Yllättävän paljon duunia

Tänään kauhistuin aamupäivällä, kun sain tietää, että normaalisti minut keskiviikkoisin vapauttanut tyttö on kipeänä, eikä hänen tilalleen olla saatu muitakaan. Minun tehtäväni oli siis olla koko päivä nuoremman kanssa ja hakea jo puolenpäivän jälkeen toinenkin koulusta sekä viedä hänet harrastukseensa. Yllätyin, kuinka hyvin kaikki meni. Oli aika lailla mahtava päivä, joka piti sisällään paljon leikkimistä, ensimmäistä kertaa hockeyn katselua, ajan tuhlaamista uudestaan hockey-paikalla käymiseen (koska unohdimme sieltä lähtiessämme mailan sinne, ja asia huomattiin vasta kotona), lisää leikkimistä (olimme kissoja veneessä), pienien synttärikakkujen hakemisen leipomosta nuoremman syntymäpäivän kunniaksi, sekä tanssitunnin. :)

Merkittävimpänä huonona puolena jouduin päivän mittaan ihmettelemään, minne se vessassa käymään oppinut lapsi on kadonnut. Tilalle on jostakin ilmestynyt neljästi päivän aikana housuihinsa pissannut poika, joka kerran teki tarpeensa tahallisesti myös vessan lattialle. Eikä housujen vaihto tuntunut häntä välillä innostavan sitten lainkaan, vaan pystyyn piti laittaa kunnon huuto-show. Vessan lattiaa hän pääsi kyllä itse siivoamaan, minkä teki melko kiltisti uhattuani jättää kakkujen hakemisen kokonaan väliin.

Hauskoimmat puolet taasen tulivat vastaan leikeissämme. Aamupäivällä ottaessani leikistä kuvan leikkikaverini sanoi, etten saa ottaa enää toista kuvaa tai muuten hän ei leiki enää kanssani. :D Toinen tilanne tapahtui kissaleikissämme. Vanhemman pojan ollessa isä-kissa ja minun äiti-kissa uiskenteli vedessä monsteri. Kun sanoin, etten uskalla lähteä taistelemaan sitä vastaan, niin poika totesi hellään sävyyn: "Minä olen mukanasi." <3

Tanssitunnilta palatessani kuljin uutta kautta kotiin. Alue on niitä harvoja paikkoja, joissa olen kulkenut kerrostalojen välissä.