Iltaruualla söin pitkästä pitkästä aikaa kaalikääryleitä. Eivät vieläkään innosta niin paljoa, että ainakaan itse viitsisin niitä tehdä... Mutta piirtäminen, japanilainen musiikki ja edellisen au pairin jättämät lakritsat ovat kyllä innostavia! :P Ja orastava nuha taas ei.

Leikkiä ja leffaa

Iltapäivällä haettuani vanhemman pojan koulusta sai nuorempi herättyään myöhäisiltä päiväunilta pienen kiukunpuuskan. Hieman jännitti lähteä yksin poikien kanssa tilanteen vähän rauhoituttua puistoon kuluttamaan energiaa kauniiseen hellesäähän. Aluksi sain pelata toisen kanssa pesäpalloa samaan aikaan kun toisen kanssa tennistä. Toimi jopa ilman kummempaa sählinkiä! Sitten innostuttiin ihan toisesta leikistä. Olimme vuoron perään Peter Paneja ja Kapteeni Koukkuja. Kapteeni Koukku halusi aina olla myös Peter Pan, ja muiden Petereiden "kuoltua" (eli kaadutua maahan), Koukusta tuli uusi Pan. Ainakin saivat pojat juosta. :D

Illalla ruuan jälkeen jäin lasten viereen katselemaan Madagaskar 3 -leffan. Olinkin halunnut sen nähdä! :) Oikein hyvä elokuva, aikuisiakin nauratti useampaan kertaan. Mutta kaikkein hauskinta oli, kun lopputekstien musiikki sai temmattua kummankin pojan sohvalta lattialle tanssimaan. En näköjään ollutkaan aivan puhki saanut heitä puistossa kulutettua. :D

Hieman rauhallisempi päivä

Tänään ei tapahtunut paljon mitään ihmempää ihmeteltävää. Mitä nyt tuli suutarilla käytyä kolmesti, kun ensin kävin hakemassa korjauksessa ollutta laukun hihnaa, sitten piti viedä se takaisin, koska ei sopinutkaan enää laukkuun, ja sitten vielä piti käydä se uudestaan hakemassa. Piirustuslehtiökin (ja oli muuten yllättävän vaikea löytää ihan puhdasta valkoista A4-kokoista vihkoa ilman ruutuja tai viivoja) tuli tänään avattua ensimmäistä kertaa hetkeksi, kun oli päivällä vapaata poikien ollessa koulussa ja tarhassa. Toisen pojan hain itse koulusta, ja autoimme molemmat isoäitiä leipomisessa ja lihapullien teossa. Isä haki kotiin tultuaan toisen pojan ja sitten herkkupäivällisen pariin. Nyt on vielä loppuilta aikaa tehdä omia juttuja ja mennä vaikkapa ihmettelemään kaupungin koristuksia. (Viereinen koristus huomattiin tässä viikolla isoäidin kanssa yhdessä lähipihassa. Aika jännä..)

Sopeutumisen merkkejä

Nuorempi pojista oli tänään kotona ja toisella oli lyhyt koulupäivä. Iltapäivä meni kuitenkin pitkälti siihen, kun lähdimme nelistään (isoäitikin mukana) ratikalla käymään ostoskeskuksessa. Ostoskeskuksen keskusaukiolla oli kolikoilla toimivia lastenlaitteita ja pojat saivat mennä niihin istuskelemaan hetkeksi ilman niiden käynnistämistä. Oli hauska, kun nuorempi valitsi sen auton, jossa sai istua Hello Kittyn viereen. :) Minkä ihmeen takia en ehdottanut sitä itse, vaan ehdotin jotakin hirviöautoa? Sukupuolittunut maailmankuva on turhankin jakautunut ja ihmisten mieliin iskostunut välillä... Sen huomasin myös illalla nuoremman leikkiessä vauvanukella, sillä kun sen toisesta kädestä painoi, se sanoi: "Rakastan sinua äiti." Äiti? Mutta nukella leikki poika. No, periaatteessa poikakin voi leikkiä äitiä. ;)

Päivä meni ihan mukavasti, vaikka olikin viikosta se päivä, jolloin olen kaikkein eniten kummankin pojan kanssa. Hieman meni hankalaksi leikkiä ruokaa odotellessa heidän kanssansa, koska kumpikin halusi huomiota koko ajan, mistä kertoi melkoinen äänentaso. Oli kuitenkin ihanaa, kun ruoan jälkeen televisiota katsellessa kumpikin pojista nojasi minuun. Jotenkin hyvin palkitsevaa. :)

Täytyy vielä mainita sen verran, että haittaa yllättävän vähän se, ettei osaa paikallista kieltä. Monissa paikoin puhutaan hyvää englantia (mitä nyt eilen päiväkodissa yksi hoitaja pyysi toisen apuun kielimuurin takia), ja hollantiakin pystyy ymmärtämään hieman englannin, saksan, ruotsin ja ranskan kautta. Esimerkiksi tänään pystyin ostoskeskuksessa lukemaan hississä olleen lapun: "Odota, kunnes ovet avautuvat kokonaan." Ja muutenkin tuntuu sopeutuvan vähitellen tänne, kun eilen pystyin jo neuvomaan joitakin ulkomaalaisia oikeaan paikkaan. :)

Uusi mahtava ostoskatu

Aamulla vietiin pojat kouluun ja tarhaan. Lähdin aamupäivästä jälleen hieman pyöräilemään ja tutustumaan ympäristöön. Huomasin ihan lähellä olevan japanilaisen ruoan kaupan, minkä seurauksena lounaani oli seuraavan näköinen. (Luettavan sain perheen äidiltä lainaan; toivottavasti saan hyviä vinkkejä poikia ja tulevaa ammattiani varten.)

Iltapäivällä nukahdettuani hetkeksi lähdimme isoäidin kanssa ratikalla katsastamaan "torikadun", josta löytyi sitten vaikka mitä! Siellä myytiin vaatteita, ruokia (tuoreita marjoja, hedelmiä, vihanneksia, kalaa, lihaa...), kenkiä, koruja, kankaita, tyynyjä, laukkuja jne. Pitää mennä perehtymään sinne joskus yksin vapaapäivänäni. Eikä tuotteita ole pilattu hinnalla, moni ruoka-aines oli halvempaa kuin lähikaupassa. Siitä tulee varmasti yksi lempiostospaikoistani.

Illalla viiden jälkeen hain pojat, toisen tarhasta ja toisen iltapäiväkerhosta. Kotimatkalla meinasi syntyä ongelma, kun pojat tahtoivat mennä eri reittejä, mutta onnekseni toinen suostui toisen ehdotukseen... Ruoaksi nautimme taas isoäidin kokkailuja, minkä jälkeen päädyin pelaamaan vanhemman pojan kanssa Wii Playn tankkipeliä. Ennen ylöslähtöäni jäin vielä kuuntelemaan, kuinka isoäiti kertoi omasta päästään tarinaa Jörö-Jukasta. On tainnut ennenkin kehittää kertomuksia!

Leikkiä kerrakseen

Aamulla jäätiin kolmistaan nuoremman pojan ja perheen isoäidin kanssa. Päädyin sitten jossakin vaiheessa leikkimään autoilla ja "poliiseilla" muuten yksin leikkineen lapsen seuraksi. Yli tunti me jatkettiin samaa leikkiä, kunnes välipala sen keskeytti. Koska syömisen jälkeen oli päiväunien vuoro, niin otettiin pikkumies rattaisiin mukaan, ja minä sain kokeneemmalta opastusta lähiymäristön kaupoista. Kirjakaupassa tuli vastaan viereinen hassu ilmestys, jota aluksi luulin lelukissaksi. :D Kotiin palattiin kaikki kaupat kiertäneenä painavien ostosten kanssa, jotka sain kantaa itse sisälle kahden muun mennessä koululle vastaan toista lapsista.

Iltapäivä menikin sitten puistossa poikien kanssa isoäidin tehdessä ruokaa kotona. Ensin pojat leikkivät pyörillä, mutta pian olin jälleen itse mukana leikissä. Kestosuosikki: poliisia ja rosvoa. :) Iltaruoka sisälsi melkosenlailla taas uutta omaan ruokatottumukseeni, mutta yllättäen hyvinkin kasvispainotteinen ruoka oli todella maukasta! Ja tulin omasta halustani (mikä lie vaivasi?) valinneeksi salaattilautaselta pienen tomaatinpalan kokeilumielessä. Eipä tarvitse taas vähään aikaan maistaa....

Rauhallinen viikon päätös

Tälle päivälle ei ollut kummempia suunnitelmia, joten lähdin kokeilemaan bakfietsia, joka on siis lasten kuljettamiseen käytettävä pyörä. Eipä se loppujen lopuksi niin kummallinen ollut, vaikka hieman se totuttelua vaatii normaaliin pyörään verrattuna. Välipalan jälkeen vaihdoin omaan pyörääni ja lähdin polkemaan ennestään itselleni tuntemattomia katuja. Ostin tänään hyvän kartan Amsterdamista, johon aion jatkossa merkitä hyviä paikkoja, joissa voisi käydä toistekin. Enkä muutenkaan vielä uskalla kovin kauas lähteä ilman karttaa laukussa.

Iltaruualla pääsin taas totuttelemaan uusiin makuihin, kun ruoka sisälsi parsaa, kuivalihaa ja voisoosipottuja (jotka muuten olivat hyviä!). Eipä sen kummempaa tältä päivältä. Nyt on ensimmäinen viikko takanapäin, ja edessä laskelmieni mukaan reilu 17 viikkoa edessä ennen ensimmäistä Suomeen paluuta. Ensi viikko saattaa jopa mennä helpommin kuin tämä, koska arkiset askareet muuttuvat tutummiksi, vanhempi poika menee kouluun ja perheen isoäiti on kylässä. Intoa puhkuen siis tulevaa kohti!

Ritaripäivä

Oli ihanaa nukkua aamulla niin pitkään kuin nukutti! Aamupäivästä menin puistoon nauttimaan auringosta ja lukemaan kaapista löytynyttä hollannin oppikirjaa, ennen kuin hieman ennen kahta oli tiedossa perheen kanssa reissu ritaritapahtumaan. Pakko sanoa, että lapset eivät olleet ainoita, jotka innostuivat siitä. :) Teltat ja kaiken henkilökunnan vaatteet olivat ihanasti teemaan sopivia, ja ohjelma ja myyntikojut olivat täynnä kaikkea erittäinkin mukavaa! Alla joitakin asioita, joihin törmäsin reilun parin tunnin aikana. Tuon valkoisen mekon olisin voinut haluta, mutten viitsinyt laittaa niin paljoa rahaa menemään. Ja jonglöörin ilmeet ja eleet muistuttivat välillä hätkähdyttävän paljon Mr. Beania. :D Ja syöminenkin onnistuu ilmeisesti kaiken ohessa...

Illallisella pääsin maistelemaan lammasta, sieniä (en enää muista, mitä lajia), villipersikoita, valkoviiniä ja Ben&Jerry'sin cookie dough -jäätelöä. Yllättävänkin hyviä viiniä lukuunottamatta!

Uusi lempileikki keksitty

Oleskeltiin tänään kolmistaan poikien kanssa sisällä aamupäivästä, kun oltiin saatu suuri määrä ruokaa kotiinkuljetuksena lähikaupasta. Odottelin yleensä aamupäivän aikana tulevia siivoojia, jotka laittoivat viestillä tulevansakin vasta kahdelta. Siinä sitten tuli odottelun lomassa kehiteltyä leikki, josta pojat innostuivat niin paljon, että sitä leikittiin melkein tunti putkeen välipalaan asti. Peitin pojat peitolla ja, kun nostin sen ylös, he ääntelivät jonkin eläimen tavalla. Jos vastaani tuli leijona tai muu "pelottava" eläin, heitin heti peiton takaisin päälle. Lemppariksi muodostui kiltin kissanpennun leikkiminen, jolloin syötin kalaa ja rapsuttelin heitä.

Päiväunille meno toimi tänään hienosti, kun "kissaleikkiä" oli jatkettu vielä hetki välipalan jälkeenkin. Myös vanhempi pojista halusi nukkua, joten sain hetken hiljaisuuden. Kun vanhempi heräsi, lajittelimme yhdessä poikien kesälomamatkassa olleita vaatteita, mikä pienen neuvomisen jälkeen luonnistui apulaiseltani hyvin. :) Iltapäivällä sain neljän tunnin vapaan aikaisemminkin viikolla käyneen hollantilaistytön tullessa tuuraamaan. Tänään käytin vapaani tehokkaasti hyväksi ottaen päiväunet ja käyden lenkillä. Illalla palasinkin alas vain noin puoleksi tunniksi, ennenkuin varsinainen työaikani päättyi isän tullessa kotiin kesken kissaleikin. Jäin silti kolmeksi vartiksi vielä pyörimään alakertaan vaatteita lajittelemaan ja kirjahyllyä järjestelemään. Sitten ruuan kanssa ylös ja katsomaan yksi hyllystäni löytyneistä elokuvista.

Viereisen ihanan kukan oli ilmeisesti jompi kumpi pojista minulle pari päivää sitten valinnut. Onnistuin tänään kaatamaan vedet siitä vaatelaatikkooni, kun se oli lipaston päällä, enkä tajunnut, että lipasto kippaa kaikkien laatikoiden ollessa auki samaan aikaan...

Kellon ympäri töissä

Heräsin puoli 6, joskin torkuin alhaalla vielä reilun tunnin aamutoimieni jälkeen. Aamupalan jälkeen koin onnistumisen elämyksen, kun meidän tarhalainen sai äidilleen kiukkukohtauksen, eikä suostunut tulemaan huoneestaan pois. Sain ovenraossa juttelun lomassa puettua pojan ja kutittelu viimeistään vei loputkin känkkäränkän jämät mennessään, joten tarhaan lähdettiin hyvillä mielin.

Vanhempi pojista oli kanssani koko päivän ja meillä oli leipomokäynnin jälkeen mielenkiintoiset keskustelut koskien mm. sisään satamista, avaruudessa leijumista ja ristikaulakoruani. Sateen tauottua kahden maissa hän onneksi sai seuraa puistossa kahdesta muusta suomalais-hollantilaisesta pojasta, ja itse pääsin juttelemaan asioista heidän entisen au pairinsa kanssa. Yllätyttiin ihan, kun poika-kolmikko ei saanut ulkona eikä myöhemmin meillä sisälläkään yhtäkään kinaa aikaiseksi. Mutta kivempi niin! Kavereiden lähdettyä syötiin välipala ja lajiteltiin yhdessä pyykkejä, minkä jälkeen haettiin tarhalainen kotio. Päivän erikoisuutena pääsin ensimmäistä kertaa pesemään kakkapyllyn. Sitten enää päivällinen (ja ilmeisesti se kanakastikkeeni ei niin pahaa ollutkaan, koska valintatilanteessa se päihitti äidin lihapullat kummankin osalla :D) ja pian sainkin lähteä ylös omaan huoneeseeni kellon lähestyessä kahdeksaa.

Lopuksi täytyy vielä mainita tänäänkin huomattu kaikkien neljän pojan yksi lempipuuhista: pulujen hätyyttelyä harrastetaan sekä pyörillä että jalkaisin jahdaten. :D

Pyöräilyn makuun

Työpäivä lähti käyntiin poikien kylvyllä. Ajattelin aluksi, että sehän rentoa, kun täytyy käydä vain välillä katsomassa, etteivät ole hukkuneet, mutta sehän vasta olikin aktiivista läsnäoloa! Koko ajan sai olla sanomassa, etteivät roiski toisiaan silmiin tai lattialle, satuta toisiaan, vie toistensa leluja tai huuda liikaa äidin soittaessa työpuheluita kotona.

Onneksi sain vastapainoksi vapautuksen töistä tänään jo puolen päivän jälkeen äidin ja poikien lähtiessä kavereita tapaamaan. Itse yritin nukkua päiväunet, mutta reilussa tunnissakaan en nukahtanut kunnolla, suurelta osin varmastikin kurnivan vatsan takia. Ruuan jälkeen olikin sitte aika hypätä pyörän kyytiin ja lähteä valloittamaan Amsterdamia laajemmalti! Siinä se sitte melkein loppupäivä menikin, kun tutustuin paremmin Vondelparkiin ja kaupungin katuihin. Löysin ainakin japanilaisen antiikin kaupan (missä melkein kaikki valitettavasti hirveän kallista) ja kauneusstudion. Ja tulin todenneeksi, että juustokakku juustokakkuna ja jäätelö jäätelönä, ei yhdistettynä. Mutta tykkään täällä kasvillisuudesta, kun puut ovat hieman erilaisia kuin Suomessa. Alla yksi kivoimmista puista, johon tekee kovasti mieli kiivetä. :)

Hieman on vielä totuttelemista näihin pyöräteihin ja siihen, että ihan vierestä saatta huristaa skootteri ohitse. (On muuten outoa katsella, kuinka skootteri käyttää suojatietä autotien ylitykseen.)

Kotiuduin lopulta seitsemän aikoihin ja tarkoitus oli mennä vielä poikia vahtimaan, jotta äiti pääsee käymään salilla. Vanhemmalla pojista oli kuitenkin kiukkukohtaus, minkä takia salille meno siirtyi huomen aamulle, joten tiedossa on aikanen herätys.

Ulos ja sisään kokemuksia kartuttaen

Toinen mielenkiintoinen ja menevä työpäivä pulkassa ilman kummempia kommelluksia. Aamulla käytiin perheen äidin kanssa viemässä nuorempi veljeksistä tarhaan, ja paikan päällä syntyi huuto (jonka syyksi myöhemmin osoittautui onneksi vain väärä ryhmä). Äiti saattoi meidät takaisin kotiin päästäen siivoojan sisään ja lähti töihin. Päätettiin sitten vanhemman pojan kanssa antaa siivoojalle rauha ja mentiin melko lähellä sijaitsevaan isoon puistoon. Sieltä löytyi ensimmäinen kunnon leikkipuisto, johon olen täällä törmännyt. Liukumäki, kunnon keinut, kiikkulaudat, karusellit ja rengasliuku (!) päihittivät mennen tullen läheiset puistot, joista löytyy vain hiekkalaatikko ja pari penkkiä. Pari kertaa koin oudon tilanteen, kun hollantilainen lapsi alkoi puhua minulle. Enhän minä hollantia ymmärrä, eivätkä varmasti lapsetkaan puhu englantia... 1,5 tunnin jälkeen etsittiin perheen äidin suosittelema ruokapaikka, jossa lapset saavat itse koristella ruokansa. Alla tuloksia meidän taiteiluista. Nälkä vain meinasi kasvaa liian suureksi, kun jouduttiin odottamaan pizzoja uunista 45min...

Ainekset odottamassa sommittelua.

Valmiit pizzat odottamassa syömistä. (Saa arvata, kumpi on kumman tekemä.)

Puistosta tultiin päivän kolmannen sadekuuron läpi kotiin poikkeamaan ennenkuin lähdettiin ruokaostoksille. Kauppareissu (niinkuin melkein kaikki muukin) yhden pojan kanssa oli selvästi helpompaa kuin kahden. Sitten pääsin testaamaan ensimmäistä kertaa ruuan valmistusta kaasuhellalla ja kyllähän se kanakastike sieltä valmistui! Sitten hakemaan päiväkotilaista kotiin ja syömään. Toinen pojista tykkäsi ruuastani, toinen ei. Mutta itsetehdyt mehujäät maistuivat kummallekin. :D

Ruuan jälkeen lähistöllä asuva hollantilainen opiskelija päästi minut vapaalle ja lähdin pyrähtämään ulkona. Siellä kävellessäni hymyilin itsekseni ohi ajavalle keski-ikäiselle puku päällä kulkevalle skootteri-miehelle. Suomessa kun sellaisia käyttävät lähinnä juuri mopokortin saaneet nuoret. Takaisin palatessani silmiini osuivat vielä katujen varsilla lojuvat roskasäkit ja muistin, että meidänkin roskat pitäisi kuskata ulos, jotta roska-auto voi ottaa ne huomenaamulla mukaansa. Siispä vielä kerran avaimella ulos ja sisään, ennenkuin pääsin rauhoittumaan omaan huoneeseeni. Huomenna on tiedossa hieman vapaampi päivä.

Ensimmäinen työpäivä

Eka työpäivä selvitty hengissä! Itse asiassa meni suhteellisen mukavasti. Minut jätettiin lasten kanssa yksin vasta puistoon päästyä, ja siellä viihdyttiinkin pari tuntia pyörien, saippuakuplien, muurahaisten, jalkapallon ja suihkulähteen parissa. Täytyy myöntää, että alkoi itsekin hieman lapsettaa. :)

Päivän suurimmat ongelmat syntyivät päiväunille menemisestä (täyttä huutoa 10 min putkeen) sekä kauppareissusta, kun lastenkärryjä oli vain yhdet ja halukkaita työntäjiä kaksi. Ja hetken aikaa sain kyllä etsiäkin kaikkia tarvikkeita oudosta kaupasta, erityisesti kun tuoteselosteet olivat monin paikoin vain hollanniksi. Muutoin voin sanoa vain lähinnä nauttineeni olostani, mitä nyt moniin arkisiin asioihin on vielä totuttelemista. Tuli koettua autoleikkejä, vessattamista (ollen hieman yllättynyt, kuinka nuorempi veljeksistä oli reipastunut siinä melkoisesti niiden kuuden viikon aikana, jotka olin poissa) ja kaikenlaista muuta pientä.

Saatuani vapautuksen tältä päivältä kävin vielä yksikseni kaupassa hankkimassa erinäisiä tarvikkeita itselleni. Sillä reissulla tunsin oloni hyvinkin mukavaksi, kun ei tarvinnut stressata kenenkään rynnimisestä pyörien/autojen/ratikoiden alle tai ihmisten päälle, ja kun sai kulkea täysin omaa vauhtiaan ja ihmetellä katuja ja kaupan hyllyjä. Toivottavasti tämä hyvä fiilis jatkuu nukkumaan menemiseen saakka, sillä eilen illalla sänkyyn päästessä tajusin hetkellisesti, että olen jäämässä tänne oikeasti VUODEKSI (mitä nyt pari kertaa käyn Suomessa), ja se yhdistettynä monen yön univelkaan ei tuntunut yhtään mukavalta...

Lähtölaukaus

Ensimmäinen ilta uudessa kodissa. No, eipä tätä vielä oikein kodiksi miellä, vaikka tavarani ovat jo vallanneet uuden huoneeni. Tuntuu, että olisi vain jälleen lomalla täällä, mutta silti hetkittäin on haikea olo, kun tietää viipyvänsä viikon sijaan useita kuukausia. Onneksi huone on hyvä ja kiva ja tarvittaessa voin livahtaa ikkunan kautta katolle ihailemaan alla olevaa maisemaa. :)

Matka Amsterdamiin sujui hyvin au pair -perheen mukana kulkien. Pojat ottivat heti Suomessa uuden hoitajansa hyvin vastaan, eivätkä viime kerran tapaan taaskaan vierastaneet ollenkaan. Perille päästessä aloin jo innolla odottaa, että pääsen taas tutkimaan kaupunkia vapaa-ajallani. Ja että pääsen näyttämään sitä aikanaan vierailleni, joita toivottavasti saan edes jossain vaiheessa vuotta kylään. :D Hieman kyllä mietityttää, mitä huominen tuo tullessaan, kun arki alkaa heti kummankin pojan viettäessä koko päivän kotona... Noh, kokemusta saa vain kokemalla asioita. Ja kokemusta kerrytän varmasti myös ruokien osalta, koska jo tänään iltaruoka sisälsi montaa sellaista ainesta, joita en itse käytä koskaan.