Super tarhapäivä!

Torstaina tosiaan otin vastuun pojista jo seitsemältä aamulla, mutta kouluunvienti ja kaikki muu sujui hyvin. Heitin tarhalaisenkin hoitopaikkaansa, minkä jälkeen palasin käymään kaupassa ja laittamaan pyykkikoneen päälle ja sitten suuntasin takaisin tarhalle. En oikein tiedä, mitä kirjoittaa siitä. En osaa aloittaa, enkä tiedä, kuinka paljon siitä tulisi juttua, jos antaisin vain sormieni näpytellä kaiken päähään pälkähtävän... Päivä oli aivan huisi!

Istuskelin aluksi ikkunalaudalla katselemassa lasten välipalaa ja leikkimistä. Ulos siirryttyämme alkoi tapahtua enemmän. Jotkut hoidokkini ryhmästä tulivat välillä käymään luonani, kuten teki pari toisenkin ryhmän lasta. Lopulta jätin kaikkien muiden ihmisten seuraamisen ja keskityin ympärilleni ilmestyviin lapsiin (joista suuressa roolissa oli oman perheeni 3-vuotias, joka muutoin oli yllättävän vähän tunkeutunut lähelleni). Vaikka en osaa hollantia kuin joitakin sanoja ja fraaseja, lapset innostuivat ainakin hanska-pupustani ja siitä, kun sivelin pupun kädellä heidän sormiansa luetellen samalla hollanniksi numerot yhdestä kymmeneen. Pupuni sai myös niin paljon hiekkaa ja kasveja syötäväksi, ettei se enää pian jaksanut ahmia.

Ruokaa odotellessa lautasista torni.

Sisällä lounaan (jota myös minä sain) ja lukutuokion jälkeen lasten kiinnostus minua kohtaan vain kasvoi, ja vähitellen yksi ujompikin poika uskalsi tulla lähelleni muiden esimerkin rohkaisemana. Aivan uskomatonta, miten hauskaa voi olla, vaikkei varsinaisesti olekaan yhteistä kieltä! No, osasinhan minä jotakin sanoa hollanniksi niin, että sain lapset nauramaan enemmän, mutta silti. Tämä kokemus totisesti vahvisti haavettani lastentarhanopettajan työstä, koska jos tulen näin hyvin toimeen hollantilaisten lasten kanssa, niin miten hyvin voikaan homma toimia, kun on yhteinen kielikin. :) Ja tietysti kyseisen ryhmän supermahtava ja innostava lastentarhanopettaja oli suurena esimerkkinä minulle sen viiden tunnin ajan, jonka päiväkodissa vietin. Koululaisen uintireissukin sujui todella hyvin hänen ollessaan halukas siirtymään kakkosryhmään. Bakfietsiä ajaessani sain selittää hänelle mm. sanat "vapaamatkustaja" ja "myötätuuli". Myös pojan kiinnostus vaihteita kohtaan on hauska huomata, koska täällähän normaalisti kaikki ajavat sellaisia mummo-pyöriä, että vaihteita ei löydy kuin joistakin harvoista polkupyöristä. Päivä tuntui olevan ehdottomasti yksi parhaista, joita olen viettänyt täällä Amsterdamissa. Kaikki meni vain niin todella hyvin ja iloisesti.

Haettuamme tarhalaisen tuulen suunta kuitenkin muuttui. Pikkuveli oli iloinen vielä tarhassa sisällä, mutta väsymys näkyi ensimmäisen risteyksen jälkeen, kun hän halusi kulkea tien toista puolta, kuin jonka isoveli ehti valita. Koko kotimatkan (siis aivan koko matkan!) hän huusi haluavansa mennä siltä toiselta puolelta ja yritti vähän väliä tehdä u-käännöksen pyörällään, joten sain olla työntämässä häntä päästäksemme joskus kotiin. Kuinka voikaan fiilis muuttua lyhyehkön kotimatkan aikana! Kiukuttelu jatkui vielä kotona ruokaa laittaessa, koska kummatkin lapset halusivat hoitaa kalapuikkojen paistamista. Olin totisesti tanssin kaipuussa perheen äidin tultua kotiin lukiessani Peter Panin viimeisiä sivuja.

Torstai oli ollut todella lämmin päivälämpötilan noustessa 19 asteeseen, joten perjantain 10 astetta ja sade siihen päälle tuntuivat aika kylmiltä käydessämme laivamuseossa pikkumiehen kanssa. Olin koko päivän pohtinut, menisinkö bachata-tunnilleni vaiko Language Cafeeseen, joka taas järjestettiin. Lopulta päätin mennä kumpaankin suunnaten ensin pyörällä keskustaa kohti puoli kahdeksaksi kielikahvilaan, mistä lähdin reilun tunnin kuluttua metroasemalle päästäkseni tanssimaan. Olisin halunnut kyllä toisaalta jäädä juttelemaan Language Cafeeseen pidemmäksikin aikaa, koska satuin ainakin sen yhden tunnin ajan olemaan todella mukavien ihmisten ympäröimänä. Mutta onneksi menin edes siksi lyhyeksi aikaa! Tanssitunnin jälkeen suuntasin vielä hetkeksi salsa partyyn kaverin kanssa ja siinä matkalla hän pyysi minua toistamaan jonkin vaikean lauseen hollanniksi. En edes yrittänyt sitä... Mutta sitten sanoin itse vastineeksi hänelle: "Itsekseskös yskiskelet vai yksikseskös itkeskelet". Eipä hänkään pystynyt toistamaan. ;) Sitten kerroin hänelle myös suomalaisen "kokokkokokoo"-litanjan, minkä jälkeen hän totesi suomen olevan "hobitti-kieli". Niin fantasiamainen kuulemma. :D

Museosta palatessa saimme odotella avoimen sillan vieressä laivan kulkiessa ohi. Tätä ei Suomessa useinkaan koe, mutta Amsterdamissa tämä oli minulle jo kolmas kerta.

Ilta oli mahtava ja itse asiassa hymyilin hyvin leveästi itsekseni kulkiessa metroasemalta tanssikoululleni. Tuntui vain, että elämä on niin kivaa. :) Se oli taas yksi niistä hetkistä, jolloin leikin ajatuksella toiseksi vuodeksi jäämisestä. Oikeastihan olen ajatellut olla vain tämän yhden vuoden, mutta välillä melkein houkuttaisi jäädä pidemmäksikin aikaa....

Tänään zumba-matkallani huomasin, kuinka kuninkaanpalatsin ja museoaukion ympärille on jo koottu aitoja, koska Hollanti saa Obaman ja muutaman muunkin tärkeän vieraan kylään.