Eilen aamulla nuorempi hoidokkini leikki yllättävän pitkään kyselemättä jatkuvasti, tulenko minä leikkimään. Sain lukea hyvän tovin Anne Frankin päiväkirjaa, ennenkuin oli pakko mennä laittamaan tiskit ja pyykit, minkä jälkeen oli yhteisen leikin aika, jota kesti parisen tuntia. Sitten kaupungille asioita hoitamaan ja pikaisen kotona käynnin jälkeen koululle isoveljeä hakemaan. Jäimme taas koulun pihaan, missä tuli vastaan useampiakin lapsia ilman ulkotakkia. He olivat leikkimässä vain ohuella pitkähihaisella. Päivä kyllä oli kieltämättä lämmin ja itsekin tarkenin ilman päähinettä ja hanskoja. Tunnin kuluttua saapui luoksemme minut vapauttava lastenhoitaja, joka antoi minulle mahdollisuuden lähteä zumbaan. Koska saan käydä kerran viikossa salillani, enkä tällä viikolla sattuneesta syystä pääse lauantain tunnille, niin hyödynsin ystäväni pitämän toisen zumba-tunnin.
Tänään ei muuta erityistä normaaliin tiistaihin verrattavaa tapahtunut kuin, että leivoin keksejä huomiselle koulun jouluruokailulle lapsia varten, sain lounasseuraa ja että en joutunut itse hakemaan poikia kotiin. Perheen isä teki töitä kotoa käsin, joten saatoin jäädä laittamaan päivällistä hänen kiertäessään tarhalla ja iltapäiväkerholla.
Olen kuunnellut nyt muutamana päivänä joululauluja, koska tuntuu, etten ole oikein muutoin vielä päässyt joulutunnelmaan. Ja pettymyksekseni olen kuullut, ettei Suomessakaan ole lunta, jota olen kovasti toivonut näkeväni, kun ylihuomenna sinne laskeudun. Jotakin piristävää ja jouluista löysin kylläkin pari päivää sitten laatikostani edellisten au pairien jäljiltä, kun käteeni sattui tähdistä koostuva valojohto. Pitäisi tässä kai jo alkaa katselemaan, mitä pakkaa mukaan Suomeen joululomalle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti