Tänään iltapäivällä lähdin hieman epämukavammin mielin kohti koulua hakemaan toista pojista vapaa-aikani jälkeen. Aamulla olin joutunut heräämään tuntia aiemmin kuin olin alun perin ajatellut, mutta se osoittautuikin vielä turhaksi, enkä edes saanut enää unta. Väsy vaivasi hieman pitkin päivää, kun ei päivälläkään saanut unenpäästä kiinni. Lyhyt kotimatkakin koululta pojan kanssa osoittautui normaalia vaikeammaksi ja kesti melkein puoli tuntia, kun hoidokkini kinasi reppunsa kantamisesta. (Itse en jaksanut viivyttelystä suivaantua, vaan odottelin paikoillani, kunnes hän sai aina minut kiinni.) Puolivälissä matkaa pääsimme sopimukseen, jonka toisen puoliskon toivon lapsen osaavan pitää. Sen näkee sitten joskus...
Päiväni kuitenkin onneksi parani, kun sain keskittyä ruoanlaittoon ja kun leikimme hetken salapoliiseja majassa. Meinasi jäädä leikki vähän kesken, sillä pian pitikin jo hakea tarhalainen kotiin. Sen jälkeen laitoin ruoan valmiiksi poikien leikkiessä keskenään yllättävän nätisti; jouduin vain pari kertaa puuttumaan siihen. Nyt kello lähentelee yhdeksää ja tulin juuri alas päästämään perheen äidin lenkille. Siinäpä se meni ajatus yhdeksän maissa nukkumaan menemisestäkin... No, mutta on kiva auttaa ja tehdä toisten elämää helpommaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti