Piraatteja

Eilen aamulla tarhalainen oli todella hyvällä päällä ja hänen pukemisensa ja tarhaan viemisensä oli suorastaan kivaa. Sain arvuutella, pitäisikö hänet päiväkodin sijasta viedä eläintarhaan tai sikafarmille, sillä äänet eivät muistuttaneet pientä poikaa ollenkaan. Meillä oli kummallakin hauskaa! :D Vapaani meni kierrokseen Albert Cuypstraatilla, jonne lähdin taas kenkäostoksille. Miten ihmeessä kaikki kengät hajoavat samaan aikaan?!

Illalla käytyäni tarhalla päätin jättää tarhalaisen kotiin, ennenkuin kävin hakemassa isoveljen iltapäiväkerhosta, koska pojan yskä oli käynyt aiempaa pahemmaksi. Illalla palattuani tanssitunnilta kuulinkin, että naapurin mummo (joka on entinen lastenlääkäri) oli käynyt ja kuumettakin oli reilunpuoleisesti. Tanssitunti oli uuden kurssin ja jälleen seuraavan tason ensimmäinen tunti, jota veti minulle uusi opettajapari. Myös kurssilaisissa yli puolet olivat uusia naamoja, mutta mukavaa ja hyvin tanssivaa porukkaa oli. Toivottavasti pääsen seuraavinakin viikkoina. Tiistai-illat kun tuppaavat olemaan sellaisia, että olen töissä, mutta tällä viikolla perheen isoäiti mahdollisti lähtemiseni.

Tänä aamuna nuorempi veljeksistä vain harhaili ympäriinsä hiljaisena, eikä innostunut syömään. Minä lähdin pian aamupalani jälkeen kauppaan Dam-aukion Albert Heijniin, jonne minut lähetettiin ostamaan siellä myytäviä jalkapalloja. Päästyäni ratikalla perille jäin ihmettelemään monien muiden ihmisten tavoin kuninkaanpalatsin edustalle sen pihaan ajavia mustia autoja, jotka olivat varustetut eri maiden lipuilla. Mikähän tapahtuma siellä oli..?

Iltapäivän hockey-reissu sujui normaalia sutjakammin, kun mukana oli vain yksi poika. Riehakas ja kilpailuhenkinen luonne tuntuu haittaavan jonkin verran harrastuksessa käyntiä, tai ainakin opettajaa ja muita hockeylaisia. Tämä tapaus ei sinänsä häirinnyt muita, mutta sai minun ajatukseni juoksemaan: Yhdessä vaiheessa tuntia opettaja antoi kaikille lapsille ilmapallot, joita piti pomputella mailallaan samalla seisoen koko ajan renkaan sisällä paikoillaan. Hoidokilleni moinen näytti olevan mahdotonta ja hän pamautti palloa aina täysillä, minkä seurauksena pallo lensi niin kauas, että hänen täytyi kulkea sen perässä paukautellen sitä yhä uudestaan. Aloin miettiä, mitä opettajan pitäisi siinä tilanteessa oikeasti tehdä. Tottakai merkittävä ympäriinsä harhaileminen ja lujaa mailalla huitominen saattaa muut lapset hieman vaaraan, mutta jos lapsi on hyvin vilkas, niin eikö hänen ole parempi antaa liikkua enemmän ja pitää hauskaa?

Tyylinäyte ohjeita noudattavalta.

Puistoon jäänti hockeyn jälkeen jäi sateen takia haaveeksi, joten palasimme sieltä suoraan kotiin ja piankos oli lapsi kyselemässä, tulisinko leikkimään. Päätin tällä kertaa olla nopea ja ehdotin heti piraatti-roolileikkiä välttääkseni ainaisen pikkuautoilla ja -ukoilla leikkimisen. Kokosimme olohuoneeseen majan ja hetikohta oli minun päässäni huivi ja hänen päässään kapteenin lakki, ja eikun seilailemaan uudella laivallamme! Tai oikeastaan nukkumaan, koska hoidokkini oli raahannu sinne pari tyynyä. Nuoremman tultua kotiin lääkäristä jouduin luovuttamaan hänelle oman miekkani, minkä jälkeen kyselin kapteeniltani, mistä saisin uuden miekan. (Puisia lelumiekkoja on siis yllättäen se tasan kaksi, eli kummallekin pojalle.) Käynti lelulaatikoilla ratkaisi ongelman: sain Playmobil-piraatilta minimiekan lainaksi. :D Enimmän aikaa vain oleskelimme laivassa tai kuljeskelimme ympäriinsä ilman kummempaa merirosvoilua, mutta yhden kerran tuli esille piraattien todellinen idea. Kun halusimme ruokaa, niin minun piti käydä ensin jättämässä leluruokalaatikko keittiöön isoäidin luokse, mistä merirosvo-kapteeni sen kävi varastamassa. Leikki oli oikeasti mukavaa ajanvietettä, varmasti otamme uusiksi joskus!