Viimeinen loma Suomessa

Tuli sitten pidettyä koko loman mittainen tauko kirjoittamisesta. Viimeinen au pair -vuoteni Suomen visiitti on nyt takana ja tällä pitäisi pärjätä heinäkuun puolen välin hujakkeille.

Torstai ennen lomalleni lähtöä sujui tosiaan vanhemman hoidokkini kera. Yllätyimme, kuinka hyvin tarhalainen lähti liikkeelle, kun kotiin jäivät isoveljen lisäksi myös äiti ja isä. Mutta parempi niin. Olin suunnitellut lähteväni jonnekin 5-vuotiaan kanssa: museoon, Nemoon tai jonnekin hänen tahtomaansa paikkaan, koska hän saisi yksin huomioni ja itsekin voisin nauttia enemmän kaikesta, kun ei tarvitse olla työntämässä nuoremman rattaita. Pettymyksekseni hoidokkini tahtoi kuitenkin pysyä vain kotona, ja niin me sitten leikimme ja piirtelimme sen kummemmin mihinkään lähtemättä, kunnes perheen äiti vei hänet uimaan. Minä sain hieman aikaa tarkastaa, että matkalaukustani löytyy kaikki tarvittava seuraavan vajaan parin viikon ajalle.

Tämä piirustus tuli koulusta. Se on mielestäni upea!

Lentomatka Suomeen ei ollut mikään nautinnollisin reissu flunssani takia. Viimeinen vartti oli pelkkää kärsimystä purkan jauhamisesta huolimatta ja korvani aukesivat kokonaan vasta seuraavana aamuna. Piristyksen toi kuitenkin se, että minua oltiin taas kentällä vastassa ja jatkoimme yhdessä matkaa saman tein kotiseudulleni, mistä johtuen nukkumaan meno venähti pikkutunneille.

Karkkikakun tekoa.

Puolitoista viikkoa sujuivat enemmän tai vähemmän mukavasti yrittäessäni nähdä perheeni lisäksi mahdollisimman monta ystävää ja tuttua ja ihmetellessä Suomenkin leutoa talvea. Lunta olisi saanut olla enemmänkin ja se vähäinen lumi, joka siellä oli Suomeen saapuessani, suli pois viikon aikana. Lautailemaan kuitenkin pääsin vihdoin reissun peruunnuttua joululomallani lumen puutteen vuoksi. Muita lomani piristyksiä olivat mm. kolmen läheisen ihmisen syntymäpäivät, jotka sattuivat osumaan juurikin tälle kotimaan visiitilleni. Kakkua pääsin syömään ja itsekin tuli leivottua kaksi. :) Täysin positiivisena lomani ei kuitenkaan pysynyt, vaan pari viimeistä päivää saivat välillä hymyn katoamaan kasvoiltani. Toisaalta olen iloinen päästessäni takaisin Amsterdamiin muihin ympäristöihin, mutta toisaalta jäin jälleen kaipaamaan rakkaitteni seuraa.

Helsinki-Vantaan lentokenttä kuvasi hyvin senhetkistä fiilistäni.

Matka takaisin tänne Hollantiin sujui ihan hyvin, eikä lentokaan tuottanut ongelmia tällä kertaa. Lentokentällä minut pysäytti kampaamotuotteita esittelevä mies, joka oli pelottavan hyvä myymään. Onneksi minulta löytyy jo keraaminen suoristusrauta! Juna-asemalta kotiin päin kävellessäni huomasin paikallisen kevään etenemisen: vaikka lämpötila ei ollut montaa astetta Suomea korkeampi, niin vaatteita tarvitsi silti selvästi vähemmän, ja nurmikon seasta näin nousevat kukkien alut. :) Illalla lähdin bachata-tunnille saatuani viestin tanssikoulun sihteeriltä, että voisin tulla korvaamaan lomani takia väliin jääneitä tunteja. On se vain kotoisan oloinen paikka, ja tunnen tanssikoulullani varmaan enemmän ihmisiä kuin koko muusta Amsterdamista yhteensä. Sihteerin kommentti minut nähdessään nosti hymyn huulilleni: "Anne is back in the town." Onneksi päädyin tuohon nimenomaiseen kouluun! Tanssimisen jälkeen hemmottelin itseäni vaahtokylvyllä ja cookie dough -jäätelöllä. Hyvä tapa viettää itsekseen iltaa, jolle ei saanut sovittua mitään kaverien kanssa.