torstai 31. lokakuuta 2013

Noitia, hämähäkkimiehiä, Darth Vadereita...

Aamulla alas mennessäni tarhalainen oli saanut taas "en halua tarhaan" -kohtauksen ja mennyt sänkyynsä peiton alle. Vaikka sainkin minibanaaneilla ja niiden mukana tulleella tarralla hänet houkuteltua sängystä keittiöön, niin saman virren veisaaminen jatkui edelleen vähän väliä. Pari kertaa jo mietin, joudunko hänet väkisin sinne viemään, mutta onneksi sain pojan vähitellen hyvälle mielelle ja ajallaan päiväkotiin asti. Se oli oikea onnistumisen elämys!

Hauska patsas Itä-Amsterdamissa.
Palattuani kauppareissulta kotiin huomasin, että keittiön liimapaperiin oli taas jäänyt kiinni hiiri. Päätin säästää itseäni ja jätin sen siihen illaksi perheen isän hoidettavaksi. En totisesti ollut halukas päästämään hiirtä päiviltä toistamiseen viime kerran jälkeen! Loppu päivän vapaa-ajastani meni ylimääräisiin tanssireeneihin. Eilen tanssitunnin jälkeen yksi kurssilaisista kysyi, olenko halukas harjoittelemaan myös tuntien ulkopuolella ja olenhan minä. Siispä sovimme tapaavamme tänään itäisessä Amsterdamissa sijaitsevassa liikuntapaikassa, missä hän sattuu olemaan töissä tuntien vetäjänä, joten saimme ilmaiseksi salin käyttöömme. Aluksi tuntui hieman oudolta mennä tapaamaan tätä puolituttua, mutta teki kyllä hyvää harjoitella omaa tahtiaan tunneilla tutuksi tulleita koreografioita. Kivana lisänä sain tietää, että hän vetää lauantaisin zumba-tunteja (joille olen halunnut jo parin vuoden ajan osallistua), ja minulle luvattiin ilmainen pääsy mukaan ylihuomiselle tunnille. Sitä odotellessa! :D

Mennessäni hakemaan 5-vuotiasta kotiin juttelin koulun pihassa tämän koulukaverin lastenhoitajan kanssa, joka kerran haki hoidokkinsa meiltä aiemmin syksyllä. Lopulta päädyimme lähtemään koko viiden hengen voimin meille (mukana oli siis myös kaverin pikkusisko), jotta pojat saivat toisistaan seuraa. Leikimme junaradalla, kunnes pojista tuli supermiehiä, jotka veivät meidät vankilaan. Ukuleleni tuntui kiinnostavan kovasti myös näitä kahta vierastamme. Kaverin pikkusisko omikin sen itselleen melkein koko kyläilyn ajaksi, minkä seurauksena se oli täysin epävireessä heidän lähdettyään. Virittelimme sitä oman hoidokkini kanssa pitkään ja hartaasti perheen isän soittaessa kotoa työpuhelun ja hakiessa tarhalaisen kotiin. Sentään onnistuimme lopulta samaan sen taas soittokuntoon!

Päivän kruunasi illan halloween-tapahtuma. En ole koskaan ennen päässyt näkemään livenä tätä amerikkalais-tyylistä halloweenin viettämistä, jossa lapset (ja aikuiset) pukeutuvat ja kiertävät keräämässä karkkia. Nyt on sekin koettu kulkiessani perheen isän lisäksi valolyhtyjä kantavien Spidermanin ja Supermanin kanssa noitien, merenneitojen, luurankojen, pupujen, hirviöiden ja monien muiden kummajaisten seassa.

Tultuamme kotiin pelkäsin, että ompputarrat eivät enää toimi, kun nuorempi ei halunnut aiemmista sanoistaan huolimatta täyttää tiskikonetta kanssani. Kun isoveljelle käytiin laittamassa tarra kiinni tiskikoneen tyhjentämisestä, niin nuorempikin halusi tarran kuitenkin saada ja vastahakoisesti seurasi minua keittiöön.

Miksi lienee tuolla on barbi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti