Aamu lähti liikkeelle syksyn tapaan herätyksellä seitsemän tienoilla ja kahdeksan maissa alas poikia pukemaan. Koululaisen laitto sujui hyvin ja tarhalaisenkin kanssa näytti lähtevän ilman ongelmia arki käyntiin. Huuto kuitenkin pääsi, kun television laittoi kiinni ennenkuin sieltä tuli "Mickey Mouse", joka aina katsottiin syksyllä ennen tarhaan lähtöä. Tänään sitä ei kuitenkaan tullut, ainakaa samaan aikaa kuin viime vuoden puolella, joten sain taiteilla lähtöhaluttoman pojan valmiiksi ulkovaatteisiin. Onneksi siivooja tuli helpottamaan urakkaani hieman, sillä hoidokkini ujostelee häntä edelleen. Matkalla tarhalle mieli oli jälleen iloinen meillä kummallakin.
Vapaa-ajallani lähdin shoppailemaan, koska onnistuin päivää ennen joululomaani hajoittamaan talvikenkäni täällä. Onneksi tajusin ratikassa istuessani, ettei minun tarvitsekaan mennä keskustaan saakka, koska torikadulta löytyy halpojen hedelmien lisäksi myös halpoja kenkiä. Pian sattuikin silmiini kivan ja lämpimän näköiset yksilöt ja sisältä kaupasta löytyi kaikkea muutakin mukavaa. Kassahenkilö vain onnistui hämmentämään minua. Laskin ostoksieni summaksi 56 euroa, mutta myyjä sanoi 65. Vastasin siihen kysyvään sävyyn: "56 euroa?" Myyjä laski tuotteiden hintoja vähitellen yhteen: "... 40.. 50.. 65." Sitten tajusin, että hollantilaiset sanovat saksalaisten tapaan ykköset ennen kymmeniä ja päätin vain hiljaa odottaa ja tarkistaa loppusumman ruudulta ennen maksamista. Ihan oikein se oli 56, joten menivät vain kielten tavat luetella nuemeroita sekaisin. Syksyllä ei tullutkaan shoppailtua kovin montaa kertaa, mistä syystä tuntui hieman erikoiselta nyt poiketa useampaankin kauppaan sisälle ihan vain ajankuluksi ja avoimena halvoille löydöille.
Poikia hakiessani kotimatka meni ihan hyvin (koska menimme pikkuveljen toivomaa puolta sen erään tietyn talon kohdalla?), mutta kotona ilmeni pientä jumpittelua. Ruokapöydästä pitää mainita eräs hetki: Vanhempi hoidokeistani lauleskeli jotakin hollanninkielistä laulua, mihin pikkuveli kommentoi: "Se on isin kielellä, ei Annen ja mummin kielellä." Kysyin sitten pojilta, osaavatko he joitakin suomenkielisiä lauluja. Pienen pohdinnan jälkeen isoveli heitti: "I like to move it, move it.." :D Kyllä sieltä lopulta tuli pätkä suomalaista joululauluakin, mutta pikkuisen tuntuu olevan hukassa nuo suomalaiset laulut. Siinäpä minulle lisää tavoitetta tälle puolelle vuodelle!
Saatuamme kauppalähetyksen kotiinkuljetuksena ja autettuani pahimman ryysiksen selvittämisessä lähdin tutulle tanssikoululle testaamaan salsan seuraavan tason ilmaistunnin. Siellä oli minulle vain yksi tuttu kasvo edellisiltä kursseilta, mutta oli mahtavaa päästä tanssimaan joka tapauksessa. Se (ja shoppailu) auttoi pääsemään ainakin lopuksi iltaa koti-ikävästä, joka minua on vaivannut aina tänne palaamisesta saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti