Ajastimen ilo

Eilen aamulla hyödynsin lainaan saamani kasvatuskirjan vinkkejä ja asetin ajastimen viiteen minuuttiin, joiden aikana koululaisen tuli vaihtaa päivävaatteisiin tai hän saisi jatkaa sitä muualla kuin television äärellä. Hänhän innostui ajastimesta ja totesi vaatteet vaihdettuaan pystyvänsä tekemään saman vieläkin nopeammin. Siispä päätimme seuraavana aamuna kokeilla neljää minuuttia. :)

Eilinen alkupäivä kului suurilta osin leikkiessä nuoremman hoidokkini kanssa sekä sisällä että puistossa. Puistossa ottelimme "valomiekoilla", potkimme jalkapalloa ja menimme pienen puurykelmän keskelle majaan piiloon rosvoja. Välipalan jälkeen perheen äiti vapautti minut. Loppupäivä meni kotona oleskeluun mm. japania kerraten ennen illan tanssituntia. Tällä kertaa yritin niiden kahden tunnin aikana keskittyä siihen, että pidän käsissäni jännityksen huomatakseni, mihin parini ohjaa minua. Olen liian tottunut menemään koreografioita vain itsekseni läpi, mutta eilen opin luullakseni tanssimaan enemmän myös parin kanssa. Viime viikkoiset haastavat ja pyörivät koreografiatkin alkoivat sujua, kun niihin käytettiin toinenkin viikko.

Tänään aamulla jäimme yhden sukan verran neljän minuutin tavoitteesta; huomenna uusi yritys. Aamun haasteena piti keksi tapoja, joilla saada tarhalainen lähtemään tarhaan hyvillä mielin. Kuulin moneen kertaa vielä pihallakin, ettei hän halua mennä sinne, mutta en sentään joutunut kantamaan perille. Iltapäivällä kotimatkalla koulusta toinen hoidokkini keksi, että pitää kulkea jalkakäytävällä osumatta laattojen välisiin viivoihin. Hyvin se häneltä sujui aina siihen asti, kunnes teki mieli hieman juostakin. Ja tarhalle lähtiessä hän päätti olla Peikko Päinvastoin, eli "emme lähteneet tarhalle emmekä syöneet enää loppupäivänä mitään". Arjen pieniä hauskoja hetkiä. :)

Ilta poikien kanssa sujui hyvin toisen käydessä kylvyssäkin samalla, kun toinen leikki supermiestä roolivaatteet päällä, minkä jälkeen pojat tutustuivat uusiin leimasimiin ja halusivat Angry Birds -tatuointeja käsiinsä ja mahoihinsa. Ihmettelimme vain, missä isä viipyy, kun ei alkanut näkyä kellon kulkiessa yhä pidemmälle iltaan ja lähestyvään yöhön. Isän viimein saavuttua lähempänä yhdeksää poikien energiataso nousi vauhdilla. Enkä yhtään ihmettele, että nuorempi pojista jäi huutamaan huoneeseensa, kun joutui lähes heti käymään yöpuulle toisen vanhemmista vihdoin tultua kotiin. On se elämä välillä rankkaa...

Supervauhdikas Supermies.