Iloinen torstai

Menipä torstaipäivä iloisesti. Aamulla tarhalainen oli niin reippaalla päällä ja tuntui lähtevän ihan mielellään hoitopaikkaansa kyseenalaistamatta sinne menoa ollenkaan. (Asiaa ehkä auttoi se, että tämä oli koko viikon ainoa tarhapäivä.) Tarkoitukseni oli nukkua vapaa-ajallani päiväunet, mutta ehdin vain puoleksi tunniksi ummistaa silmäni kauppareissun, juoksulenkin ja kotitöiden yhteydessä. Lenkillä ollessani lähestyessäni Vondelparkia jäin autotien reunaan odottamaan koiraansa lenkittävän miehen viereen. Hän sanoi jotakin ja pian käänsi sen englanniksikin. Hän kysyi, montako kertaa juoksen puiston ympäri. Helposti hän laski yksi yhteen, kun päälläni oli lenkkivaatteet ja oli matkalla kohti kyseistä puistoa, joka tuntuu olevan melko monen ihmisen vakijuoksupaikka. :D Tällaiset yllättävät sosialisoivat tilanteet ovat kivaa piristystä arkeeni, vaikka onnistunhan minä välillä aina tapaamaan tuttujakin ihmisiä ihan sovitustikin. Kuten eilen illalla saatuani puhelun kaverilta. Kai häntäkin voi jo sellaiseksi kutsua..?

Poika halusi itse hoitaa bakfietsin raskaan lukon.

Iltapäivällä en löytänyt mistään perheen äidin pyörän avaimia koululaisen uintireissua varten, joten nappasin sitten bakfietsin mukaani. Itse asiassa sillä oli helpompikin suorittaa harrastukseen vienti, koska sain kaikki kassit helposti kärryyn pojan viereen. Uinnin jälkeen kävimme kotona vain kääntymässä ja hakemassa hoidokilleni oman pyöränsä ja lähdimme tarhalle. Kotimatkalla pikkuveli kiinnitti huomionsa yli lentävään lentokoneeseen ja alkoi pitää itse vastaavanlaista ääntä, kunnes sanoi "poks". Kysyin, että mikä poksahti, ja vastaukseksi sain että lentokone. Ihmettelin, että miten niin lentokone voi poksahtaa. Tähän poika totesi: "Se on ihan pullonainen." :D Tarkoitti siis tällä sitä, että se olisi pullollaan, kuten joskus poikien mahoista sanotaan ruoan jälkeen ja heitä varotellaan "ettei maha vaan poksahda". Ilta sujui hyvin itsetehtyjä hampurilaisia syöden ja wiitä pelaten / televisiota katsellen äidin annettua luvan jo pari päivää sitten. Ja tällaista lupaahan ei ainakaan 5-vuotiaamme unohda! ;)