Lomafiilistä arjessa

Sellainen seikka jäi eiliseltä mainitsematta, että leikkiessämme koulun pihalla poliiseja ja rosvoja sain todeta, kuinka aikuiset saavat välillä mennä lasten ehdoilla. Suurimman osan ajasta pojat (tai ainakin vanhempi heistä) halusivat olla rosvoja, jotka pakenivat pyörillään minua ja osasivat jäädyttää minut päästessäni lähelle. Minun saadessani heidät aina silloin tällöin kiinni he taikoivat itsensä irti taikasauvoillaan. Rooliemme vaihtuessa taasen poliisit saivat minut kiinni ilman kummempia konsteja ja heti päädyin vankilaan, sillä enhän minä nyt voinut omistaa mitään taikasauvoja. Pitemmän päälle tällainen heidän pussiinsa pelaaminen alkoi jo hieman tympäännyttää, mutta se oli tapa saada heidät viihtymään pihalla yhteisessä leikissä.

Tänä aamuna lähtiessämme tarhaan alkoi poika selittämään jotakin, josta jäi puuttumaan ratkaiseva sana, koska lapsi ei saanut sitä päähänsä yrittäessään muunnella siansaksalaista sanaansa. Itse yritin myös arvailla kyseistä sanaa, jotta 3-vuotias saisi kerrottua juttunsa, mutta ei siitä tullut mitään, ja lopulta pikkumies alkoi tuskastua. Sillä hetkellä satuin onneksi huomaamaan takkini taskuun unohtuneen huulirasvani ja kerroin asiasta hoidokilleni. Tämä lause käänsi pojan ajatukset huulirasvoihin ja jännittynyt tilanne raukesi. On pienten lasten kanssa välillä niin helppoa, kun voi helposti kääntää heidän huomionsa toisaalle. :) Sain aamupäivällä tehdä pienen visiitin myös koululle, koska unohdimme lopulta kuitenkin antaa koululaiselle aamulla mukaan tyhjän kenkälaatikon askartelua varten. Kävin sitten heittämässä sen perheen äidin soitettua minulle. Aamupäivän aikana sain puhelinsoiton siivoojaltammekin hän ilmoittaessaan, että olisi viiden minuutin kuluttua ovella. Itse olin juuri ehtinyt Albert Cuypstraatille ostoksille, joten suuntasin äkkiä takaisin kotiin päästämään hänet sisään, minkä jälkeen palasin ratikan kyydillä takaisin asioille. Päivän aikana tuli myös pitkästä aikaa leivottua täällä, ja se yhdistettynä parvekkeella piirtelyyn sai minut tuntemaan itseni lomalaiseksi. :)

Illalla haettuani pojat hoitopaikoistaan törmäsimme ulko-ovella samaan aikaan saapuvaan uuteen lastenvahtiimme. Söimme yhdessä ja kerroin hänelle iltarutiineista. Hyvin oli kuulemma ilta mennyt heillä minun lähdettyäni tanssitunnille. Normaali opettajamme oli ilmeisesti kipeänä, sillä meille piti tunnin opettaja, jonka tunnilla en ollut ikinä ennen ollut, mutta jota olin kuullut kehuttavan. Hän oli omaperäinen sekä opetustyyliltään, tanssityyliltään että huumoriltaan. Teki varmasti kaikille hyvää päästä kokemaan hänenkin tuntinsa. Tanssimisen jälkeen jäin vielä alakerran ravintolaan jutustelemaan hetkeksi kaverini kanssa, ennenkuin suuntasin viilenneen ulkoilman läpi kotiin. Illat vielä ovat lämpötilaltaan vain muutamassa plus-asteessa, vaikka päivällä tarkeni taas ilman ulkotakkia.