Taudin kanssa kamppaillessa

Eilen sain vapautuksen töistä, koska vaikka kuume oli poissa niin kurkkukipu vain paheni. Vedinkin pari päivää niin tehokkaasti Panadol Hotteja, että pelkään kohta kyllästyväni kokonaan mustaherukan makuisiin juomiin (vaikka se on yksi lempi tee-mauistani). "Onnekkaasti" juuri eilen kumpikin perheen vanhemmista lähti useamman päivän työmatkalle, mutta tutuille soittelut tuottivat tulosta ja tänne saatiin tarpeeksi tuuraajia. Täksi päiväksi sovitut perheen isän vanhemmatkin tulivat päivää etuajassa kylään. (On mielenkiintoista selvitä heidän kanssansa, sillä kuten monilla sen ikäpolven ihmisillä, ei heilläkään ole kovin hyvää englanninkielen taitoa. Onnekseni sentään osaavat jonkin verran.) En uskaltanut kuitenkaan eilen ottaa päiväunia, koska edellisenä yönä olin valvonut varmaan puolet ajasta, ja sunnuntaina olin koittanut nukkua mahdollisimman paljon...

Tänäänkin oli tiedossa lähtökohdiltaan helpompi päivä minulle poikien ollessa pitkät päivät koulussa, tarhassa ja kerhossa, ja isovanhempien katsoessa paljolti heidän peräänsä lopun aikaa. Toisen pojista kylläkin vein ja hain. Ja tuli kotimatkalla todettua, ettei kannata ilmeisesti luottaa liikaa pian 5-vuotiaan lupauksiin... Muun päivän käytinkin päiväunien jälkeen kauppareissuihin ja leipomispuuhiin. (Toivottavasti en rasita liikaa itseäni, mutta kun on vaikea vain olla, kun on luvannut leipoa syntymäpäiville, ja ääntä, kurkkua ja tänään alkanutta pientä yskää lukuunottamatta olo on jo aika hyvä...) Selvisin kaikesta jopa ilman vatkainta, jota täältä ei löydy (toistaiseksi). Vaikka pizzaa kauliessani isoäiti totesi vieressäni, että olen tainnut ennenkin tehdä sitä, niin enpä ole. Ensimmäistä kertaa tein pizzan kokonaan itse! (Mitä nyt käytin kaupan kätevää pizzapohjan seosta.) Harmi vain, kurkkuni ei pidä valmiin tuloksen rosoista reunoista... Jälkieni siivoamisen jälkeen totesinkin olleeni melkein kellonympäri töissä, vaikka oli periaatteessa melkein vapaapäivä.