Puiston riemuja

Tänä aamuna pojilla tuntui olevan hirveästi energiaa. Siispä lähdin heidän kanssaan (koulusta oli siis vielä tänäänkin vapaata) läheiseen leikkipuistoon sitä kuluttamaan. Pojat pyöräilivät, leikkivät hiekkalaatikolla, keinuivat, käyttivät hienoja radiopuhelimiaan, heittelivät frisbeetä, potkivat jalkapalloja ja tasapainoilivat keikkuvilla puomeilla minun touhutessani osan ajasta heidän kanssansa.

Oltuamme jo melko pitkään ulkona vaihdoimme vielä leikkipuistoa jakavan aidan toiselle puolelle, missä on suihkulähde. Palasi elävästi mieleen ensimmäinen työpäiväni, kun pojat innostuivat taas kerran jalkapallojen ja suihkulähteen yhdessä mahdollistavasta leikistä. :) Ovat he neuvokkaita, kun käyttävät välillä keppejä saadakseen pallon nopeammin takaisin.

Kotiin tullessa 2,5 tunnin puistossa olemisen jälkeen (ja kotiin lähdimme, koska toinen molskahti puoliksi suihkulähteeseen) nautin nuoremman kokeilunhalusta, kun hän kiipesi ulkoportaat ylös takaperin. Lounaan ja kotitöiden jälkeen leikimme kissa-/ leijonaleikkiä, ja on se minusta mukava päästä heidän kanssaan roolileikkejä leikkimään. Huomaa kyllä nuoremman vielä hieman puutteelliset leikkitaidot siinä, sillä pian keskittyminen saattaa suuntautua johonkin muuhun kuin leikissä meneillään olevaan hetkeen. (Esimerkiksi hänen kerran ollessaan meitä kahta muuta lähestyvä leijona, huomasi hän edessään lattialla lojuvan dublo-palikan, joka hetkessä oli puhelin hänen korvallaan: "Haloo! Joo, soitan myöhemmin..") Hän myös osoittautuu useinkin yllättävän aggressiiviseksi rooleissa ollessaan. Niinkuin kyllä veljensäkin monesti, mutta tänään sain nauttia läheisyyttä kaipaavasta 5-vuotiaasta hänen ollessaan lähes koko ajan vauvakissa tai -leijona, joka käpertyy minun syliini.

Vaikka hollantilainen lastenvahti saapui tänään puoli viiden jälkeen, venyi iltani alhaalla seitsemään asti tehdessäni ruokaa ja siivotessani jäljet syömisen jälkeen. Tunsin itseni ruoantekoa aloittaessani melkein ammattikokiksi, kun katsoin välineitäni ja tein ensimmäistä kertaa leivitettyä kalaa. Ei kyllä säilynyt fiilis ajan edetessä, kun totesin kaipaavani hieman lisää harjoitusta saadakseni ruoan näyttämään kivalta ja tehdäkseni sen pikkuisen nopeammin kuin puolessatoista tunnissa... :D

Ihana Amstel Park!

Sunnuntai-saarnan, kauppareissun ja japanin kanji-merkkien harjoittelun jälkeen suuntasin eiliseen tapaan aurinkoisen mutta tuulisen sään läpi Amstel Park -puistoon, missä viivyin yhteensä kolme tuntia. Ensimmäisen puoli tuntia käytin kävelemiseen itselleni uusilla teillä ja ihastuin puistoon entistä enemmän. Paikka on todella kaunis kaikkine puineen, lampineen, suikulähteineen, leikattuine pensaineen, patsaineen, katoksineen sun muine ominaisuuksineen! Tekemistäkin sieltä löytyy: joskus täytyy testata ainakin minigolfia. Lopun aikaa istuskelin ja makoilin vakipenkilläni lukien, mietiskellen ja vain rauhoittuen.

Kerran kun makoilin penkillä selälläni katsellen taivasta ja vieressä kohoavien puiden tuulessa huojuvia latvoja, lensi puista yllättäen kaksi lintua pois. En ollut tiennyt niiden olevan siellä, ja ajatus synnytti minussa mielikuvan: Puun oksalla lehtien takana saattaa istua varis, joka välillä ilmoittaa itsestään raakkumalla. Jos tuulee tarpeeksi, se helposti lehahtaa pois istumapaikaltaan ja katoaa tuulen kuljettamana silmänkantamattomiin. Samalla tavalla kuin puu pitää oksiensa sisällä lintuja, on meissä ihmisissä syntejä. Joskus ne on helppo huomata, kun ne raakkuvat räikeästi, mutta monesti niitä ei ihminen edes huomaa. Nämä synnit kuitenkin tempaisee meistä pois Jumala, tuo Voima, jota on silmillä mahdoton havaita suoraan, aivan kuten tuultakaan ei näe. Silti voi Hänenkin vaikutuksensa nähdä kaikkialla, kuten tuulenkin huomaa kasvien liikkeistä. Voimakkaan tuulen tavoin kuljettaa Jumala synnit meistä kauas pois, kuin niitä ei ikinä olisi meissä ollutkaan. Kiitos siitä Hänelle!

Amstel Park on loistava paikka antaa ajatuksen lentää, ja uskon päätyväni sinne vielä monena vapaahetkenäni uudelleen.

Eläimiä, ihmisiä ja puistoja

Eilen aamulla alas mennessäni törmäsin viereiseen näkyyn. Vaikka olinkin hiiristä kuullut, niin ensimmäistä kertaa näin sellaisen täällä itse. Perhe palaisi vasta sunnuntaina, joten ajattelin, että minun täytyy itse tehdä jotakin tuolle liimapaperin uhrille. Kumihanskoja käteen vetäessäni aloin epäillä, pystynkö hoitelemaan sitä sittenkään. Kun vihdoin sain sen kyyneleet silmissä pöydän reunaan lyömisen jälkeen heitettyä roskikseen, tajusin, että siivoojat olisivat voineet hoitaa asian muutaman tunnin kuluttua tullessaan... Enpä halua kokea vastaavaa tapahtumaa toiste!

Päivä meni muutoin tyypilliseen vapaapäivän tapaan, mutta illalla oli tiedossa elämäni toista kertaa matka Language Cafeeseen. Alkuilta meni ihan kivasti jutellessa eri ihmisten kanssa ja ihmetellessä, kuinka niin eri puolilta maapalloa on päätynyt ihmisiä yhteen ja samaan huoneeseen Amsterdamin keskustaan. Koska olin uskaltautunut kirjoittamaan nimilappuuni, että tulin paikalle puhumaan japania, niin yritin metsästää toista japaninkielen taitoista henkilöä. Siispä ilahduin valtavasti, kun ehkä puolentoista tunnin kuluttua sellainen saapui paikalle! Mies puhui sujuvasti myös monia muita kieliä, joten pelkästään hänen kanssaan tulin jutelleeksi englanniksi, saksaksi, japaniksi ja hieman ranskaksikin. Huomasin saksani olevan ihan hukassa, vaikka ymmärtämisen kanssa ei paljoa ongelmia ollutkaan.. Japanikin tuntui aluksi haastavalta, koska sitä en ole elämäni aikana paljoa päässyt käyttämään, mutta jutunjuurta löytyi aina mangasta Fujille kiipeämiseen asti. :)

Tänään nautin hyvästä aurinkoisesta säästä olemalla ulkona yhteensä lähemmäs neljä tuntia. Siihen mahtui juoksulenkki, lauantai-markkinoilla käyminen (hankkimassa kuivattuja mangoja, joihin olen tykästynyt), kauppareissu sekä pyöräretki Amstel-puistoon, josta viimeksi löysin ihanan puupenkin. Nyt pysähdyin perille päästessäni tutkailemaan puiston karttaa ja tajusin, että sieltähän löytyy vaikka mitä! Eniten herätti kiinnostusta alla oleva kohde; olen aina halunnut käydä kunnon pensaslabyrintissä ja vihdoinkin oli tilaisuus! Sitruunajäätelökin oli ihana uusi kokemus. :) Lopuksi palasin tutulle penkille lukemaan ja nauttimaan auringon lämmöstä. Illalla vielä hyödynsin kotona perheen poissaoloa ja laitoin itselleni vaahtokylvyn.

Pitkät työpäivät - pitkä viikonloppu

Mistä tietää, että joku on rosvo? No, siitä tietenkin, että hänet on merkitty rosvosta kertovilla tarroilla! Onneksi ei tullut puisto- tai kauppakäynnin aikana muita poliiseja vastaan kuin se, joka pyöräili vierelläni ja piti minua kädestä kiinni, etten karkaa. :D

Eilen olin poikkeuksellisen pitkään töissä normaaliin keskiviikkoon nähden. Ja tänään olin samaten normaaliin torstaihin nähden, sillä jostakin syystä koulusta oli vapaata. Aamulla tarhalaisen lähdettyä isänsä kanssa otimme kamerallani kuvia itsestämme, toisistamme ja kodista. Erityistä innostusta herätti tummusasteen säätämisen nappi, jota poika oppi käyttämään. Sen jälkeen ehdimme pelaamaan pari erää Viikinkiseikkailu-lautapeliä, ennenkuin kymmenen jälkeen koin uuden tilanteen, jolloin meille tuli kylään vapaapäiväläisen koulukaveri. Siinä sitten olin hollantia keskenään puhuvien poikien kanssa, mutta eipä se haitannut leikkeihin osallistumista! Rakensin majan kerrossänkyyn, jonne aluksi kömpivät pojat sisälle. Minä jäin ulkopuolelle "säikäyttelemään" heitä peittojen raoista Cookie Monsterilla. Ennen pitkää osat vaihtuivat. :)

Pojan ottama kuva omasta sormestaan.

Osallistuin poikien touhuihin aktiivisesti vielä Afrikan tähden merkeissä. Pelasimme kyllä pelin loppuun asti, joskin hieman eri säännöillä, kuin olen tottunut. Muun ajan pojat touhusivat keskenään, tai ainakin yrittivät touhuta. Kolmesti he tulivat kysymään, mitä tehdä. Vaikka lukemattomat lelumäärät, lautapelit, piirtäminen tai uloslähtö eivät tuntuneet kiinnostavan, niin aina keksimme jonkin tavan saada heidät aktiivisiksi. Olisi pitänyt vain aiemmin jo hoksata dublo-palikat, jotka toimivat viimeisen puoli tuntia viihdykkeenä. Ne saivat pojat kiinnostuneiksi ja hiljaisiksi, eikä leikistä meinannut tulla loppua, vaikka kaveria tultiin hakemaankin.

Jäätyämme kahdestaan siivosimme sikin sokin lattioilla lojuvat lelut, söimme välipalan ja lähdimme ulos. Puistossa pelasimme jalkapalloa, teimme hiekkakakkuja ja heittelimme frisbeetä. Paikalle ilmestyi myös alle 2-vuotiaan näköinen pieni tyttö, joka oli innokas lainaamaan toista frisbeetämme hetkeksi. Olin täysin ymmälläni, kun hän heitteli 3-4-metrisiä täysin vakaita heittoja. Siitä tytöstä tulee vielä jotakin! Puistosta toimme lelut kotiin ja lähdimme kauppaan. Kotimatka kaupasta tultiinkin aika rivakkaa vauhtia, kun ilmeisesti hoidokkini sai ampiaisenpistoksen sormeensa hedelmäosastolla.

Kotona meitä odottikin jo perheen isä, joka pian pakkasi laukut ja pojan autoon ja he lähtivät tarhan kautta isovanhemmille. Perheen äitikin on työmatkalla, joten minulle on tiedossa pitkä ja hiljainen viikonloppu. Aloitin sen ainakin mukavasti menemällä tanssikoululle säilyen tällä kertaa mennen tullen kuivana. Lady Stylingin alkeistaso ei ehkä kuitenkaan anna minulle tarpeeksi haasteita, joten täytyy miettiä, jäänkö odottamaan jatkotason kurssin alkamista...

Yllättävän paljon duunia

Tänään kauhistuin aamupäivällä, kun sain tietää, että normaalisti minut keskiviikkoisin vapauttanut tyttö on kipeänä, eikä hänen tilalleen olla saatu muitakaan. Minun tehtäväni oli siis olla koko päivä nuoremman kanssa ja hakea jo puolenpäivän jälkeen toinenkin koulusta sekä viedä hänet harrastukseensa. Yllätyin, kuinka hyvin kaikki meni. Oli aika lailla mahtava päivä, joka piti sisällään paljon leikkimistä, ensimmäistä kertaa hockeyn katselua, ajan tuhlaamista uudestaan hockey-paikalla käymiseen (koska unohdimme sieltä lähtiessämme mailan sinne, ja asia huomattiin vasta kotona), lisää leikkimistä (olimme kissoja veneessä), pienien synttärikakkujen hakemisen leipomosta nuoremman syntymäpäivän kunniaksi, sekä tanssitunnin. :)

Merkittävimpänä huonona puolena jouduin päivän mittaan ihmettelemään, minne se vessassa käymään oppinut lapsi on kadonnut. Tilalle on jostakin ilmestynyt neljästi päivän aikana housuihinsa pissannut poika, joka kerran teki tarpeensa tahallisesti myös vessan lattialle. Eikä housujen vaihto tuntunut häntä välillä innostavan sitten lainkaan, vaan pystyyn piti laittaa kunnon huuto-show. Vessan lattiaa hän pääsi kyllä itse siivoamaan, minkä teki melko kiltisti uhattuani jättää kakkujen hakemisen kokonaan väliin.

Hauskoimmat puolet taasen tulivat vastaan leikeissämme. Aamupäivällä ottaessani leikistä kuvan leikkikaverini sanoi, etten saa ottaa enää toista kuvaa tai muuten hän ei leiki enää kanssani. :D Toinen tilanne tapahtui kissaleikissämme. Vanhemman pojan ollessa isä-kissa ja minun äiti-kissa uiskenteli vedessä monsteri. Kun sanoin, etten uskalla lähteä taistelemaan sitä vastaan, niin poika totesi hellään sävyyn: "Minä olen mukanasi." <3

Tanssitunnilta palatessani kuljin uutta kautta kotiin. Alue on niitä harvoja paikkoja, joissa olen kulkenut kerrostalojen välissä.

Hyviä hetkiä

Yksi haittapuoli siinä kyllä ainakin on, ettei osaa paikallista kieltä: en tiedä, jos joku ohikulkija puhuu minulle. Tänään käännyin katsomaan miestä, jonka epäilin sanoneen minulle jotakin, ja hän (ilmeisesti) toisti asiansa katsoen minua silmiin. Kerroin, etten ymmärrä ja hän käänsi englanniksi, että minulla on kauniit vihreät housut. :)

Päivän vapaa-aikani meni kauppareissuun, iltaruoan tekoon, lukemiseen, viime viikon tanssitunnin koreografian kertaamiseen ja pieneen pyörälenkkiin. En kyllä saa tarpeekseni paikallisten talojen ihastelusta: jokainen talo on omanlaisensa ja jotkin ovat valinneet aivan oman suuntansa kohota ylöspäinkin. ;) Kotimatkalla tarhasta minua hauskuutti jälleen kerran pojan ajatuksenvirta. Emme tänään nähneet tavallisesta poiketen tarhamatkoilla puluja (joita ajaa takaa) ja syyksi tälle löytyi seuraava selitys: ne nukkuvat, koska ovat väsyneitä syömisestä (ainoa pojan havaitsema pulu oli syömässä leipää) ja ulkona leikkimisestä. On se niin hauskaa, kun arkipäivän asiat löytävät lasten mielissä uusia konteksteja! :D

Kumpikin pojista oli tänään illasta hyvin kiltisti ja sain oma-aloitteista apuakin pöydän kattamiseen. Lisää tällaisia työpäiviä, kiitos!

Nimesin iltaruoan pallopizzoiksi. 

Leikkien lumoissa

Aamulla alas mennessä oli kiva kuulla, että äidiltä oli kysytty jo kolmesti, että tulenhan minä sinne. Pikkumies oli hyvinkin halukas jälleen leikkimään kanssani, joten sain helposti tiskien laittamiseen apua. Juuri aloitettuamme leikkimisen oli perheen äiti lähdössä ovesta ulos, jolloin lapsi tokaisi: "Hei hei, äiti! Mene vaan töihin." Kai se pitää olla otettu, kun minun seurani on niin haluttua. :) Ensimmäistä kertaa pääsin aamupäivän aikana myös rakentelemaan dubloilla. Hetkittäin palasi erittäin elävästi mieleen se tunne, kun itse rakenteli pienenä vastaavilla palikoilla ja kuinka hauskaa se olikaan!

Päätimme tänään kokeilla päiväunetonta päivää, jotta illalla olisi helpompi mennä sänkyyn. Sepä siitä ihanasta tunnin omasta rauhasta sitten, jos sama meno jatkuu... Työpäiväni piti sisällään lähinnä tavanomaisia askareita aina kauppareissusta koululaisen hakemiseen. Poikkeuksena piipahdimme koulusta palatessamme pankkiin hakemaan palkinnon veljeksistä vanhemmalla hänen voitettuaan piirustuskilpailun. Tulipa ainakin koti-leikkikaluille käyttöä, kun ison Cookie Monsterin piti syödä kaikki mahdollinen! :D Ja piristyksekseni leikimme myös roolileikkiä ollessamme leijonia.

Päivän haaste-tilanne tuli eteen hollantilaisen lastenvahdin saavuttua ja annettua pojille keksipussukat, joita ei kuitenkaan saanut avata ennen iltaruokaa. Nuorempi alkoi huutaa, eikä halunnut rauhoittua. Vein sitten pojan huoneeseensa yksinään ja pikkuhiljaa huuto vaimeni. Vaikkei se loppunutkaan kokonaan, niin kokeilin mennä huoneeseen uuden Cookie Mosterin kera leikkien. Naps vain, ja tilanne raukesi täysin!

Vapautuksen saatuani pääsin pitkästä aikaa juoksemaan Vondelparkiin. Sää oli taas tyypilliseen paikalliseen syyskuun tapaan lämpöinen (+20), joten lenkille saatoin lähteä uudella t-paidallani. (Perheen äiti siis oli päättänyt hieman tyhjentää vaatekaappiaan ja antoi meidän lastenvahtien valita haluamamme vaatteet poisheitettävistä.) Lenkkejä lukuunottamatta en silti lähtisi ilman pitkähihaista liikkeelle. Urheilemisen jälkeen pääsin vielä ihastelemaan lasten laskemistaitoja heidän avattuaan keksipussukkansa. Vanhempi hallitsee jo jonkin verran plus- ja miinuslaskuja nuoremman osatessa luetella numerot hyvin kahdeksaan asti, jonka jälkeen hän hyppää yhteentoista. :)

Ulkona ja kotona

Aamupalan yhteydessä oli hauska seurata, kun vanhempi veljeksistä kirjoitti ystävälleen syntymäpäiväkorttia. Kortin valmistumisen jälkeen hän piirsi kuulakärkikynällä paperille viivan ja kynä meni vahingossa paperista läpi. Siitä vasta riemu syntyi ja pian oli koko paperi täynnä kynän mentäviä reikiä, eikä aikaakaan kun oli paperi revennyt kahteen osaan. Nuorempikin poika aiheutti minulle iloa sanomalla, ettei halunnut lähteä perheen mukana urheilemaan, vaan olisi tahtonut leikkiä minun kanssani kotona. :)

Päivä alkoi muutoin tyypilliseen sunnuntain tapaan aamupalan jälkeisellä saarnan kuuntelulla. Sitten lähdinkin pian pyöräilemään ja nauttimaan jälleen lämpimämmästä säästä lämpötilan ollessa parikymmenen tienoilla. Aurinko kuitenkin viihtyi pilvien takana, mutta pitkästä aikaa lähdin silti liikeelle ilman ulkotakkia. Parkkeerasin pyöräni erään puiston laitaan päättäen hieman tutkia ihanalta ja rauhalliselta näyttävää vieheraluetta ja viihdyinkin siellä melkein 1,5 tuntia löydettyäni kivan puisen penkin, jolle jäin leikkimään kamerallani ja lukemaan.

Lähdettyäni takaisin kotiin viilenneessä säässä (tai sitten vain olin ollut liian kauan paikoillani) törmäsin tuulimyllyyn. Kotona sitten nukahdin puolivahingossa, minkä jälkeen imuroin. Iltaruolla pääsin syömään herkullista vasikanleikettä, ja täytyy sanoa, että perheen äiti osaa laittaa ruoan näyttävästi esille. Joskus tuntuu melkein kuin olisi ravintolassa.

Juhlia ja shoppailua

Lähdin eilen illalla vielä pienestä väsymyksestä huolimatta katsastamaaan uuden tanssikouluni Salsa Partyn. Tulipa sellainenkin koettua, kun Suomessakin on jäänyt aina väliin. Viihdyin reiluun puoleen yöhön, kun pääsin hieman tanssilattiallakin pyörähtelemään. On selvästi vielä totuttelemista minulla tähän uuteen tapaan tanssia, jossa pitää ottaa selvästi enemmän huomioon myös toinen...

Tänään tulikin nukuttua normaalia pidempään venyneen illan takia. Alkupäivästä autoin perhettä lasten tuplasyntymäpäivien järjestelyssä käyden kaupungilla asioilla. Oli kyllä leipomo kysytty paikka, sillä lähes kymmenestä paikalla hääräävästä työntekijästä huolimatta jonoa oli ulos asti! (Ja itsehän olin yksi jonon kulkua hidastavista asiakkaista hankkiessani monta leipää ja pari kakkua.) Kotona tehtyäni cocktail-siilit, autettua hieman muutenkin ja saatuani ylitöistä pientä vaivanpalkkaa lähdin ensimmäistä kertaa Amsterdamiin palattuani keskustan ostoskadulle oikeasti shoppailemaan etsiessäni tanssikenkiä. Ensimmäisessä kenkäkaupassa myyjä ystävällisesti ja voittoa tavoittelemattomasti opasti minut jonkin matkan päässä olevaan tanssimiseen erikoistuneeseen kauppaan. Ja sieltä kengät tarttuivatkin mukaan! Kotimatkalla törmäsin itselleni aivan uuteen soittimeen, jota soitettiin kadun varressa. Tämä ihanan kuuloinen instrumentti on nimeltään Hang.

Kävin kotona lähinnä jättämässä ostoskassini ja suuntasin tanssikoulu-matkalla huomaamaani japanilaiseen ravintolaan. Yakitorit olivat todella hyviä, mutta laskutus ei luistanut aivan yhtä hyvin. Meinasivat kahdestikin veloittaa liikaa, kunnes kerroin itse, mitä kaikkea olinkaan tilannut. Keräsivät silti empatiani, sillä paikka täyttyi seitsemän jälkeen ja varmasti oli tekemistä kaikkien tilauksien kanssa. Sieltä palasin jälleen kotona käymään vain pikapikaa ja lähdin toisen tanssikoulun avoimille oville. Eipä ollut se tapahtuma minua varten, sillä siellä tanssittiin paritansseja, joita en ole ikinä tanssinut peruskoulun liikuntatuntien ulkopuolella. Jos niilläkään.

Kohti eläintarhaa!

Aamulla kohtasin ensimmäistä kertaa tilanteen, jossa olin lähestulkoon neuvoton. Vanhempi pojista satutti ilmeisesti puolivahingossa veljeään, eikä suostunut pyytämään anteeksi tai pukemaan päälleen. Ajatuksissani löi yksinkertaisesti tyhjää, mitkä voisivat olla sopivat seuraukset, ellei hän tottelisi. Onneksi perheen isä oli vielä kotona ja hoiti pojan koulukuntoon. Isä kertoi minulle, että pikku testailija oli pyytänyt tätä erottamaan minut. Voi voi, mikä aamu...

Nuoremman kanssa päivä lähti hyvin käyntiin hänen auttaessaan lelujen siivoomisessa. Siivoojien tultua teimme tilaa ja lähdimme kohti eläintarhaa. En ollut ikinä käynyt siellä ennen, mutta ratikan vaihtokin sujui aika lailla ongelmitta. Perillä viihdyimme noin 2,5 tuntia eläinten ihmettelyn ja välipalan parissa. Viereiselle apinalle oli kyllä hyvin opetettu hedelmien peseminen ennen syömistä. :D Päiväunien suomasta tunnin rauhasta en tänään saanut kummemmin nauttia, sillä se meni kotimatkaan hoidokkini nukkuessa rattaissa. Ensin jouduin odottamaan seuraavaa ratikkaa ensimmäisen ollessa täynnä lastenrattaita, ja vaihdon jälkeistä ratikkaa saimme odotella 20 minuuttia pysäkillä sen ollessa myöhässä. (Täällä siis ratikat kulkevat normaalisti niin tiheästi, ettei aikatauluja tule selattua.)

Kotiin päästyämme vahdittavani kärsi joko kiukkukohtauksesta, ikävästä vanhempiaan kohtaan, mahakivusta tai kaikista näistä portaiden ylösnousun kestäessä hänen osaltaan 10 minuuttia. Auttaessani hänet sisälle se meni kuitenkin ohi. Sitten oli edessä kotiaskareita, leikkimistä ja välipala ennen äidin tuloa kotiin. Kiitokseksi viikon töistä sain Pariisin tuliaisina macaron-keksejä. :) Illalla vielä liityin perheen seuraan syömään intialaista ruokaa. Voi että, se oli hyvää! Piti heti selvittää ravintolan osoite.

Iloinen - joskin sateinen - päivä

Eilinen tanssitunti sai totisesti piristymään niin, että jaksoin suhteellisen hyvillä mielin odottaa perheen äidin kotiintuloa yli yhteentoista. Vielä tänäänkin olo oli kuin uudestisyntyneellä. Hieman kyllä latisti tunnelmaa se, että aamun auringonpaiste vaihtui tarhamatkalla tihkusateeksi. Niinpä päätin pysytellä sisällä ja ryhdyin leipomispuuhiin tulevia poikien tuplasynttäreitä varten. Siinäpä se aika kuluikin lounaan kera niin tehokkaasti, etten enää ehtinyt lähteä minnekään kauemmaksi pyörällä tai ratikalla piipahtamaan ennen koululla käymistä.

Iltapäivällä vanhemman pojan kanssa kotona ollessa mietin, että voisi sitä huonompikin työpaikka olla, samalla kun pelasimme Wiillä. Muutenkin oli oikein mukavaa viettää aikaa kahdestaan tiskikonetta tyhjentämällä, välipalaa syömällä ja ilmapalloilla leikkiessä. Wii Playn tankki-pelillä oli selvää vaikutusta, sillä ilmapalloista tuli miinoja ja ammuksia. :D Muutama pallokin poksahti leikkiessä, joskin ainakin pari palloa pamahti sen takia, että eräs päätti purra niitä... Lisäksi oli erittäin hauskaa tutustua pojan repusta löytyneeseen kirjaan, jonka hän oli itse tehnyt koulussa. Eihän siinä kunnon tekstiä ollut, mutta pienen tarinan hän osasi kuviin kehittää. Aivan ihanaa! (Huolimatta siitä, että kuvassa näkyvä tiikeri söi viereisen sivun pojan..)

Koska perheen isä tuli tarpeeksi ajoissa kotiin, ei minun tarvinnut tänään hakea tarhalaista kotiin, ja ehdin toiveitteni mukaisesti eiliselle tanssikoululle testaamaan myös Lady Styling -tuntia. Se oli paljon lähempänä sitä, mitä olen ennenkin tanssinut, ja olisin mielellään perustaso-tunnin jälkeen kokeillut myös haastavampaa tuntia, mutta se oli osanottajien vähäisyyden takia peruttu tältä viikolta. Tanssikoululla käynnin yhteydessä tulin maksaneeksi parisalsan kurssin kokonaan, joten toivottavasti onnistun käymään siellä tästedes joka viikko. Torstait ovat valitettavasti epävarmempia, joten täytyy katsoa viikko kerrallaan Lady Stylingin osalta.

Koska päivä oli muutoin niin hyvä, niin täytyihän sitä sitten tanssitunnin jälkeen ulkona odottaa vesisade. Eikä 20 minuutin pyörämatka pimeän ja tuulisen kaupungin kaduilla ollut kovinkaan nautittava.

Tanssin pyörteissä

Heräsin aamulla alhaalta perheen äidin lähdettyä aikaisin töihin. Nuorempi pojista oli jo hereillä televisiota katselemassa, mistä vedin johtopäätöksen, että hän oli ollut siinä kuudesta lähtien, jolloin äiti oli ollut avaamassa television. Toinen heräsi pian minun jälkeeni puoli kahdeksan tienoilla. Onnistuin taas ilman kummempia ongelmia saamaan pojat valmiiksi ennen koulun alkua. Taaperoikäisen kanssa palasimme kotiin ja tyhjennettyämme ja täytettyämme yhdessä tiskikoneen oli leikin aika. Puistoonkin lähdimme aamupäivästä, mutta sade yritti jälleen häätää meidät melkein heti takaisin sisälle. Tällä kertaa päätimme olla välittämättä pienestä sateesta ja jatkoimme "valomiekoilla" taistelemista ja pesäpallon harjoittelua. Lopulta sateen yltyessä oli pakko luovuttaa luontoäidin edessä.

Päiväunille laitto sujui suhteellisen helposti, vaikka poika ei aluksi halunnutkaan vessassa käydä, mutta herääminen oli hieman hankalampaa. Huomasi kyllä, että hän oli ollut jo aikaisesta aamusta hereillä, sillä silmät avasi kitisevä lapsi, joka halusi vain jatkaa uniaan. Lopulta saimme hänet yhdessä hollantilaisen lastenvahdin kanssa kuitenkin valmiiksi niin, että hän saattoi liittyä veljensä seuraan tämän lähtiessä harrastukseensa. Minulle koitti vapaus. Kävin hakemassa suutarilta korjatun laukkuni ja lähdin etsimään reittiä tämänpäiväiseen tanssikouluun. En halunnut toistaa maanantain virhettä, vaan kävin katsomassa, että paikan seinässä todella mainostetaan tanssimista.

Illalla sitten suuntasin uudestaan tanssikoululle ja löytyihän se salikin sieltä neuvoa kysymällä. Pari tuntia meni nopeasti (jahka liikenteeseen kiinni jäänyt opettaja pääsi paikalle) mukavien ihmisten ja mielenkiintoisten koreografioiden parissa. Ja ei todellakaan olisi tarvinnut olla ennakkoluuloinen parisalsaa kohtaan; se oli todella kivaa! Jäi kyllä positiivinen fiilis, vaikka olinkin siellä kaikista nuorin ja ainoa ulkomaalainen (opettaja piti takiani tunnin englanniksi) sekä ainoa, jolla ei ollut kenkiä. Pitänee silti yrittää saada jostakin hyvät tanssikengät.

Huonon kelin uhri

Aamulla alkoi työt puoli tuntia normaalia aiemmin ja sain taas selviytyä yksin poikien viemisestä kouluun ja tarhaan. Päästiinkin ajoissa liikkeelle koululaisen saatua innostuksen ajatuksesta, että hän olisi ensimmäinen koulussa. Koulussa oltiinkin ennätysaikasin, mutta vastapainoksi tarhalle kulkeminen oli normaalia hitaampaa pojan valittua kulkuvälineekseen poljettavan pyörän. Pääsimme kuitenkin tarhalle ihan normaaliin aikaan tai jopa hieman sitä ennen.

Siivoojien tultua lähdin viemään hajonneen laukkuni suutarille ja osuikin sitten juuri perille päästyä kohdalle reippaan puoleinen sadekuuro rakeiden saattelemana. Pahimman sateen odottelin katoksessa ja jatkoin sitten kaupan ja leipomon kautta kotiin. Ennen poikien hakemista illalla ehdin katsella Peppi Pitkätossua ja opiskella japania. Lenkillekin olisin halunnut, mutta en viitsinyt lähteä ulos, kun sisälläkin meinasi olla kylmä.(Laitoin tänään ensimmäistä kertaa patterin päälle huoneessani.) Pitkästä aikaa tuli kuitenkin kokeiltua muutamia karate-liikkeitä.

Kotimatka poikien kanssa sujui kohtuullisen hyvin, mutta ruokailun yhteydessä meinasi syntyä kinaa istumapaikasta ja vanhempi hoidokkini sai kiukkukohtauksen poikasen. Se meni onneksi nopeasti ohi, kun siihen suhtautui tyynesti. Pientä testailua oli kuitenkin havaittavissa mm. sen osalta, että hän vaihtoi hollanninkieleen. Eipä pysynyt kauaa hollantina, kun itse vaihdoin japaniin, jolloin hänen oli pakko kysyä mitä sanoin. :D

Roskapäivistä en ole tainnut vielä kirjoittaa, joten mainittakoon, että tiistai- ja perjantai-iltaisin täällä viedään jätesäkit kadun varteen, josta ne kerätään tavallisesti seuraavana aamuna. (Asiaan on kuulemma kuitenkin tulossa muutos parempaan ensi vuoden aikana.)

Pitkä päivä

Hieman jännitin tätä päivää, sillä tiedossa oli pitkä työpäivä. Olimme kahdestaan nuoremman kanssa kolmeen saakka, kunnes haimme yhdessä toisenkin pojan kotiin. Ihmeellisesti kaikki sujui hyvin, enkä joutunut puuttumaan leikkeihinkään oikeastaan ollenkaan. Ja apuakin sain lasten taholta, kun 2-vuotias auttoi kahdestikin astianpesukoneen tyhjennyksessä ja tokaluokkalainen (hieman kyllä pakon edessä) auttoi vaatteiden lajittelemisessa. Ja päivääni piristi myös kotimatkan aikana se, että kumpikin pojista halusi ottaa minua kädestä kiinni. Yleensä he vain juoksentelevat omaa vauhtiaan, mutta tänään jostakin syystä näin. :)

Työpäiväni negatiivisemmat puolet tulivat nuoremmalle kolmesti tapahtuneen housu-vahingon, sateisen sään (jouduimme lähtemään sen takia puistosta, ja pääsimme ihmettelemään rakeitakin) sekä iltaruoan kanssa. Helpoksi kuvailtu ruoka ei tuntunut kypsyvän millään, eikä hajukaan tuntunut parempaan päin muuttuvan ajan kuluessa. Lopulta sitten söimme pastaa ilman lihaa. Oli mukava viettää noin tunnin verran alhaalla niin, että mukana oli myös toinen vakituisista hollantilaisista lastenvahdeista. (Hänen oli siis tarkoitus vapauttaa minut klo 18, mutta ruoan takia jäin vielä itsekin alas oleskelemaan.)

Illalla lähdin vielä ensimmäistä kertaa Amsterdamissa kohti tanssituntia. Tulikin mutka matkaan, vaikka paikan päälle hyvin löysinkin: netissä oli ollut 2 vuotta vanha osoite. Noh, ei se ilta ihan pilalle siitä mennyt. Paikka, jonne olin päätynyt, oli musiikkikahvila, jonne jäin hetkeksi aikaa kuuntelemaan paikalle saapunutta bändiä. Kuulemma siellä soitetaan joka ilta livemusiikkia, joten voipi olla, että sinne tulee eksyttyä vielä jokin toinenkin ilta, kun en keksi muuta tekemistä.

Yksin olematta yksinäinen

Eilen illalla tuli puheeksi erään ystävän kanssa Skypessä se, kuinka lähdin tänne jättäen ystäväni Suomeen. Vanhempien palattua kotiin tuli asia puheeksi toiselta näkökantilta perheen äidin kysyessä, onko minulla ollut täällä tarpeeksi sosiaalisia suhteita. Kun mietin asioita, niin hämmästyksekseni tajusin, että vaikka olen vapaa-ajallani melko lailla yksin, niin en tunne itseäni yksinäiseksi. Täällä on kaiketi ollut niin paljon tekemistä ja ihmeteltävää, etten ole ehtinyt ikävöidä kovin paljoa, ja sosiaalinen media on helpottanut oloa, kun voi jakaa Suomen ystävien ja perheen kanssa ajatuksia. Täällä Amsterdamissa en ole varsinaisesti ystäviä löytänyt, enkä sitä ole vielä kaivannutkaan, sillä poikien kanssa olemisen jälkeen kaipaan monesti omaa rauhaa. Tarvittaessa löydän kyllä puhelimestani useammankin numeron, joihin voin ottaa yhteyttä seuran kaipuussa.

Tänään ei ole ihmeempää tapahtunut. Vapaapäivä kului aika lailla lukiessa, toissaviikon saarnaa kuunnellessa, kaupassa poiketessa ja elokuvan parissa. Sanoisin, että lähes kaikki täällä katsomani elokuvat (lasten leffoja lukuunottamatta) ovat tavalla tai toisella olleet negatiivisia. Se tuntuu vaikuttavan mielialaan ja ajatukset lähtevät helposti kulkemaan omia polkujaan. Kaipaan komedioita. Ja yksi muutamalla eurolla ostamani komediakin osoittautui enemmän draamaksi. Pian pysyttäydyn poikien leffahyllyn antimissa; sieltä ainakin löytyy piristävää katsottavaa!

Iltaruolla tulin syöneeksi kesäkurpitsaa ja sieniä, joita en kylläkään suosi edelleenkään; muuten oli hyvä ruoka. Piristävä makukokemus löytyi verimakkarasta. Oli kuulemma ranskalainen herkku, jota hollantilaiset eivät niinkään syö, sillä äidiltä oli kysytty sitä ostaessa, tietääkö hän mistä se on tehty. Maistui aika lailla tutun suomalaiselta mustaltamakkaralta, joskin se oli mössömpää. Voisin joku kaunis lauantai käydä itsekin ostamassa sitä markkinoilta. :)

Lauantai-töitä

Löytämäni lammen "portti"

Meni vähän työ- ja vapaapäivät päikseen, kun perjantaina olin vain aamusta pari tuntia töissä leikkien parivuotiaan kanssa ja tehden tänään vastineeksi pidemmän päivän. Eilen vapautuksen saatuani kävin postissa ja jatkoin matkaa pyöräillen uusille teille. En kylläkään kovin pitkään viihtynyt lenkilläni, sillä ilma oli viileä. Ehdin kuitenkin onneksi juuri ennen sateen alkua takaisin kotiin, ja vietinkin loppupäivän sisällä lukien ja Taru Sormusten Herrasta -sarjan viimeisen osan parissa. Ja tuli taas huomattua, kuinka olo kohoaa taudin kaikotessa. Pieni koti-ikävän puuskakin tuntuu katoavan samalla kun väsymys ja uupumus katoavat.

Tänään koitin hyödyntää vapaata alkupäivää piipahtaen ulkona kosteassa säässä, opiskellen japania ja piirtäen, mutta melko yleiseen tapaan innostus loppui, kun oli saanut hahmotelman tehtyä. Ennen töiden alkua ehdin nukahtaa vähäksi aikaa, kunnes neljän jälkeen pakkasin kirjan ja tietokoneen mukaan ja painelin alakertaan. Aluksi liityin koko päivän Angry Birds -kuvia värittäneen vanhemman pojan seuraan, ja vanhempien lähdettyä keskityin ruoan tekemiseen. Enpä ole ennen nähnyt niin reippaasti ja kiltisti syöviä poikia täällä; selvästi makaroonit ja kalapuikot kuuluvat lemppareihin! Ja ilta jatkui rattoisasti katsoessamme Ice Age 2 -elokuvan ja syödessä popcorneja. Oli se hauskaa, kun poistuessani aina välillä tekemään jonkin askareen minua huudettiin takaisin katsomaan juuri sillä hetkellä tapahtuvaa jännittävää kohtausta. :) Sänkyihinkin sain pojat kiltisti menemään, vaikka nukahtaminen olikin jo eri asia. Kuitenkin käytyäni joskus yhdeksän jälkeen tarkistamassa tilanteen, oli kumpikin jo untensaarilla. Tehtävä suoritettu! Oikeastaan nautin tästä työpäivästä.

Yötä alakerrassa

Eilen jäimme jälleen nuoremman energiavaraston kanssa kahdestaan puoli 9 aikaan aamusta. Tuli taas leikittyä autoilla ym., mutta piristävänä uutuutena minulle kokosimme palapelin. Yllätyin ihan, kuinka hän osasi nopeaankin tahtiin yhdistellä paloja toisiinsa. Välillä kyllä oli auttava käsi tai kommentti tarpeen. Vapauden koitettua kolmen maissa lähdin käymään kaupassa, minkä jälkeen syvennyin Taru Sormusten Herrasta -elokuvien ensimmäiseen osaan. Illalla vielä menin alas vapauttamaan minut vapauttaneen hollantilaisen lapsenvahdin, ja jäin itsekin alas nukkumaan, mitä en ole tehnyt tutustumisviikkoni jälkeen.

Tänä aamuna heräsin seitsemän jälkeen nuoremman pojan äiti-huutoon. Eipä ollut äiti enää kotona lähdettyään aikaisin töihin, joten olin yksinäni vastuussa poikien aamusta aina kouluun ja tarhaan viemiseen saakka. Ja onnistuinkin hyvin! Vapaa-aikani kului eilen aloitetun trilogian toisella osalla, jonka loputtua tein ennätysajan käyden suihkussa, pesten ja kuivaten hiukset, pukien ja meikaten kaiken kestäessä vain 15 minuuttia. Tähän oli syynsä, sillä odotin valtavaa kotiinkuljetusta lähikaupasta.

Laatikoiden ja kassien purkaminen jäi hieman kesken, kun piti hakea koululainen kotiin. Sitten loput ruuat kaappeihin, hetki eläinkirjan selailua pojan kanssa ja isi tulikin kotiin. Työpäivääni kuului vielä ruoanlaitto ja tarhalaisen hakeminen. Syödessään vanhempi poika hyräili ja välillä kuului välistä "am nam nam". Kun kysyin, onko pasta hyvää, sain vastaukseksi: "AM NAM NAM!" Kai se sitten oli. :D

Ennen ylöslähtöäni poikien tullessa kylvystä kysyi perheen isä minulta, mihin aikaan pojat menevät nukkumaan. Minäkö tunnen tavat paremmin? Ja isä kysyi myös, miten olen selvinnyt tähän asti "kahdesta terroristista" (niinkuin hän asian ilmaisi). Aika hyvin, täytyy myöntää, vaikka välillä heitä onkin hankala hallita. Ilmeisesti heistä tarttuu minuunkin joitakin vaikutteita, ainakin jos katsoo kättäni ja tietokonettani... :D

Elokuvia ja huonoa säätä

Eilen jaksoin hoitaa urakkani vahtia nuorempaa pojista kahteen asti, joskaan en viitsinyt lähteä puistoon enkä leikkiä kovin riehakkaita leikkejä. Suuri osa ajasta tulikin sitten vietettyä legojen parissa. Ja loppupäivä meni aika lailla kahden elokuvan äärellä.

En kyllä ole sitä tyyppiä, joka jaksaa sairastaa kotona pitkään. Oltuani sunnuntain ja maanantain neljän seinän sisällä poistumatta kertaakaan ulko-ovesta aloin jo kaivata pientä happihyppelyä. Koleasta säästä huolimatta (jatkuvia sadekuuroja ja lämpötila vain +15) nautin siitä, että sain tänään taas kaksi elokuvaa katsottuani lähteä pakon sanelemana ulkona käymään, kun pyöräilin paikalliselle lääkärille. Nyt on aika saada tämä au pair terveeksi! Apteekista palatessani ostin uusia kukkia, ja pidän kyllä siitä tavasta, että asiakas saa mukaansa aina ilmaisen lahjakukan. :)

Päivän toisesta ulkona käynnistä en niinkään nauttinut, kun poikia kotiin hakiessani osui kohdalle kunnon kaatosade ja tuuli heitteli sateenvarjoja niin, että nuorempi pojista kyllästyi sen pitelemiseen. Lopulta kotiuduimme läpimärkänä kolmikkona. Kotona ihmettelin, kuinka vanhempi sai taas kummia jääräpäisyys-kohtauksiaan, kun ei ehtinyt veljeänsä aiemmin käsiä pesemään; seurauksena oli saippuaa pitkin lattioita. Joskus ei millään jaksaisi ymmärtää tämän kaksikon ajatuksenjuoksua...

Hiljainen talo

Eilen päätin lähteä itsekseni ulos syömään. Totesin olevan huono idea lähteä lounaalle eikä päivälliselle, sillä monet ruokapaikat aukesivat vasta ilta-aikaan. Ja kun satuin auki olevaan paikkaan, niin selvisi, että "kunnon ruokien" menu on käytössä vasta kuudesta eteenpäin, joten oli tyytyminen lämpimiin leipiin ja lihakroketteihin. Voisivat hollantilaisetkin ottaa käyttöön Suomen lounaan! Lounaani jälkeen pistäydyin Museumpleinilla, mutta lopulta jätin kaikki museot vielä väliin. Sen sijaan päivääni ilahdutti erittäin taidokas haitaristi, joka soitti läpikulkuhallissa. Muutoin eilinen meni yksin kotona ollessa: skypetin, kävin kaupassa, pyykkäsin ja katsoin elokuvan.

Tänään päätin pysytellä koko päivän neljän seinän sisällä, jotta parantuisin joskus kokonaan. Siinähän se meni nopsasti toissaviikon saarnaa kuunnellessa, tanssikouluja selatessa, skypetellessä (mikä sekä helpotti että lisäsi pientä koti-ikävän siementä), lukiessa ja jälleen kerran Madagascaria katsellessa ennenkuin viikonloppua poissa ollut perhe palasi kotiin. Koska olin jo aiemmin päivällä päättänyt leipoa, niin valtasin keittiön ennenkuin perheen äiti teki iltaruoan. Tuoreesta ananaksesta tehtyjä muffinsseja! :) Ja iltaruoalla totesin, että sinihomejuusto ei todellakaan ole makuuni. Ruoan jälkeen ylös mennessäni otin varoksi kuumemittarin mukaan, ja kyllähän se taas näytti turhan paljon. Eikö tämä tauti nyt voisi jo loppua..?

Touhukas juhlapäivä

Viime yönä heräsin kahdestikin, mikä on hyvin epätavallista. Taudin loppu vielä sinnittelee...

Tänään kävin aamupalan jälkeen kakun kimppuun. En kuitenkaan tehnyt sitä kerralla loppuun, koska kermavaahto näytti alkavan sulaa lämpimässä keittiössä, joten se sai hetkeksi mennä jääkaappiin. (Lisäksi kakku näytti imevän sisäänsä kuorrutetta niin, että sain lisätä sitä pari kertaa..) Puolen päivän tienoilla pistimme pystyyn "talkooporukkamme" ja teimme tarvittavia valmisteluja mm. ruokien ja koristelujen suhteen. Sitten oli edessä kaiken tavaran rahtaus juhlapaikalle, joka osoittautui mainioksi pitopaikaksi isommalle lapsiryhmälle. Koululaisia odotellessamme ehdin itsekin testaamaan pallomeren, jollaiseen en ole päässyt varmaan sitten lapsuusaikojen. On se vieläkin kiva! :)

Kun päivänsankari ja vieraat saapuivat, niin äänentaso nousi samantein taivaisiin! Mutta olihan se hauskaa huomata, kuinka lapset nauttivat juhlista ensimmäisestä sekunnista lähtien. :) Pieniä kommelluksia lukuunottamatta kaikki meni todella hyvin, ja itsekin selvisin hyvillä mielin, vaikka vahdittavana oli iso kasa hollantia puhuvia lapsia. Oli jännää, kun he tulivat välillä selittämään asioita minulle ymmärtämättäni niistä yhtikäs mitään, mutta usein ihasteleva äännähdys Angry Birds -tatuointeja näyttäville lapsille oli riittävää. Ja pallomeren pallojen kanssa käytävä sota luonnistui hyvin ilman puhettakin. :D Ei muuten mennyt kauaa lasten tultua, kun palloja oli enemmän lattioilla kuin altaassa...

Juhlat saivat kyllä tämän toipilaan rasittumaan hieman, ja kotiin päästyä olin iloinen, kun viikon urakka oli ohitse ja saisin viettää hiljaisen illankin perheen lähtiessä telttailemaan.

Huh hellettä!

Tänään oli "normaalimpi" päivä. Aamulla vein tarhalaisen hoitopaikkaansa, ja sitten päivän ohjelmaan kuului kakun leipominen. Ja tämä puolestaan tarkoitti, että ohjelmaan kuului myös kakkuvuoan ostaminen. Siispä pienen ostoslistan suunnittelun ja kynsien lakkauksen jälkeen kauppoihin ja eilen hyväksi todettua mangojäätelöä ostamaan! Jäätelö totisesti oli tämän päivän ruoka, koska lämpötila lähenteli kolmeakymmentä ja aurinko paistoi melkein kirkkaalta taivaalta... Ostosreissun aikana kohtasin yllättäviä keskusteluhetkiä: ensin ratikkaa odottaessa joku mies tuli kysymään Museumpleinin sijaintia ja tiedusteli, minkämaalainen olen, kun en puhu hollantia. Lopuksi hän sanoi voivansa etsiä minulle töitä, kuten on kuulemma tehnyt monen venäläisen kanssa. Ei kiitos, työ löytyy jo! Toisen keskustelun kävin puhelinmyyjän kanssa, joka totesi myös olevansa halukas ottamaan käyttöönsä puhelimen, jonka laskuja ei joudu itse maksamaan. :D

Takaisin kotiin tultuani päädyinkin kakun tekemisen sijaan lukemaan ja piirtämään syntymäpäiväkorttia. Haettuani koululaisen kotiin vatkasimme yhdessä munat minun ohjatessani laitteen käyttöä ja hänen keskittyessään turbo-napin painamiseen. Äiti tuli pian hakemaan pojan johonkin musiikkikerhoon ja itse ehdin juuri paistaa kakkupohjan (sekä maistaa sen raakaversiota) ja aloittaa iltaruoan teon ennen tarhalla käyntiä. Kotimatkalla sain puhelinsoiton Suomesta; oli kiva jutella kuulumisia puhelimella eikä vain viesteillä. Kotona tein ruuan loppuun ja söin kolmistaan poikien kanssa (ja ilmeisesti makaroonipata maistui, koska edes jatkuvassa käytössä olevaa ketsuppia ei pyydetty). Ja oli muuten erikoista löytää itsensä laittamasta ruoan sekaan tavaraa purkista, jonka kyljessä lukee "valkoisia papuja tomaattikastikkeessa"! Syömisen jälkeen (äidin lupauksen mukaan) toinen pojista valtasi Wiin ja toinen dvd-soittimen. Sain tänään vielä kokeilla lasten laittamista nukkumaan. Toinen simahti melkein heti, toinen vänkyili yli yhdeksään, jolloin isä tuli kotiin.

Tuoreita marjoja ja hedelmiä löytyy aina keittiöstä! :)

Lämmin toipilaspäivä

Joka päivä tuntuu olo hieman kohenevan. Mitä nyt päätä särki melko lailla aamusta ja väsykin hieman vaivasi, kun heräsin aamulla tuntia ennen herätystä. Poikien kanssa osuuteni oli vain laittaa toinen heistä valmiiksi kouluunlähtöä varten. Sen jälkeen otin aikaa itselleni ja luin, piirsin, katsoin (lasten)elokuvan ja yritin torkkua tunnin verran. Välissä piti lähteä käymään hieman ostoksilla ja ensimmäistä kertaa palattuani tänne tutustumisviikon jälkeen lähdin liikkeelle yksin ratikalla. Ja tietysti onnistuin jäämään pois väärällä pysäkillä. :D Mutta onneksi oli lämmin päivä (varmaan ainakin lähelle hellerajaa), joten saatoin kävellä perille ostoskeskukseen. Siellä kuljin leipomon ja Blokkerin (vähän kuin sekatavarakauppa, josta hankin talouteen vatkaimen) kautta jäätelökioskille. Jäätelö on yksi niistä ruoista, joiden syöminen ei tunnu ikävältä kurkussa. Tänään meinasikin iskeä kunnon nälkä, kun en halunnut syödä mitään epämukavalta tuntuvaa...