 |
| Kirjan malliannos näytti todella hyvältä. |
Tänä aamuna kotiin jäänyt poika lähti iloisin mielin ruokaostoksille, minkä jälkeen viihtyi hyvin yksin leikeissään minun hoitaessani muita hommia. Kun lähdimme koululle isoveljeä hakemaan, niin nappasimme mukaan kahden pienimmän pyörän sijasta talouden isoimman pyörän eli bakfietsin (sille ei vieläkään ole mitään järkevää suomennosta). Ensimmäistä kertaa ajoin sitä niin, että kummatkin pojat ovat kyydissä, ja hyvin meni. Hockey-tunnilla hoidokkini pelasi paitsi hyvin myös reilusti ja ilolla koko ajan, mikä yllätti positiivisesti. Eräässä leikissä lapset putosivat vähitellen pelistä pois, kunnes lopuksi oli kaksi jäljellä: minun 5-vuotiaani ja yksi tyttö. Kaikki muut pojat alkoivat huutamaan hoidokkini nimeä ja hänen voittaessaan he rynnivät kasaksi hänen päällensä. Se oli hauskaa seurattavaa! Puistossa ehdimme olemaan tunnin verran, ennenkuin suuntasimme maanantaina tutuksi tulleeseen parturiin leikkauttamaan 5-vuotiaankin tukan. (Tämä oli suurin syy bakfietsin valintaan, koska matkaan olisi muuten mennyt turhan paljon aikaa.) Yhtä nätisti osasi olla kuin veljensäkin; olin iloinen ja huojentunut.
Kotona minihetken leikkimisen jälkeen laitoin ruoan vanhemman lapsen kanssa nuoremman tahdottua kylpyyn jo ennen syömistäkin. Kun lautaset olivat tyhjät (ja ne oikeasti olivat tällä kertaa melkein tyhjät!), painelivat veljekset yhteisiin vesileikkeihin. He osaavat kyllä nykyään olla niin nätisti keskenään! Eivät aina, mutta en tänäänkään joutunut yhtä ainoata kertaa puuttumaan heidän kylpytuokioonsa, joka venähti melkein tunnin mittaiseksi, ennenkuin perheen isä tuli kotiin.
Huomenna on tiedossa aikainen aamu ja puolittainen tarhapäivä myös minulle. Pääsen tutustumaan paikalliseen päiväkotielämään muutaman tunnin ajaksi, mitä odotan kovasti! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti