Eivät ole hullumpia päiviä olleet nämä kaksi loman jälkeistä työpäivää; tänäänkin pojat olivat enimmäkseen hyvällä ja reippaalla tuulella. Aamulla koululainen vaihtoi vaatteet ajallaan ilman ajastinta, eikä tarhalainenkaan valittanut tarhaan menosta tai siitä, että unohdin ottaa hanskat mukaan. Omalla ajallani hankin eilen pois viedyille (ja tulevaisuudessa vietäville) leluille kunnon säilytyslaatikot ja aloin toteuttamaan ideaa, jota pyöriteltiin eilen illalla perheen äidin kanssa pienessä palautekeskustelussamme. Piirsin poikien huoneen seinälle kalenterin, josta he voivat seurata viikon kulkua ja sen tapahtumia, sekä liitin sen yhteyteen tarroille ruudukon. Tarra on luvassa aina, kun pojat auttavat kotitöissä. Ja jos joka päivä onnistuu saamaan tarran kalenterille, niin luvassa on jotakin kivaa. :)
 |
| Mato-maanantai, tiikeri-tiistai... |
Ensimmäiset tarrat napsahtivat heti tänään! Tulimme kotiin sadekuuron läpi kummastellen ilmeisesti eilisen myrskyn katolta pudottamia kattotiilten palasia ja tarhalaisen polkiessa pyörällään jokaisen vesilätäkön poikki (ja itsenikin innostuessa kumpparit jalassa tallustamaan keskeltä lätäkköjä, sillä siitä tuleva ääni on hauskan lapsekas). Syötyämme äidin eilen valmiiksi tekemää kauris-pataa vanhempi vei ruokapöydästä kaikki astiat pois ja nuorempi pyyhki pöydän syönnin jäljiltä, mikä johti siihen, että kalenteriin ilmestyi kaksi tarraa. Yhteinen aikamme oli muutenkin melko mukavaa. Ennen ruokaa pojat tutustuivat alas tuomaani ukuleleeseen, joka herätti suurta innostusta. Yllätyin oikein, kun isoveli otti heti automaattisesti oikean otteen siitä. Jokin päivä otan vielä siitä tilanteesta videon, kun hän soittaa ja laulaa samalla cowboy-lauluaan! :D Pikkuveli taasen yllätti minut, kun satuin kerran eteiseen hänen pyyhkiessään märkää lattiaa paperilla. Vaikka olikin pissa tullut lattialle, niin en voinut kuin kehua häntä siitä, että aivan täysin omatoimisesti oli alkanut sitä siivota.
 |
| Joku saa kertoa tuon viimeisen luvun, jos tietää.. |
Myös yhteinen leikkimme oli tänään jotakin aivan uutta minulle. Minä olin satasta hurjasteleva autokuski, joka sai peräänsä poliisit. Sain vanhemmalta sakkolapun, joka oli yhden euron suuruinen. Huomautin, ettei siinä ole numeroa ollenkaan, minkä jälkeen poika keskittyi aina minut kiinni saadessaan raapustamaan oikeita summia näkyviin. Aluksi sakkoni kasvoi aina yhdellä eurolla, mutta äkkiä se pomppasi huimasti ylöspäin! Oli kyllä selvästi jossakin nähnyt sakkoja kirjoittavan poliisin, sillä eleet kynä ja paperivihko kädessä olivat hauskan todenmukaiset. :D
Perheen äiti tuli kotiin juuri sopivasti pelastamaan minut eläintarhaleikiltä. Poikia tietysti harmitti, ettemme ehtineet olla tänään leijonia sun muita, mutta itseltäni ei löydy aivan yhtä suurta kiinnostusta kyseiseen leikkiin, sillä se tuntuu usein olevan pelkkää yhtä toistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti