Sunnuntai meni omalla vauhdillaan ilman kummempia. Ensimmäinen (joskin hieman vajaa) viikko loman jälkeen oli ohitse ja edelleen oli hieman tympeää ajatella, että on taas palannut tänne. Vaikka täällä on omat kivat puolensa, niin niihin on vaikeaa keskittyä, kun iskee kaipuu Suomeen kaikkien ihmisten ja asioiden luokse. Onneksi on kuitenkin nykyaika, jolloin voi viestitellä netin kautta, ja sainhan minä eilen puhelinsoitonkin äidiltä. :)
Tämänpäiväinen työpäivä meni ihan kivasti. Aamulla kotiin jäänyt poika leikki hyvän tovin itsekseen edes pyytämättä minua mukaan, joten saatoin keskittyä Anne Frankiin ja isoäidin kanssa keskustelemiseen. Lopulta päädyin pojan touhuihin vasta yhteisen kauppareissun ja lounaan jälkeen vasta yhden jälkeen, ja silloinkin teimme jotakin normaalista poikkeavaa: rakensimme majan. Itse rakastin pienenä majojen tekoa, mutta eipä tullut koko syksyn aikana sitä tehtyä näiden poikien kanssa. Saatuani seinät tilkittyä liityin hoidokkini seuraan sisälle ja luimme (katselimme) Richard Scaryn kirjaa taskulampun valossa. Ennen koululle lähtöä ehdimme vielä kymmenisen minuttia kuluttaa ikkunalaudan pikku-ukkojen parissa.
Isoäiti sai hetken rauhaa, kun jäin veljesten kanssa koulun pihalle reiluksi puoleksi tunniksi, eikä se meno kovin villiä ollut kotiin tultuakaan, kun pojat saivat tekstarien vaihdon jälkeen isältään luvan pelata ipadeilla. Puolen tunnin kuluttua laitettiin nuoremman kiukuttelun säestämänä laitteet pois ja minä päätin hieman kertailla japanin kanji-merkkejä ulkomuistista. Vanhempi poika innostui istumaan syliini ja kopioimaan koukeroita omalle paperilleen, kuten hän teki myös piirustusteni kanssa. Tykkään paljon hänen lohikäärmeestään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti