Aamupäivä
oli yhtä ulos ja sisälle ramppaamista. Heti aamupalan jälkeen lähdimme
3-vuotiaan kanssa puistoon harjoittelemaan tavalliseen tapaan pesäpalloa
ja tennistä, mutta tarhasta eilen saadut saippuakuplat olivat piristävä
lisä ajanviettoon. Erityisesti niiden tallominen ja ilmasta kiinni
nappaaminen olivat pojan mieleen. Sisällä tulimme käymään vähäksi aikaa
mm. vaihtamassa kuivat ja puhtaat housut, sillä puiston pyörimislaite
(jonka pelkästä katselusta tuli minulle hieman huono olo) oli ollut
kurainen. Sitten lähdimme kauppaan, koska halusin saada kauppareissun
alta pois ennenkuin haimme koululaisen kotiin nopean välipalan jälkeen.Edelleen koulusta palattuamme poikkesimme vain pikaisesti kotona tankkaamassa vähän lisää ja kiiruhdimme vauhdilla hockeyyn, josta myöhästyimme pikkuisen, vaikka itsekin juoksin osan matkasta. On se myönnettävä, että hoidokkini on melko hyvä kyseisessä lajissa, sillä esimerkiksi lyönnit lähtevät välillä hyvinkin suoraan eteenpäin. Pieni maltillisuus ja hieman vähäisempi kilpailuhenkisyys kruunaisivat kaiken. Kotiin palasimme vaatepesulan kautta hakiessamme korjatun takin, ja pojat saivat mukaansa sieltä tikkarit. Kotona isoveli oli avuliaalla päällä, sillä hän halusi laittaa meille kaikille välipalan kysellen melkein heti sisälle tultua, montako leipää me halusimme. Kuulin myös kaikkein kauneimmat sanat, mitä hän on kuulteni sanonut pikkuveljestään: "Minä tykkään siitä niin paljon, että teen sille ensiksi leivät." :) Kun hän tarjoutui kuorimaan omenanikin (mikä luonnistui hyvin noin kymmenessä minuutissa), niin minä levitin hänen leivilleen vastavuoroisesti pindakaasia (= maapähkinävoita, jota täällä yleensä syödään leipien kanssa). Näin rattoisasti tänään välipalallamme!
Välipalan jälkeen tyhjensin tiskikoneen ja sain sen täyttämiseen apua tarhaikäiseltä vihjattuani, että siitä saa uuden omenan eilen aloitettuun kalenteriin. Sitten putsasin poikien kylpyammeen, jossa he säilyttävät uimalelujaa, ja pesin myös lelut. Pienempi innostui pitkän tovin touhuani seurattuaan käymään kylvyssä, ja hän pesi itse hiuksensa. Katselin vain vierestä, kun hän laittoi shampoota hiuksiinsa (joskaan ei kovin tasaisesti) ja kaatoi pullolla vettä perässä. :) Kylvyn jälkeen laitoimme isoveljen kanssa ohrasuurimoille veden kiehumaan ja sitten pääsimme taas ukulelen kimppuun. Hieman sai välillä kehoittaa nuorempaa hellempään kohteluun, mutta oli se hauska seurata heidän innostustaan soittamiseen ja esiintymiseen. Tällä kertaa otin kameran mukaan tilanteeseen. (Pahoittelen kuvan laatua, huone oli turhan hämärä. Ja alla oleva video on useimmista ottamistani videoista poiketen keskittynyt enemmän lauluun kuin soittoon.)
Koululainen auttoi ruoan teossa vielä pilkkomalla kurkun. Tämä ruoka-apuri sai liittyä veljensä seuraan laittamaan tarroja kiinni kalenteriin. Toivottavasti tämä auttamis-into säilyy jatkossakin! Ainakin pojat olivat kuulemma hehkuttaneet omppujansa tänä iltana lähdettyäni tanssimaan, joten toimii tämä luultavasti vähintään jonkin aikaa. :) Kalenterilla käydessämme huomautin, että olin lisännyt perjantaille isovanhempien tulon. Olin piirtänyt kaksi tikku-ukkoa heitä esittämään, ja sainkin sitten vastata seuraavaan kysymykseen: "Miksi toisella on vaatteet ja toisella ei?" Niin. Miksiköhän tytöille piirretään usein mekko ja pojille ei mitään? Ehkä se on vain kaikkein nopein tapa erottaa sukupuolet toisistaan tikku-ukkomaailmassa.
Tanssitunnille sain kiiruhtaa samaan tapaan kuin hockeyyn. Tietysti onneksi ilman poikia. Poljin koululle ennätysvauhtia (mitä luultavasti edesauttoi myös pari oikomista) ja sain todeta kiireeni turhaksi, sillä opettaja oli tapansa mukaan myös hieman myöhässä. Kurssin viimeisellä kaksoistunnilla mietin, että olen kyllä jotakin oppinut paritansseista näiden viikkojen aikana; vain pari kertaa tuntui olevan haastavaa seurata tanssiparia. Seuraavallekin tunnille olisi ollut ihan kiva jäädä, kun sinne kysyttiin tuuraaja-naisia viime viikon tapaan, mutta en viitsinyt jäädä, koska huomenna on taas edessä työpäivä ja aikainen herätys...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti