Eilinen työpäivä oli lyhyt ja meni nopeasti. Aamupäivästä en ehtinyt
paljoakaan leikkiä 3-vuotiaan kanssa, koska tein iltaruoan valmiiksi,
ettei päivällä saapuneiden isovanhempien tarvinnut sitä muuta kuin
lämmittää illasta. "Oma" ja "opa" eivät ehtineet saapua, ennenkuin koulu
loppui, joten lähdimme nuoremman hoidokkini kanssa veljeä hakemaan ja
jäimme epätyypilliseeen keskiviikon tapaan koulun pihalle, sillä
hockeyta ei ollut tällä viikolla.
Emme ehtineet puolta
tuntia kauempaa leikkiä, kunnes perheen isän isä soitti minulle, että he
saapuivat juuri meidän ovellemme. Nappasimme poikien kanssa laukut ja
takit mukaan, mutta kas... Pyörät eivät olleet siinä, mihin ne jätimme.
Ajattelin, että jotkut lapset ovat niitä lainanneet, koska ne tuntuvat
usein monia kiinnostavan. Kiersin koulurakennuksen ympäri, mutta niitä
ei näkynyt missään. Päätin sitten viedä pojat isovanhempiensa hoiviin,
palasin koululle etsimään ja ilmoittamaan kadonneista pyöristä
henkilökunnalle, ja jatkoin etsintöjä koulun lähiympäristöstä, jos
vaikka joku isompi koululainen olisi pilallaan piilottanut ne. Ilmoitin
asiasta myös perheen äidille, joka ilmoitti poliisille. Itse en nähnyt niistä vilaustakaan.
Olin
sunnuntain peli-illassa sopinut alustavasti ystäväni kanssa, että
menisin keskiviikkona Den Haagiin häntä tapaamaan, mutta hän ei
vastannut enää viesteihini eilen. Istuskelin sitten Vondelparkissa
nauttien lämpimästä auringosta monien muiden tapaan odottaen hänen
yhteydenottoaan. Täällä on kyllä viimeisen viikon aikana huomannut,
kuinka yhtäkkiä kaikki puistot ja penkit ovat täynnä keväästä iloitsevia
ihmisiä. Ystäväni ei kuitenkaan tuntunut ehtivän ollenkaan kertoa
minulle päivänsä aikataulusta, joten varauduin toteuttamaan
varasuunnitelmani liittyä erään toisen kaverin seuraan salsa partyyn ja
kysyin häneltä paikkaa. Hän vastasi saaneensa muuta tekemistä, joten
yhtäkkiä minulla ei ollutkaan mitään erityistä tekemistä pitkälle
vapaaillalleni.
Puoli
kuusi suunnistin takaisin kotiin hieman huonoin fiiliksin
toteutumattomista suunnitelmista ja kadonneista lasten pyöristä johtuen;
huoneeseeni päästyäni taisi pari kyyneltäkin vierähtää silmäkulmasta.
Iltani pelastus oli kuitenkin kolmas ystäväni, jolle olin myös viestinyt
ja joka soitti minulle, ja sovimme syövämme yhdessä ulkona. Päädyimme
espanjalaiseen tapas-baariin. En ollut ikinä ennen sellaista kokeillut,
kuten en myöskään sangria-juomaa. Totesin kummatkin hyväksi. :) Mutta
pieniä kokonaisia mustekaloja en suostunut lautaselleni ottamaan.
Sain
tänä aamuna viedä kummatkin pojat hoitopaikkoihinsa perheen isän
ollessa reissussa ja äidin lähdettyä aikaisin aamulla. Päästyäni
koululle kuulin nimeni ja se nainen, jolle eilen ilmoitin poikien
pyöristä, tuli luoksemme. Hän näytti hoidokkini luokkahuoneen toiseen
päähän ja siellähän ne "varastetut" polkupyörät kypärineen olivat.
Helpotus!!! Ne oltiin kuulemma nostettu sisälle, koska ne olivat olleet
alueella, johon on tarkoitus kasvaa kasvillisuutta. Eivät vain sitten
olleet viitsineet ilmoittaa asiasta meille, eikä kukaan ollut tästä
toimenpiteestä tietoinen eilen, kun kävin koulun sisällä pyörien perään
kyselemässä... Olin kuitenkin iloinen pyörien löydyttyä niin, että
tarhalaisenkaan ei tarvinnut kävellä tänään päiväkodilleen.
Päiväni
vapaata käytin tanssireenailuun ja illalla hyppään bussiin kohti
Haarlemin rautatieasemaa, missä pidetään torstaisin salsa party. :) Sitä
ennen vien 5-vuotiaan uimaan. Jokohan hän tänään haluaisi liittyä
kakkos-ryhmäläisiin, koska alkeistaso on liian helppo hänelle..?

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti