Tänään päätin lähteä "lauantai-markkinoille", joista olin kuullut. Sattumalta perheen isoäiti oli lähdössä sinne samaan aikaan, joten jätinkin vielä pyörän telineeseen ja kävelimme sinne yhdessä. Perillä totesin aukion olevan kuin pienen kyläyhteisön markkinapaikka: reilu kymmenkunta erilaista kojua ympyrän muodossa on kätevä paikka tulla ostamaan lauantaisin läheltä esimerkiksi lihaa tai kuivahedelmiä.
Torilta tulimme erinäisten kauppojen kanssa takaisin ostettuamme mm. ruokaa ja vaippoja. Mielestäni on mukavaa, kun monet kaupat ovat täällä erikoistuneet myymään vain jotakin tiettyä; on oma tunnelmansa mennä ostamaan esimerkiksi leipää leipomosta tai vaippoja ja shampoota omasta kaupastaan. :) Nopean kotona käynnin jälkeen lähdin liikkeelle pyörälläni, ja aikaa kuluikin yllättävästi käydessäni parissa kaupassa, isoäidin suosittelemassa jäätelökojussa kokeilemassa lemon pie -makua ja etsiessäni kielikeskuksen paikkaa, jossa kävin kesäkuussa tutustumisviikollani Language Cafessa. Taisin kyllä hieman ajaa ohi viimeksi mainitusta, koska pyöräilin aina satamaan asti. Siellä näin myös kerrostalo-alueita, jotka eivät olleet mielestäni erityisen kutsuvia. Pidän paljon enemmän hollantilaisista taloista, kun ne vieri viereenkin rakennettuina ovat kauniita ja hauskasti hieman erivärisiä. :) Viereinen talo kerrostalo-alueen alkupäässä oli kyllä kieltämättä myös hauskannäköinen.
Illalla kotiin päästyä pöydällä odotti paketti minulle. Ihana siskoni lähetti uikkarini, jotka jäivät pitemmän tarinan seurauksena Suomeen. Nyt voin mennä tarvittaessa myös uimaan! (Jätin tahaltaan käyttämättä mahdollisuuden ostaan uudet, koska olen todennut hyvien uikkareiden etsinnän olevan turhan vaikeaa.) Iltaruualla söin pitkästä pitkästä aikaa kaalikääryleitä. Eivät vieläkään innosta niin paljoa, että ainakaan itse viitsisin niitä tehdä... Mutta piirtäminen, japanilainen musiikki ja edellisen au pairin jättämät lakritsat ovat kyllä innostavia! :P Ja orastava nuha taas ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti