Talven kylmimpiä päiviä

Eilen aamulla mietin taas itsekseni, että "ajattele, lapsi, nyt niitä etuuksia, jota sinulla on". Koululaisen ja vanhempien lähdettyä katseli tarhalainen vielä hetken televisiota. Anniina Balleriinan alkaessa hän sanoi haluavansa katsella jonkin toisen ohjelman, jonka isoveli oli kuulemma yksin (pikkuisen ollessa ilmeisesti vielä nukkumassa) katsonut samana aamuna. Aluksi vain kerroin, että nyt tulee mitä tulee, eikä sille voi mitään. Kun huuto ja itku vain jatkui, tsekkasin, josko pystyisin kelaamaan taaksepäin. Pystyihän sillä, mutta vain pienen tuokion verran. Valitus jatkui koko Balleriina-ohjelman läpi, mutta Smurffien vallatessa ruudun poika onneksi rauhottui. Illalla hain tarhasta niin hyvällä päällä olevan pojan, joka hymyili koko kotimatkan. Vastapainoksi sitten isoveli oli vihaisella päällä ja halusi törkkiä jokaista kohdalleen osuvaa. Tajusin kysyä, oliko joku "ollut hänelle tuhma". Selvisi, että pientä kärhämää oli syntynyt iltapäiväkerhossa yhden hyvän ystävän kanssa. Toivoin vain, ettei hänen mielialansa vaikuttaisi pikkuveljeen, mitä ei onneksi käynytkään. Kotona odottikin jo iltaruokaa valmistava isä, ja minä pääsin ajoissa salsatunnille. Olen kyllä kiitollinen perheen vanhemmille, jotka yrittävät aina mahdollistaa tanssiin pääsemiseni tavalla tai toisella. :)

Tänään pääsin jälleen kerran kiirehtimään hockeyhyn. Sinne ei vain näköjään ole mahdollista ehtiä ajoissa ilman kiirettä. Sinänsä vessaan meno on hyvä syy venyttää kotoa lähtöä, mutta miksi kumpikin pojista päätti mennä sinne juuri silloin, kun olisi jo pitänyt lähteä ovesta ulos? Unohdin ottaa leluja nuoremmalle mukaan, mutta kamerani oli tarpeeksi viihdykettä. ;) Kylmästä säästä (+3) ja tuulesta huolimatta pojat halusivat jäädä viereiseen puistoon hetkeksi, mistä suuntasimme kauppaan. Kokemuksieni perusteella olisin halunnut välttää kauppareissun kummankin pojan kanssa, mutta pakko se oli, kun maito oli loppu. Onneksi se olikin ainoa asia ostoslistalla, joten koria tai kärryjä ei tarvittu. Helpotus, kun pääsimme hyvillä mielin kaikki ovesta takaisin ulos!

Pukiessani tarhaikäistä kiinnitin huomiota hänen paitansa lappuun: "girls". Ai niin kuin että punainen = tytöille, vai mitenkä?

Kotona pojat olivat innostuneita poliisi-leikistä erityisesti, kun olivat aiemmin päivällä huomanneet käsiraudat eteisen hyllyllä. Ensin minun piti kuitenkin tehdä kotitöitä, mutta niiden aikana iski pikkuveljeen kiukkukohtaus, eikä hän halunnut antaa leikkimitaleita veljelleen. Minähän hain sellaisen 3-vuotiaan vastusteluista huolimatta. Käsiraudat tuottivat toisen kinaamisen kohteen. (Pitänee hankkia toisetkin..) Lopulta hiljensin talon ottamalla nuoremman syliini ja muistuttamalla, että otin joskus kuvan meistä kahdesta roolivaatteissa. Sitten istuimmekin kaikki kolme lattialla selaamassa kamerani kuvia läpi hyvän tovin, ennenkuin minun täytyi laittaa ruoka tulemaan. Loppujen lopuksi 5-vuotiaalla oli varmaan minua suurempi rooli ruoanlaitossa; hän innostui täysillä, ja ruoan jälkeen jopa tiskasi ja alkoi pyyhkimään kaikkea mahdollista koko talossa. :D Viimeinen innostus pojilla oli tänään kolikoiden parissa. Isoveli kokosi eteisen rahalippaan kolikoita pinoihin erotellen erisuuruiset eurot sekä muunmaalaiset rahat. Pikkuveljen kanssa kokosimme vain torneja, ennen kuin isä tuli puoli kahdeksan maissa.

Vaikka päivän mittaan taas mietin, kuinka jaksan tämän päivän ja tämän kevään, niin jäi siitä loppuviimeksi melko positiivinen olo. Aika kultaa muistot, ja hyvin nopeasti. :D Ja olivathan pojat aika herttaisia suuren osan päivästä!