Lauantaina ei tapahtunut mitään erikoista normaalista poikkeavaa, mutta sunnuntaina päätin suunnata Facebookista bongaamaani tapahtumaan. Amsterdamin au pairien ryhmässä oli julkaistu tiedote eilen pidettävästä suuresta kirpputorista Pohjois-Amsterdamissa. Ajattelin, että voisin kerrankin kokeilla lähteä muiden au pairien mukana jonnekin, sillä en ole aikaisemmin jaksanut. Olin hyvissä ajoin Centraal Stationilla sovitulla paikalla, minne lähdin itsekseni tietämättä ollenkaan, miltä muut au pairit näyttävät ja kysymättä kenenkään yhteystietoja varmuuden varalle. Ajattelin, että kyllä minä nyt bongaan sieltä 40 hengen tyttölauman kuitenkin. No, enpä sitten bongannut. Olin joka tapauksessa päättänyt mennä kirppikselle, joten kävin tarkistamassa paikan ja bussiyhteydet sinne ja painelin omia aikojani tapahtumaan. Päästyäni paikan päälle hämmästyin aluksi 4,50 euron sisäänpääsymaksua ja sitten hämmästelin sitä pöytien määrää. Ulkona oli jo joitakin myyntipisteitä, mutta niiden lisäksi kaksi suurta hallia oli täynnä vaatteita, leluja, koruja, levyjä, kenkiä, astioita ja kaikennäköistä muuta tavaraa. Kierreltyäni 1,5 tuntia alkoi osa myyjistä jo kerätä kasaan kamppeitaan kellon lähestyessä viittä. Ehkä oli loppujen lopuksi hyvä, etten mennyt sinne aikaisemmin, koska nytkin sieltä tarttui mukaan pari paitaa sekä mm. musiikkia. :)
Tänä aamuna sain nukkua pidempään perheen äidin pitäessä vapaapäivää. Liityin kuitenkin hänen sekä poikien (koulusta oli vapaata) seuraan laskettelureissulle. Ajoimme autolla reilun puoli tuntia Zoetermeeriin SnowWolrdiin ja matka sujui melkoisen mukavasti, jossei ota huomioon pikkuveljen oksentamista juuri ennen perille pääsemistä. Mutta... Pääsin ensimmäistä kertaa tänä talvena näkemään kunnolla lunta!! Ja pääsin laskettelemaan suksilla pitkästä aikaa; viime kerrasta on jo ainakin kolme vuotta. Sisähallissa oli vierekkäin kaksi kunnon mäkeä ja yksi pieni lastenmäki. Perheen äiti otti nuoremman pojan ja minä katsoin vanhemman perään. Hän osasi lasketella todella hyvin! Hän osaa kääntyä, jarruttaa, väistää muita ja uskaltaa vieläpä hyvin tulla alas (myös pienestä hyppyristä). Hissien kanssa tuli enemmän ongelmia, kun poika onnistui kaatumaan ensin sompahississä ja sitten myös köysihississä. Liukuhihnahissi oli kaikista helpoin, mutta sillä ei päässyt ylös asti. Niinpä lopun aikaa poika tuli minun jalkojeni välissä ylös, mikä todella alkoi tuntua minulla käsissä. Viimeisellä kerralla köysihississä mennessämme en jaksanut pitää tiukasti kiinni loppuun saakka, vaan köysi alkoi luistaa hanskoistani niin, että lopulta emme edenneet enää, vaan täytyi päästää irti.Pääsin testaamaan myös 3-vuotiaan kanssa menoa sekä ylös että alas. Ja onnistuihan se. Reilun tunnin jälkeen etsimme rakennuksesta kolmannen ison rinteen ja se olikin iso. Aivan normaalin laskettelurinteen veroinen! Nuorempaa lasta emme sinne päästäneet ja vanhempikin laski osittain jäisen rinteen vain kerran. Muiden lähtiessä jo kenkiä vaihtamaan laskin minä sen vielä muutamaan otteeseen itsekseni. Oli hämmentävää katsella ikkunasta maisemaa, jossa näkyi puoliksi vihreitä peltoja, samalla kun nautti lumisista rinteistä. :D Kotimatka oli hiljainen kaikkien ollessa uupuneita ja kummatkin veljeksistä nukahtivatkin. Minä pääsin kauppareissun jälkeen vapaalle. Hyvä päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti