Pitkiä palkitsevia päiviä

Eipä ole taas ollut aikaa kirjoitella, kun pari viime iltaa on mennyt tanssin parissa, eikä päivisinkään ole paljoa omaa aikaa ollut. Tiistaina nyt oli omaa aikaa, sillä vaikka tarhalainen oli edelleen kotona tautinsa takia, niin isoäiti katsoi hänen peräänsä lähes koko päivän. Kävin vain illalla noukkimassa iltapäiväkerhosta toisen pojan kotiin iltaruoalle ja sitten lähdinkin jo salsa-tunnille. Parin tunnin pyörähtelyn jälkeen jatkoin vielä erään kurssilaisen kanssa eteenpäin tarkoituksena mennä Leidsepleinin Salsa Partyyn, mutta se olikin peruttu. Onneksemme tunnin kuluttua alueella aukaisi ovensa myös paikka, joka kuulemma on joka päivä auki soittaen salsa-musiikkia.

Pitkälle venynyt ilta väsytti seuraavana aamuna, mutta parin teekupillisen jälkeen touhusin niin paljon, ettei siinä ehtinyt tuntea enää väsymystä. Koululainen oli yöllä yskinyt ja valvonut paljon, joten hänkin oleskeli koko päivän kotosalla kanssamme. Ensin piirtelimme poikien kanssa pidemmän aikaa (joskin pikkuveli siirtyi omiin leikkeihinsä kyllästyttyään melko nopeasti). Päätin piirtää piraatin ja 5-vuotias hoidokkini innostui matkimaan minua siinä todella hyvin ja hän jatkoi samaa piraattilaivankin osalla. Sitten osat vaihtuivat ja minä sain olla se, joka tekee perässä toista matkien. Ja minä sitten en ollut se, joka keksi nimetä kaikki ruumiin osat, vaan toteutin ainoastaan pojan pyyntöjä. Oli meillä hauskaa! :D Oikean puoleisessa kuvassa on poikien omasta päästä taiteilemat piirrokset.

Mukavaa vaihtelua ennen normaaleja leikkejä oli myös pelailutuokiomme. Ensin pelasimme Kimblen kaltaista peliä, jonka aikana huomasin isoveljen kilpailuvietin. Pelattuamme kaksi erää kahdestaan ja hänen voitettuaan ne kummatkin oli hänen vaikea hillitä itseään hävitessään sekä minulle että veljelleen kolmannen erän. Ehkä oli hyvä, että hän sattui voittamaan jälleen neljännen kierroksen. Lautapelin jälkeen vuorossa oli palapelejä sekä minulle uusia toisiinsa kiinnitettäviä palasia, joista innostuin itsekin.

Onnistuin välttämään pikku-ukkoleikit, sillä jäädessäni välipalan jälkeen siivoamaan poikien peli-/askartelukaappia pojat painelivat keskenään huoneeseensa, eivätkä kysyneet minua kertaakaan mukaan. Ja kiltisti he leikkivätkin, kunnes väsymys sai pikkuveljessä aikaan kunnon huuto-tuokion. En tiedä, kuinka kauan sitä kesti, mutta ainakin 20 minuuttia hän huusi yksin huoneessaan (isoveljen lähdettyä pois), eikä halunnut isoäitiäkään lohduttamaan. Lopulta kuitenkin isoäiti sai hänet sieltä olohuoneen sohvalle nukkumaan ja minä olin sillä välin ottanut toisen hoidokkini vesivärien pariin. Tulipa viimein testattua joitakin yliopiston kuviksen tunneilla harjoiteltuja kikkoja. Ja lopputuloksissa pidin enemmän pojan tekeleistä kuin omistani, joten otin vain paremmista kuvia. ;)

Ennen iltaruokaa sain sanoa heipat Suomeen palaavalle isoäidille, mutta iloksemme perheen isä palasin samaan aikaan kotiin, joten saatoin lähteä ruoan jälkeen jälleen tanssimaan. Uusi harjoittelukaveri ja uudet sarjat. Paljon on vielä opittavaa.

Tänä aamuna arvasin mitä tuleman pitää, kun sain tietää, että pikkuveli menee tarhaan ja isoveli jää vielä kotiin toipilaana. Olipa taas haastetta saada lapsi lähtemään ovesta ulos tai edes laittamaan ulkovaatteita päälle! Yhdessä isän kanssa puimme hänet pitäen poikaa vuorotellen sylissämme. Itkuiselle lapselle oli turha yrittää ehdottaa pyörän tai stepin mukaanottamista, joten päätin yksinkertaisesti kantaa hänet perille saakka, vaikka sateenvarjoa ei voinut oikein pidelläkään samaan aikaan.

Koululaisen kanssa päivä sujui todella hyvin. Kun katsastin ipadilla päivän sääennusteen Forecan nettisivuilta, niin poika innostui. Hän kyseli, mitä kaikki viivat ja palkit tarkoittavat ja sitten tarkistimme myös mm. Suomen ja Amerikan säätilat. Lapsi halusi myös testata kirjoittaa Googlen hakukenttään "Peter Pan" ja annoin hänen selata kuvat aiheesta. Kun yhdessä kuvassa Wendy antoi pusun Panin poskelle, totesi lapsi: "Tässä näyttää, et ne suukottelee." Jotenkin erikoinen ilmaus 5-vuotiaalta. :D Ehdimme leikkiä ritarilinnalla ja pikku-ukoilla hetken ennen lounasta ja kauppareissua, minkä jälkeen palasimme leikin pariin. Minä sain leikkiä sekä kilteillä ritareille, tuhmilla ritareilla että piraateillta, koska hän halusi olla vain papukaija, joka käyttää tykkejä. Vaikka leikki alkoi pian toistaa itseään ja käydä lopulta hieman pitkästyttäväksikin, niin oli se paljon mukavampaa (jo vaihtelunkin takia) kuin mihin olen tottunut nuoremman veljen kanssa käyttämään aikaa. Leikin juoni ja sen valmistelu (kuten että kaikilla piti olla miekka kädessä ennenkuin voimme aloittaa itse leikkimisen) olivat selvästi harkitumpaa. Välipalan jälkeen sainkin jo aloittaa makaronilaatikon teon ja siinähän se aika meni, kunnes isä saapui tarhalaisen kanssa päivälliselle, minkä jälkeen pääsin vapaalle. Tänään en lähde tanssimaan, vaikka kaikki perheen miehet sitä minulta kysyivätkin.