Illalla kotimatkaamme piristi taivaalla loistava puolikuu. Tarhalainen kyseli monta kertaa, minne kuu on matkalla. Tajusin tämän kysymyksen ehkä vasta toisen pojan liityttyä seuraamme. Kuu kun vaikutti liikkuvan aina silloin, kun itse liikkui. Useamman kerran jouduin kertomaan, että kuu ei liiku ainoastaan silloin, kun vanhempi hoidokkini liikkuu, vaan se on katsojan liikkeestä kiinni. Ikävämpi puoli kotimatkalla oli se, että koin silloin päivän (onneksi) ainoan huutokohtauksen. Jälleen kerran se tuttu risteys, jossa olemme päättäneet kulkea vuoroviikoin ison talon kummaltakin puolelta. Ei tunnu tämä järjestely kelpaavan pikkuveljelle kuin joka toinen viikko, kun menemme hänen lempparipuoleltaan... Sain työntää pyörän päällä istuvan ja isäänsä huutavan lapsen kotiin.
Kotona kuitenkin kaikki meni hyvin. Teimme yhdessä pizzaa, jota perheen äiti oli minulle ehdottanut pari päivää sitten. Ajattelin sen olevan rattoisa ajanviettotapa, kun kerran jouduin olemaan lasten kanssa koko illan. Kivasti meni leipominen (vaikka siinä saakin olla koko ajan läsnä valvomassa ja neuvomassa) ja lapset jaksoivat odottaakin paistamisen ajan. Ehkä lastenlaulut Youtubesta auttoivat, sillä pojat tykkäsivät pitkin iltaa katsella myös laulujen videoita kaiken muun lomassa. Mutta hämmästyin oikeastaan, kun vanhempi hoidokkini totesi "Ihme ja kumma" -laulun alkaessa soida, ettei tunne sitä. Täytynee ottaa tavaksi tämä lastenlaulujen soittaminen. ;)
Nukutuskin meni suhteellisen sutjakasti, kun luin iltasadun, minkä jälkeen peittelin vanhemman vanhempiensa sänkyyn ja jäin nuoremman pedin vierelle ja aloin hyräillä "Lapin äidin kehtolaulua". Pian näyttivät pojan silmät olevan raskaat ja uskalsin lähteä pois huoneesta. Sitten vain odottelua, kunnes perheen äiti palaa kotiin ja pääsen itse yläkertaan nukkumaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti