Keskiviikkoinen työpäiväni oli totuttua keskiviikkoa pidempi, mutta ei haitannut minua; olihan se syksyn viimeinen kunnon työpäivä! Touhusin aamupäivän nuoremman kanssa, kunnes kävimme hakemassa vanhemman koulusta puolen päivän jälkeen. Kiirehdimme välipalan jälkeen hockey-paikalle poikien ajaessa pyörillään ja minun juostessani heidän mukanansa. Perille päästyä vastassamme oli lukittu ovi, eikä kukaan vastannut ovikellon soittoomme. Turha oli ollut kiireemme. Mutta eipä se mitään, sillä jäimme viereiseen leikkipuistoon touhuamaan ja pääsin testaamaan ensimmäistä kertaa sen kiipeilytelineitä. Niissä oli kiva juoksennella ja kiipeillä itsekin hippaa leikkiessämme ja yritin kannustaa poikiakin esimerkiksi hyppäämään alas matalimmilta korkeuksilta. Vanhempi innostuikin kokeilemaan alastuloa muutamista kohdin, mutta pikkuveli arasteli vielä telineellä hieman.
Siellä puistossa ollessamme innostui 3-vuotiaskin ensimmäistä kertaa ottamaan minun kamerallani kuvia. Hämmästyin, kuinka hän otti sen oikeaan otteeseen ja kuvatkin olivat todella hyviä. Saatan antaa kamerani lainaan toistekin. Jossakin vaiheessa pojat halusivat siirtyä puiston toiseen päähän, jossa on vihreitä mäennyppylöitä, jotta saattoivat pyöräillä niitä pitkin. Yllätyksekseni he ottivat kontaktia muihin puistossa olleisiin lapsiin, sillä yleensä he tulevat (tai ainakin nuorempi heistä) ujosti minun luokseni, eivätkä puhu toisille lapsille. Nyt he pyöräilivät toisten kanssa ja juttelivat ja osasivat jopa ratkaista törmäys-tilanteet keskenään. Katselin tätä kaikkea todella iloisin mielin. :)
 |
| Tämä on nuoremman hoidokkini ottama kuva. |
Pari hauskaa kommenttiakin kuulin puistossa koululaisen suusta. Kun juuri kävelemään oppineelta näyttävä tyttö lähti puiston aidan aukosta ulos itsekseen, totesi hoidokkini aluksi, ettei sinne saa mennä. Kun tytön äiti lähti tämän perään, sanoi poika: "Nyt sen pomo tulee hakeen sen." Pääsinpä nauramaan! :D Toisen laukauksen kuulin, kun kysyin parin tunnin puistossa olemisen jälkeen, josko lähdettäisiin jo kotiin kun isikin tulee pian kotiin ja ihmettelee sitten, missä me olemme. Vastaus: "Eiku, sit sinä puhut isille ja isi tulee tänne." Tähän oli varmaan taustalla se, kun olin pari kertaa pyytänyt lastenvahtia liittymään seuraamme koulun pihalle. Ovat pojat nin kekseliäitä! :D Kotona tein ruoan ja aloitin laittautumisen siinä samalla. Vuoden viimeisen tanssituntini jälkeen jatkoin siis vuoden viimeiseen Salsa Partyyn. Tanssimista kerrakseen viimeiseen Amsterdamin iltaan tälle vuodelle! :)
Torstaina vein tarhalaisen hoitopaikkaansa, minkä jälkeen pääsin viimeinkin pakkaamaan laukkuja. Jäi ehkä pikkuisen viime tinkaan tavaroiden kasaaminen, mutta hyvin ehdin vielä käymään räätälillä ja suutarilllakin, ennenkuin sain kyydin lentokentälle puolelta päivin. Tuntui oudolta lähteä Suomeen. Koko syksyn urakka oli takana. Matkalla aloin jo melkein odottaa Amsterdamiin palaamista tammikuussa, mutta olin silti riemuissani päästessäni käymään kotona. Helsinki-Vantaan lentokentällä halatessani ensimmäistä tuttuani tuntui kuin en olisi koskaan sieltä lähtenytkään. Tuntui omituisen normaalilta nähdä kaikkia ihmisiä ja paikkoja, vaikka siitä oli yli neljä kuukautta. Ilmassa oli ilokseni myös lunta/räntää, eikä pieni kastuminen haitannut siinä vaiheessa, kun näki valkoista ilmassa.
 |
| Koululaisen teos oli pöydällä toivottamassa meille hyvät joulut. :) |
Ensimmäinen yö Suomessa tuli vietettyä Helsingissä ja perjantaina pääsin lauleskelemaan joululauluja tuttujen seurakuntalaisten kanssa. Sitä olin kaivannut! Glögin nauttiminen toi myös omalta osaltaan kaipaamaani joulutunnelmaa. Lauleloiden jälkeen sitten juna-asemalle ja nokka kohti kotiseutua! Reilun parin viikon päästä taas alla oleviin maisemiin. Kiitos kaikille tästä syksystä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti