Helppoa viikkoa tasapainottava työpäivä

Päivän ensimmäinen huuto-kohtaus sattui yllättävässä tilanteessa. Aamulla nuoremman pojan halutessa maitoa kysyin maitopurkki kädessäni, haluaako tämä itse kaataa. Tämä ystävälliseksi tarkoitettu kysymys aiheutti täysin odottamattoman reaktion, joka meni lopulta ohi, kun kaadoin itse maitoa mukiin. En ymmärrä. Seuraavan kerran sain kuulla pojan huutamista hyvinkin pian, kun hän halusi lähteä ulos. Sinänsä oli todella positiivista, että into uloslähtemiseen löytyi niin aikaisin aamulla, mutta kun minä en ollut vielä ehtinyt edes aamupalaa syömään... Ja lopulta ulos suunnatessamme lapsi päätti itsepintaisesti lähteä kumisaappaissa ilman sukkia. (Otin sukat siis laukkuun mukaan.) Puistoon lähtö vaihtui ovella lähdöksi eläintarhaan (jota ajatusta hoidokkini vielä sisällä oli vastustanut), koska hänelle selvisi, että eläintarhaan mennessä hän saa istua vain rattaissaan.

Eipä ollut halua pojalla kävellä paljoa eläintarhassakaan, mutta halu eteenpäin menemiseen oli koko ajan. Ainoan kerran, kun hän jaksoi jäädä jotakin ihmettelemään, oli perhostalossa, kun lattialla mönki erikoinen toukka, ja toukan vieressä soliseva puro oli kiva, sillä sinne saattoi heitellä lehtiä virtauksen kuljetettavaksi. Kotimatkalla väsyneen tuntuinen lapsi nukahtikin, mutta onnistuin välttämään heräämistilanteessa suuremman kitinän syöttämällä kuivattua mangoa ja jäämällä ulos odottamaan siivoojien saapumista (eli hän saattoi jäädä rattaisiin istumaan). En uskaltanut pakottaa haasteellisella päällä olevaa poikaa kävelemään tai potkimaan stepillä suutarillekaan lähtiessä, vaan annoin jäädä edelleen rattaisiin. Koululle lähtiessä veljeä hakemaan hän onneksi otti jo hymysuin steppinsä, jolla jaksoi poiketa myös kauppaan. Mutta tuli kyllä taas sellainen olo, etten ikinä enää mene kauppaan kahden pojan kanssa! Kuten ensimmäiselläkin kerralla, tänäänkin oli vapaana vain yhdet lastenkärryt ja niistä on aivan pakko kiistellä. Menee kuuroille korville ehdotukset, että toinen saa työntää alkumatkan ja toinen saa työntää kassoille loput hyllyvälit...

Eipä ainakaan poika pelännyt toukkaa, kun sorminkin sen välillä maasta nosti.

Kotona onneksi oli jo hieman helpompaa ja sain rauhoittua vesiväreillä maalatessa. Siinäkin vanhempi veljeksistä päätti kuitenkin aiheuttaa minulle harmia yrittäen ja lopulta myöskin onnistuen tuhraisemaan minun maalaukseeni mustan viirun. Lopputyöpäiväni piti vielä sisällään kotitöitä ja roolileikkiä lääkäreinä sekä tuttuun tapaan kissoina ja leijonina.