Ihana Amstel Park!

Sunnuntai-saarnan, kauppareissun ja japanin kanji-merkkien harjoittelun jälkeen suuntasin eiliseen tapaan aurinkoisen mutta tuulisen sään läpi Amstel Park -puistoon, missä viivyin yhteensä kolme tuntia. Ensimmäisen puoli tuntia käytin kävelemiseen itselleni uusilla teillä ja ihastuin puistoon entistä enemmän. Paikka on todella kaunis kaikkine puineen, lampineen, suikulähteineen, leikattuine pensaineen, patsaineen, katoksineen sun muine ominaisuuksineen! Tekemistäkin sieltä löytyy: joskus täytyy testata ainakin minigolfia. Lopun aikaa istuskelin ja makoilin vakipenkilläni lukien, mietiskellen ja vain rauhoittuen.

Kerran kun makoilin penkillä selälläni katsellen taivasta ja vieressä kohoavien puiden tuulessa huojuvia latvoja, lensi puista yllättäen kaksi lintua pois. En ollut tiennyt niiden olevan siellä, ja ajatus synnytti minussa mielikuvan: Puun oksalla lehtien takana saattaa istua varis, joka välillä ilmoittaa itsestään raakkumalla. Jos tuulee tarpeeksi, se helposti lehahtaa pois istumapaikaltaan ja katoaa tuulen kuljettamana silmänkantamattomiin. Samalla tavalla kuin puu pitää oksiensa sisällä lintuja, on meissä ihmisissä syntejä. Joskus ne on helppo huomata, kun ne raakkuvat räikeästi, mutta monesti niitä ei ihminen edes huomaa. Nämä synnit kuitenkin tempaisee meistä pois Jumala, tuo Voima, jota on silmillä mahdoton havaita suoraan, aivan kuten tuultakaan ei näe. Silti voi Hänenkin vaikutuksensa nähdä kaikkialla, kuten tuulenkin huomaa kasvien liikkeistä. Voimakkaan tuulen tavoin kuljettaa Jumala synnit meistä kauas pois, kuin niitä ei ikinä olisi meissä ollutkaan. Kiitos siitä Hänelle!

Amstel Park on loistava paikka antaa ajatuksen lentää, ja uskon päätyväni sinne vielä monena vapaahetkenäni uudelleen.