torstai 13. maaliskuuta 2014

Kadonneet polkupyörät

Eilinen työpäivä oli lyhyt ja meni nopeasti. Aamupäivästä en ehtinyt paljoakaan leikkiä 3-vuotiaan kanssa, koska tein iltaruoan valmiiksi, ettei päivällä saapuneiden isovanhempien tarvinnut sitä muuta kuin lämmittää illasta. "Oma" ja "opa" eivät ehtineet saapua, ennenkuin koulu loppui, joten lähdimme nuoremman hoidokkini kanssa veljeä hakemaan ja jäimme epätyypilliseeen keskiviikon tapaan koulun pihalle, sillä hockeyta ei ollut tällä viikolla.

Emme ehtineet puolta tuntia kauempaa leikkiä, kunnes perheen isän isä soitti minulle, että he saapuivat juuri meidän ovellemme. Nappasimme poikien kanssa laukut ja takit mukaan, mutta kas... Pyörät eivät olleet siinä, mihin ne jätimme. Ajattelin, että jotkut lapset ovat niitä lainanneet, koska ne tuntuvat usein monia kiinnostavan. Kiersin koulurakennuksen ympäri, mutta niitä ei näkynyt missään. Päätin sitten viedä pojat isovanhempiensa hoiviin, palasin koululle etsimään ja ilmoittamaan kadonneista pyöristä henkilökunnalle, ja jatkoin etsintöjä koulun lähiympäristöstä, jos vaikka joku isompi koululainen olisi pilallaan piilottanut ne. Ilmoitin asiasta myös perheen äidille, joka ilmoitti poliisille. Itse en nähnyt niistä vilaustakaan.

Olin sunnuntain peli-illassa sopinut alustavasti ystäväni kanssa, että menisin keskiviikkona Den Haagiin häntä tapaamaan, mutta hän ei vastannut enää viesteihini eilen. Istuskelin sitten Vondelparkissa nauttien lämpimästä auringosta monien muiden tapaan odottaen hänen yhteydenottoaan. Täällä on kyllä viimeisen viikon aikana huomannut, kuinka yhtäkkiä kaikki puistot ja penkit ovat täynnä keväästä iloitsevia ihmisiä. Ystäväni ei kuitenkaan tuntunut ehtivän ollenkaan kertoa minulle päivänsä aikataulusta, joten varauduin toteuttamaan varasuunnitelmani liittyä erään toisen kaverin seuraan salsa partyyn ja kysyin häneltä paikkaa. Hän vastasi saaneensa muuta tekemistä, joten yhtäkkiä minulla ei ollutkaan mitään erityistä tekemistä pitkälle vapaaillalleni.


Puoli kuusi suunnistin takaisin kotiin hieman huonoin fiiliksin toteutumattomista suunnitelmista ja kadonneista lasten pyöristä johtuen; huoneeseeni päästyäni taisi pari kyyneltäkin vierähtää silmäkulmasta. Iltani pelastus oli kuitenkin kolmas ystäväni, jolle olin myös viestinyt ja joka soitti minulle, ja sovimme syövämme yhdessä ulkona. Päädyimme espanjalaiseen tapas-baariin. En ollut ikinä ennen sellaista kokeillut, kuten en myöskään sangria-juomaa. Totesin kummatkin hyväksi. :) Mutta pieniä kokonaisia mustekaloja en suostunut lautaselleni ottamaan.

Sain tänä aamuna viedä kummatkin pojat hoitopaikkoihinsa perheen isän ollessa reissussa ja äidin lähdettyä aikaisin aamulla. Päästyäni koululle kuulin nimeni ja se nainen, jolle eilen ilmoitin poikien pyöristä, tuli luoksemme. Hän näytti hoidokkini luokkahuoneen toiseen päähän ja siellähän ne "varastetut" polkupyörät kypärineen olivat. Helpotus!!! Ne oltiin kuulemma nostettu sisälle, koska ne olivat olleet alueella, johon on tarkoitus kasvaa kasvillisuutta. Eivät vain sitten olleet viitsineet ilmoittaa asiasta meille, eikä kukaan ollut tästä toimenpiteestä tietoinen eilen, kun kävin koulun sisällä pyörien perään kyselemässä... Olin kuitenkin iloinen pyörien löydyttyä niin, että tarhalaisenkaan ei tarvinnut kävellä tänään päiväkodilleen.

Päiväni vapaata käytin tanssireenailuun ja illalla hyppään bussiin kohti Haarlemin rautatieasemaa, missä pidetään torstaisin salsa party. :) Sitä ennen vien 5-vuotiaan uimaan. Jokohan hän tänään haluaisi liittyä kakkos-ryhmäläisiin, koska alkeistaso on liian helppo hänelle..?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti