Rutiineihin palaamista

Eilen pääsin totuttelemaan taas arkeen täällä, kun liityin yhden maissa kotiin palanneen perheen seuraan purkamaan laukkuja, pyykkäämään ja touhuamaan poikien kanssa. Kyllä saivat ylimääräisellä lomapäivällä olevat vintiöt kysyä monta kertaa, milloin tulen leikkimään heidän kanssansa, ennenkuin minulla oikeasti oli siihen aikaa. Kiva huomata, että seurani on kaivattua. :) Oli myös kivaa mennä kahden viikon tauon jälkeen salsatunnille.

Tänään meni pitkä työpäivä ihan hyvin. Aion pitää tapana suoraan koululta hockeyhyn menon, vaikka tänään koululainen sanoi, että jatkossa pitäisi mennä ensin kotiin syömään välipala, eikä ottaa sitä mukaan. Hockey-tunti meni niin hyvin, että olin ymmälläni: hoidokkini pelasi paitsi todella hyvin myös todella kiltisti ja välillä maltillisestikin läpi reenien. Ja hyvä niin, sillä hän itse halusi mennä mieluummin harrastukseensa kuin koulukaverinsa syntymäpäiville. Siis mitä?! Kyllä, hän itse halusi jättää väliin herkkujen syönnin ja lastenteatteriin menon ja touhuta veljensä ja minun kanssani koko päivän.

Vaikka yleensä pojat puhuvat sujuvasti vain toista osaamistaan kielistä, niin tänään pari kertaa pisti korvaani sanojen lainaaminen kielestä toisten kieliseen lauseeseen. Hockey-tunnin alkua odotellessa kysyi isoveli nuoremmalta hollanniksi, mitä puput syövät. (Ymmärsin tämän!) Pikkuveljen vastaus alkoi hollannin artikkelilla, mutta jatkui iloisesti suomeksi: "porkkana". :) Ja ulkona puistossa samainen poika totesi minulle jossakin vaiheessa: "Meisjes (= tytöt) haluaa minun pyörän." Leikittyämme yhdessä hippaa pitemmän aikaa innostuivat veljekset pyöräilemään ja he ottivat kontaktia (joskaan eivät kovin positiivista sellaista) muutamiin muihin puiston lapsiin ja nuoriin. Minä taasen sain istua penkillä itsekseni varmaan pidempään kuin koskaan ennen ja nautin hetken omasta ajasta. Niin vain minäkin päädyin muiden aíkuisten tavoin penkeille, vaikka yleensä kummastelen, miksei kukaan muu heistä leiki lastensa kanssa, kuten minä normaalisti teen.

Kummatkin hoidokkini halusivat tänään hockeyssa ja/tai puistossa ottaa kuvia kamerallani. Taas toivoin, että minulla olisi kaksi kameraa, jotta voisin ikuistaa heidän kuvaamistansa. ;) Ja kyllä huomasi, että 3-vuotias on tottunut selaamaan kuviani, koska osuessaan etiopialaisen ravintolan ruoka-annoksen kuvan kohdalle hän totesi: "Tätä syödään kädellä." Muistaa sellaisenkin! :D

5-vuotias halusi ottaa sormistamme kuvan.

Ja tänään oli tosiaan niin lämmin, että pojat ottivat takit pois jo matkalla koululta hockeyhyn ja puistoon siirtyessä niitä ei edes puettu päälle. Itsekin jouduin aikani juostuani heittämään talvitakkini penkille kaikkien laukkujen reppujen sekaan. Pitänee pian siirtyä kevyempään ulkotakkiin. Ja minäkin olin koko päivän ilman hanskoja sulautuen entistä paremmin paikallisiin. Vaikka kielen kanssa tuli hieman ongelmia tänään, kun puistossa minulle tultiin pariinkin otteeseen puhumaan hollantia. Hankalaa se on noiden paikallisten lasten kanssa... Sentään osasin jo sanoa hollanniksi, etten sitä puhu. Tuntui vähän typerältä.