Sopeutumisen merkkejä

Nuorempi pojista oli tänään kotona ja toisella oli lyhyt koulupäivä. Iltapäivä meni kuitenkin pitkälti siihen, kun lähdimme nelistään (isoäitikin mukana) ratikalla käymään ostoskeskuksessa. Ostoskeskuksen keskusaukiolla oli kolikoilla toimivia lastenlaitteita ja pojat saivat mennä niihin istuskelemaan hetkeksi ilman niiden käynnistämistä. Oli hauska, kun nuorempi valitsi sen auton, jossa sai istua Hello Kittyn viereen. :) Minkä ihmeen takia en ehdottanut sitä itse, vaan ehdotin jotakin hirviöautoa? Sukupuolittunut maailmankuva on turhankin jakautunut ja ihmisten mieliin iskostunut välillä... Sen huomasin myös illalla nuoremman leikkiessä vauvanukella, sillä kun sen toisesta kädestä painoi, se sanoi: "Rakastan sinua äiti." Äiti? Mutta nukella leikki poika. No, periaatteessa poikakin voi leikkiä äitiä. ;)

Päivä meni ihan mukavasti, vaikka olikin viikosta se päivä, jolloin olen kaikkein eniten kummankin pojan kanssa. Hieman meni hankalaksi leikkiä ruokaa odotellessa heidän kanssansa, koska kumpikin halusi huomiota koko ajan, mistä kertoi melkoinen äänentaso. Oli kuitenkin ihanaa, kun ruoan jälkeen televisiota katsellessa kumpikin pojista nojasi minuun. Jotenkin hyvin palkitsevaa. :)

Täytyy vielä mainita sen verran, että haittaa yllättävän vähän se, ettei osaa paikallista kieltä. Monissa paikoin puhutaan hyvää englantia (mitä nyt eilen päiväkodissa yksi hoitaja pyysi toisen apuun kielimuurin takia), ja hollantiakin pystyy ymmärtämään hieman englannin, saksan, ruotsin ja ranskan kautta. Esimerkiksi tänään pystyin ostoskeskuksessa lukemaan hississä olleen lapun: "Odota, kunnes ovet avautuvat kokonaan." Ja muutenkin tuntuu sopeutuvan vähitellen tänne, kun eilen pystyin jo neuvomaan joitakin ulkomaalaisia oikeaan paikkaan. :)