Hyviä hetkiä

Yksi haittapuoli siinä kyllä ainakin on, ettei osaa paikallista kieltä: en tiedä, jos joku ohikulkija puhuu minulle. Tänään käännyin katsomaan miestä, jonka epäilin sanoneen minulle jotakin, ja hän (ilmeisesti) toisti asiansa katsoen minua silmiin. Kerroin, etten ymmärrä ja hän käänsi englanniksi, että minulla on kauniit vihreät housut. :)

Päivän vapaa-aikani meni kauppareissuun, iltaruoan tekoon, lukemiseen, viime viikon tanssitunnin koreografian kertaamiseen ja pieneen pyörälenkkiin. En kyllä saa tarpeekseni paikallisten talojen ihastelusta: jokainen talo on omanlaisensa ja jotkin ovat valinneet aivan oman suuntansa kohota ylöspäinkin. ;) Kotimatkalla tarhasta minua hauskuutti jälleen kerran pojan ajatuksenvirta. Emme tänään nähneet tavallisesta poiketen tarhamatkoilla puluja (joita ajaa takaa) ja syyksi tälle löytyi seuraava selitys: ne nukkuvat, koska ovat väsyneitä syömisestä (ainoa pojan havaitsema pulu oli syömässä leipää) ja ulkona leikkimisestä. On se niin hauskaa, kun arkipäivän asiat löytävät lasten mielissä uusia konteksteja! :D

Kumpikin pojista oli tänään illasta hyvin kiltisti ja sain oma-aloitteista apuakin pöydän kattamiseen. Lisää tällaisia työpäiviä, kiitos!

Nimesin iltaruoan pallopizzoiksi.